Heinäkuussa minä…

… törsäsin ravintoloihin enemmän rahaa kuin aikoihin. Heinäkuu oli myös kunnon woltitus kuukausi, eli ruokaa tuli tilattua useamman kerran kotiinkuljetuksella. Mielestäni tänä kesänä rahaa voi laittaa menemään hieman enemmän (ja täten tukea myös yrittäjiä), sillä nyt ei ole, eikä tule ulkomaanmatkoja hetkeen. Reissussa rahaa olisi kuitenkin mennyt varmasti helposti tonni, joten olen halunnut elää kesällä aika rennosti täällä Suomessa.

… kävin Turussa, Naantalissa ja Tampereella – melkoista maakuntamatkailua siis! Jokainen kuitenkin kivoja reissuja ja ehdottomasti kokemisen arvoisia. Erityisesti Turku ja Aurajoki veivät mennessään, sinne on palattava.

… järjestin kotini järjestyksen uuteen uskoon ja myin yhden lipaston pois. Asunnostani tuli kuin uusi ja nyt tilaa on huomattavasti enemmän! Uskomatonta, miten erilaisen samasta asunnosta saa pienillä muutoksilla.

… pohdin tosissaan kissan ottamista. Isälläni on nimittäin pentue, jossa olisi ollut tarjolla minulle oma pentu. Erityisesti yksi joukosta erottuva, pörröinen harmaa, pieni pentu kiinnitti huomioni ja mietin tosissani, pystyisinkö ottamaan sellaisen vastuun vuosikymmeniksi. Kisujen isä on mitä ilmeisemmin naapurin ragdoll ja tämä pentu nimenomaan ulkoisesti kyseistä rotua muistuttava. Päätös kuitenkin syntyi tällä viikolla, kun isäni ilmoitti, että tyttöpentu löysikin jo kodin. Ehdottomasti parempi ratkaisu, sillä nyt hän pääsee maaseudulla isoon kotiin. Oma yksiöni ei ehkä olisi kissalle riittävän tilava, joten siirrän haavettani kissasta nyt vielä hamaan tulevaisuuteen.

… otin jälleen C Moren, sillä syksyn ensimmäiset Salkkarit tulivat eilen nähtäville. Moni nauraa tälle, että katson sarjaa ja vielä ennakkoon, mutta jostain syystä se on yksi suosikeistani – ollut jo vuosia. Sarja on myös ainut, jota tällä hetkellä seuraan. Pliis sanokaa, että joku muukin rakastaa Salkkareita ja sen juonenkäänteet ovat parhautta? 😁

… haaveilin järvenrannalla sijaitsevasta kesämökistä. Kuukausi olisi ollut mitä oivallisin viettää mökillä, joten olihan se mökki kieltämättä somen kauniiden kesäkuvien myötä mielessä. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada, ei ainakaan heti, joten ehkä vielä joku päivä?

… ostin jäätelöä kioskista useamman kerran. Jäätelöpallot kiskalta olivat jo lapsena suurta herkkuani, ja niistä pidän edelleen. Tuli muuten valmistettua jäätelöä myös itse, josta tulikin aivan taivaallista!

… tykästyin Lila & Lunan biisiin ”Kolme kaljaa ja kaupunkiin”. Aivan ihana country-henkinen kesäbiisi!

… haaveilin festareista, mutta lopulta tämän viikonlopun Turun Aura Festit jäivät syystä, että lähdetään ensi viikolla porukalla Hankoon. Oli pakko priorisoida, sillä ensi viikolla on vielä aika paljon hoidettavia asioita, joihin en olisi kyennyt yhtä hyvällä fokuksella festareilla vietetyn viikonlopun jälkeen. Hangon reissu on muuten kesän ensimmäinen siihen suuntaan ja odotan sitä innolla. Hanko on mieletön kesäpaikka. 😍

… kävin kampaajalla, jossa laitettiin tukka uuteen uskoon. Eli toisin sanoen, ei mitään järisyttävää uutta kuin pientä siistimistä otsiksen, latvojen ja värin suhteen. Nyt pärjää taas hetken aikaa!

