Miltä tuntuu yhdentoista päivän ”hikoilemattomuus” vai tuntuuko missään? Tavallaan tällaisissa treenitauoissa ei ole mitään ihmeellistä. Useammilla meistä aktiiviliikkujista on välillä muutamankin viikon taukoja ja pahimmillaan flunssa pitää poissa lenkkipolulta sekä salilta useamman kuukauden ajan. Been there and done that. Itse olen sellainen, että lomamatkoilla en edes mieti treenejä ja ainut liikuntamuoto onkin kävely. Sitä harrastan mielelläni jotta näen ympärilleni mahdollisimman paljon. Lomat ovat kuitenkin totaalista rentoutumista, hikoilla ehtii sitten taas arjessakin.

Asia johon kuitenkin nyt jälleen kerran kiinnitin huomioni on olotila lomamatkan jälkeen. Keho on kevyt ja ylipäänsä se fiilis kropassa todella hyvinvoiva ja sanoisinko, että jopa timmimpi sekä vielä energisempi kuin tavallisesti. Mistään paikasta ei turvota ja farkutkin tuntuvat hitusen väljiltä. En tiedä teistä, mutta omalla kohdallani tämä kaava toistuu kerta toisensa jälkeen. Vaikka voisi tosiaan luulla, että käy päinvastoin kuten usein puhutaankin ”lomakiloista”. Ehkäpä olen jonkun sortin poikkeustapaus, mutta näin minulle aina käy ja se pistää mietityttämään.

Onko kyse ruokavaliosta vai kenties yksinkertaisesti siitä, että treenaan arjessani liikaa? Keho ei ehdi palautua ja on jatkuvassa palautusmistilassa? Tämä on asia jota jäin tässä eniten funtsimaan. Käyn siis salilla kolme kertaa viikossa ja sen lisäksi heitän pari juoksulenkkiä. Onko se kuitenkin liikaa, ei pitäisi olla? Jännä juttu. Monesti esimerkiksi kehon rasitustilaa ei välttämättä itse huomaa ennen kuin nimenomaan antaa kropalle lepoa ja kunnolla. Ehkä pari palautuspäivää ei yksinkertaisesti itselleni riitä, vaan tarvitaan toisinaan viikon palauttavat tai ne kaksi päivää peräkanaa, jotta kroppa saa tarvitsemansa levon. Itselläni nuo välipäivät ovat useimmiten siis päivä siellä tai täällä, kuin pari lepoa peräkanaa.

Myös stressittömyys saattaa tehdä tehtävänsä. Se ettei ole aikatauluja ja voit mennä vaan fiilisten mukaan. Siinä itseasiassa yksi syy jonka vuoksi en halua bookata lomilleni minuuttiaikataulua sillä tahdon rentoutua. Olla, elää ja fiilistellä. Liian harvoin sitä vapailla kotona aidosti rentoutuu ja heittäytyy ihan vaan fiilisten vietäväksi. Itse ainakin huomaan, että teen töitä lähestulkoon aina kotona ollessani. Sellaista se on. Ei sillä, tämä on hyvä fiilis ja asia jonka tahtoisin vaan vielä ujuttaa sataprosenttisesti arkeenikin. Voihan se toki olla, että tämä neiti tarvitsee lomaa useammin!?

Ja tottakai ruokavaliopuolta olen miettinyt myöskin. Reissussa tuli syötyä kaikkea muuta kuin normaaliin tapaan. Ruokarytmit olivat aika sekavat ja syötiinkin paljon jäätelöä, sekä lipitettiin kahvia ja viiniä. Toisaalta vastapainoksi perinteinen illallinen (ja usein myös lounaskin) koostui merenelävistä. Viljoja ja maitoa tuli käytettyä jonkun verran, lähinnä satunnaisten sämpylöiden, munakkaan -ja/tai kahvimaidon muodossa. Kuten mainitsinkin, soija/mantelijuomaa ei löytynyt mistään kahvilasta Splitistä tai Hvarilta. Ruokakaupat kyllä myivät sitä, mutta jokainen kerta kahviloissa kysymykseni kaikui kuuroille korville. Onneksi sentään raakapatukoita löytyi! Niitä kuljetin kassissani aina jotta sain tarvittaessa pitkäksi venyneeseen ruokailuväliin pientä jeesiä. Sataprosenttisesti en siis hylännyt arkista ruokavaliotani vaan pyrin löytämään vaihtoehtoja, jotka tuntuivat kropassa hyvältä.

Se miksi asian halusin teidän kanssa jakaa on puhtaasti mielenkiinto. Mielenkiinto siihen, että mistä tämänkaltainen olotila johtuu? Jotta voisin löytää vielä paremman fiiliksen kehossani myös täällä Suomessa ”ei lomalla”, ajattelin edetä asiassa niin, että hellään treenien kanssa joksikin aikaa. En tarkoita sitä, että jättäisin urheilun kokonaan mutta tunnustelen tilannetta ja jätän treenejä väliin jos sille tuntuu. Olen tehnyt aika pitkään myös maksimitreeniä, joten voisin kokeilla muuttaa sitäkin itselleni vähän kevyeämpään suuntaan. Muistan nimittäin silloin, kun toteutin pitkään Kaylan treeniä oli kropassa myös aika keveä fiilis. Jäntevät ja sellainen, että tunsi kehonsa jokaisen osan. Nyt on ollut ehkä jo pidempään vähän sellainen kankea fiilis ja esimerkiksi alaselkä on oikutellut. Olen tainnut unohtaa venyttelyn ja kehonhuollon.

Toisaalta lihaskunto pitää kropan timminä ja siksipä siitä en mistään hinnasta kokonaan luopuisi. Välillä on kuitenkin ihan hyvä helläillä ja mikä olisikaan parempi vuodenaika siihen kuin kesä. 🙂 Veikkaan, että tässäkin asiassa voi aina oppia kehostaan uutta. Ainakin loman aikana tajusin sen, että en välttämättä tarvitse pumppia joka viikko kokeakseni kropassa hyvää fiilistä. Esimerkiksi kävely ja muu hyötyliikunta on ihan yhtä terveellistä välillä.

Oletteko kokeneet koskaan vastaavaa, että lomilla olo turvotuksen sijaan kevenee? Jos teiltä löytyy vastaavia kokemuksia olisi mukava kuulla niistä? 🙂