… varasin ajan Vita Liberatan suihkurusketukseen, johon minulla on blogin kautta saatu lahjakortti. En ole käynyt vuosiin suihkurusketuksessa, joten mielenkiinnolla odotan, millainen lopputulos nykytekniikalla syntyy. Mikäli se on kaunis, voisin kyllä käydä ottamassa rusketuksen useammin esimerkiksi ennen tärkeitä juhlia tai tapahtumia. Vaikka itseruskettavien käyttö on helppoa, uskoisin suihkurusketuksen olevan vielä syvempi ja tasaisempi? Nähtäväksi jää.

… kävin treffeillä. Ei elämäni mies, mutta oli kyllä hauskaa ja toki tein jotain sellaista, josta en lähtökohtaisesti pidä. Olen aina treffien jälkeen henkisesti aivan loppu, joka johtuu introverttiudestani. Minulle uudet ihmiskohtaamiset ovat uuvuttavia ja sen sijaan, että saisin niistä energiaa, olen väsynyt niiden jälkeen. Treffeillä itsessään olen kyllä elementissäni, eli sosiaalinen ja pirteä, mutta sen jälkeen tosiaan aivan uupunut.

… vierailin vuosien tauon jälkeen Munkkiniemessä. Aivan ihana paikka, jonka olemassa olon olin täysin unohtanut. Helsingissä on kyllä paljon paikkoja, joissa tulee vierailtua valitettavan harvoin, vaikka etäisyydet eivät ole pitkiä.

… suunnittelin ikkunoiden pesua, jota en kuitenkaan saanut aikaiseksi. Hittolainen, josko elokuussa?

… söin useamman kerran uunivoileipiä. Jälleen muuten sellainen ruoka, johon koen kausittain himoa. Uunileipieni päällä on fetajuustoa levitettynä, tomaattisiivuja, oliiviöljyä ja mustapippuria. Kun leivät ovat paistuneet uunissa, laitan niiden päälle vielä rucolaa ja sitten nautiskelen. Leipä, jota käytän poikkeuksetta, on Kaura 100.

… toivoin, ettei kesä koskaan loppuisi. Tänä vuonna kesä nimittäin on ollut jossain määrin vähän outo ja tuntuu kuin se olisi vasta alussa, vaikka kuukausi vaihtui jo elokuuksi. Jotenkin hirvittää ajatus syksystä ja siitä, jos mahdollisesti tulossa on toinen aalto ja se sama rumba, joka oli keväällä. En ole halunnut ajatella asiaa, mutta kyllähän se ahdistaa, mikäli sitä alkaa miettimään.

Nyt ei kuitenkaan pidä vielä miettiä syksyä, sillä edessä on elokuu ja kesää vielä jäljellä. Toivottavasti teilläkin oli hyvä heinäkuu ja nyt sitten ihana kuukauden ensimmäinen! ❤️

Suhteet Tapahtumat ja juhlat Ajattelin tänään Höpsöä

Kannattaako aina treenata täysillä?

Yksi hyvin syvälle minuun juurtunut piirre on se, että menen joko täysillä tai sitten en mene ollenkaan. Nuorempana tämä oli hyvin räikeästi nähtävissä elämän eri osa-alueilla, mutta vanhemmiten olen harjoitellut tasapainoa. Aina ei tarvitse mennä siellä ääripäissä, vaikka jossain määrin edelleen näin toimin. Yksi tällainen osa-alue on treenaaminen, jonka suhteen olen joutunut hakemaan tässä matkan varrella sitä kuuluisaa balanssia. Silti edelleen huomaan, kuinka minulla on treenien suhteen erilaisia ajanjaksoja. Välillä treenaan kovaa ja tavoitteellisesti, kun taas seuraavaksi menen rennommin siellä toisessa ääripäässä. Säännöllisyys tosin on se, mikä on ja pysyy, eli koskaan en lopeta liikunnan harrastamista, vaikka motivaatio olisi kateissa.

Tällä hetkellä on meneillään sellainen ajanjakso, kun ainut tavoitteeni treenien suhteen on käydä salilla pari kertaa viikossa ja juosta pari aerobista ylläpitävää lenkkiä. Olen tietoisesti ottanut rennomman linjan näin kesällä ja pyrkinyt kuuntelemaan kehoani. Selkeästi tämä tyyli tekee vaihteeksi taas hyvää, sillä kropassani on paljon lihasjumeja, jotka ovat syntyneet kehonhuollon laiminlyönnin seurauksena. Olenkin pyrkinyt huoltamaan kroppaani nyt paremmin ja tehnyt pitkiä venyttelyjä useampana iltana viikossa. Tämä on avannut kehoa ja tuntuu kuin veri kiertäisi paremmin ja olo olisi kokonaisvaltaisesti vetreämpi. On oikeasti aika surullista, miten paljon olen tätä osa-aluetta kehonhuollosta laiminlyönyt, vaikka olen treenannut vuosikaudet säännöllisesti ja kuvitellut pitäväni kehostani hyvää huolta.

Vaikka nyt on meneillään tällainen rennompi ajanjakso, jota noudatan vielä elokuun, odotan motivoituneena syksyä. Huomaan, ettei tällainen rento hyvinvoinnin vuoksi treenaaminen vaan nykyään jotenkin motivoi ja kaipaan haasteita. Näin on oikeastaan kaikilla elämän osa-alueilla ja huomaan janoavani haasteita enemmän kuin koskaan aikaisemmin! Itse asiassa, kun mietin aikaa taaksepäin, juuri ne ajanjaksot, jolloin ajelehdin elämässä päämäärättömästi, myös treenasin ilman tavoitteita. Vaikka pidän tuota erittäin hyvänä tapana pitää itsestä huolta, eikä kaikkien tarvitse todellakaan asettaa itselleen etappeja, huomaan itse niitä kaipaavani. Eli treenien suhteen on tarkoitus syksyksi tehdä jälleen tavoitteet, joita kohti mennään. Tavoitteeni eivät liity mihinkään kisaamiseen, vaan puhun henkilökohtaisista tavoitteista, jotka asetan itselleni ja niissä muuten myös pysyn ja niitä kohti menen. Näihin palaan tuossa syksymmällä sitten täälläkin tarkemmin. 🙂

Voisin oikeastaan sanoa, että nyt tosiaan treenailen vähän puolitehoilla. Jokainen treeni on aika rauhallinen, eli menen rennosti. Tämä tyyli onkin enemmän kuntoa ylläpitävä kuin sitä kasvattava. Kun treenaan kovempaa, pyrin nimenomaan kehitykseen. Mietin tällä viikolla, mikä on optimaalisinta? Tiedän, etten halua enää treenata jatkuvasti tällä tapaa ”rennosti”, mutta toisaalta näitä rentoja ajanjaksoja tarvitaan. Välillä on oikeasti hyvä miettiä, koska on esimerkiksi pitänyt väliviikon treeneistä? Moni treenaa vuosikaudet ilman pidempiä palauttavia ajanjaksoja, jolloin seurauksena on herkästi ylikunto. Itsekin kuitenkin harjoittelen viikoittain ja herkästi unohdan pitää enemmän välipäiviä kuin sen pari viikkoon. Monesti omalla kohdalla nuo pari päivää eivät myöskään osu peräkkäin, jolloin palautumiseen ei ole samalla tavalla riittävästi aikaa. Hyviä merkkejä siitä, ettei keho ole palautunut rasituksesta ovat jatkuva väsymys ja voimattomuus. Itse seuraan oloani näiden osalta jatkuvasti, eli vaikka harrastan liikuntaa säännöllisesti, en silti treenaa uupuneena. Jos väsyttää, pidän parin päivän tauon ja otan lepoa.

Vastatakseni otsikon kysymykseen, mielestäni vaihteleva treenityyli on optimaalisin, ainakin itselleni.  Eli jatkuvasti ei tarvitse treenata täysillä, vaan osa treeneistä voi olla kevyempiä, kun taas osa kovempia, eikä sen tarvitse tarkoittaa, etteikö tavoitteet olisi saavutettavissa. Ainakin omalla kohdalla kokonaisuuteen vaikuttaa niin paljon oma elämäntilanne ja esimerkiksi työmäärä (stressitasot). Välillä joudun priorisoimaan työt korkeammalle kuin treeneihin käytetyn ajan, joka näkyy siinä, etten saa todellakaan treeneistä samalla tapaa irti kuin silloin, kun koko paketti on paremmin kasassa. Ja tuossa kohtaa en oikeastaan edes viitsi puskea, sillä tarvitsen nimenomaan palauttavaa treeniä repivän sijaan. Tämän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa, etteikö tavoitteita voisi olla ja treenit olla tavoitteellisia.

Mielestäni on taito kyetä välillä hölläämään, mutta myös taito asettaa itselle tavoitteita, joita kohti menee.

Tykkäättekö te treenata täysillä ja tavoitteellisesti vai rennommin?

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Liikunta