Suolisto on paras ystävämme

Sanasta suolisto tulee aivan liian helposti mieleen jotain ällöttävää, sellaista josta varsinkaan nainen ei saisi puhua. Aika moni suomalainen kuitenkin kärsii jonkun sortin vatsavaivoista. On ripulia, ummetusta, pahoinvointia, turvotusta, närästystä… Lista on loputon. Oireita kuitenkin liian usein vähätellään, salaillaan tai jopa häpeillään. Onhan se nyt noloa jutella työkaverin kanssa ripulista tai siitä kuinka ilmavaivat kiusaavat kroppaa päivittäin. Onko lopulta kuitenkin helpompi elää ikuisesti vatsavaivojen kanssa kuin, että saisi niihin avun?

IMG_5740-004

Kuten blogiani pitkään lukeneet tietävät, kärsin muutama vuosi sitten aika rankoistakin vatsaongelmista. Omalla kohdallani ongelman tiedostaminen ja se, että elämä jatkuvan turvotuksen ja sekaisin olevan vatsan kanssa ei ole normaalia vaati aikaa. Oireisiin nimittäin tottuu aika nopeasti ja niitä tulee nimenomaan vähäteltyä. Siinä vaiheessa, kun suolisto voi todella huonosti ja omalla kohdallani kuvioihin tuli myös pahoinvointi, tajusin ettei kaikki ole ok. Vatsa oli niin herkässä kunnossa, että sain pelätä jatkuvasti mitä uskallan syödä ja/tai mitä en.

Tänä päivänä, kun olen käynyt ”parantumisprosessia” jo kahden vuoden ajan, en voi kuin todeta, että onneksi hain apua. On mielestäni ihan naurettavaa miksi näistä asioista ei puhuta enemmän? Suolisto on kuitenkin kehomme tukipilari ja oikeasti koneisto jonka reistaillessa reistailee koko kroppa, aivoja myöten. Terve suolisto on kaiken A ja O. En voi puhua olevani terve jos vatsani on päivittäin turvonnut tai sekaisin ja tämä on valitettavan yleistä. On normaalia, että vatsa toisinaan reagoi ruoka-aineisiin mutta jatkuva reagoiminen kertoo kyllä ehdottomasti ongelmasta, jolle on syytä tehdä jotain. Oireiden syy voi olla vääränlainen ruokavalio, yliherkistyminen tietyille ruoka-aineille, antibioottikuurien aiheuttamat suoliston bakteeritasapainoin heittelyt, ärtynyt paksusuoli, hiiva, pH-epätasapaino ja mitä vielä? En ole lääkäri tai ravintoterapeutti mutta sen verran olen aiheeseen aikanaan perehtynyt, että kutakuinkin tiedän mitä oireita mikäkin aiheuttaa.

IMG_5752-2

Mitä suolistomme sitten kaipaa? Miten voimme pitää sen terveenä ja hyvinvoivana? Itse uskon lähtökohtaisesti siihen, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olemme kokonaisuus. Stressitön ja rento elämänasenne ovat mitä parhaat lähtökohdat hyvinvoinnillemme. Siihen kylkeen vielä terveelliset elämäntavat ylipäänsä niin avot. Itse pyrin miettimään suolistoa parhaana ystävänäni, mitä se haluaa ja mistä sille tulee hyvä olo? En lähde ärsyttämään sitä tieten tahtoen esimerkiksi jälkiuunileivällä, jonka olen monet kerrat todennut olevan pahasta. Myöskin mm. valmisruoat ja einekset jäävät kaupan hyllylle.

Terveellisten elintapojen lisäksi suosittelen jokaiselle ehdottomasti myös probiootteja! En niitä apteekin halvimpia vaan vaikka mieluummin hieman arvokkaampia sellaisia. On nimittäin olemassa maitohappobakteereja ja sitten näitä oikeasti tehokkaita ja suojaavia Probiootteja. Itselläni on käytössä Luontaistukulta saatu puteli mutta sen lisäksi voin suositella esimerkiksi Biomedin tuotteita. Niissä on ehdottomasti hinta ja laatu kohdillaan! Myös entsyymeistä on ollut ainakin omaan ruoansulatukseen apua, eli suosittelen ehdottomasti jos kärsii suolisto-ongelmista.

IMG_5771-001

Se mikä tässä kaikessa on kuitenkin lohdullinen ja hyvä juttu on se, että suolistolla on mahdollisuus eheytyä (mikäli mitään vakavaa sairautta ei ole löydetty). Suoliston ongelmista nimittäin useimmat on hoidettavissa ihan elämäntapamuutoksilla, niillä paremmilla valinnoilla. Itse voin ainakin käsi sydämellä ja kiitollisena todeta, että oma suolistoni on eheytynyt näiden kahden vuoden aikana hurjasti! Uskon kaiken johtuvan siitä, että lähdin parantamaan suolistoni kuntoa ihan sieltä ruohonjuuritasolta. Alkuun karsin kaikki mahdolliset häiriötekijät ja lopulta hain itselleni sopivaa ruokavaliota. Suolistoni sai mahdollisuuden eheytyä.

Useinhan on nimittäin kyse siitä, että suoliston limakalvo on tulehtunut tai nukka muuten vaan huonossa kunnossa. Tämä tila on kuitenkin yleensä hoidettavissa ja siksipä kehoitankin jokaista vatsavaivoista kärsivää ottamaan ohjat omiin käsiinsä ja hakemaan apua. Oireista ei kannata turhaan kärsiä! Ensin toki kannattaa vierailla lääkärissä ja poissulkea mahdolliset sairaudet. Jos olet ”terve”, käänny ravintoterapeutin puoleen. Heistä voin suositella lämmöllä etenkin Annika Havastetta, hän auttoi minua alkuun parantumisprosessin kanssa. Tänä päivänähän on toki helppo kokeilla myös itsehoitoa (netti pullollaan vinkkejä) mutta jos sekään ei auta niin suosittelen apukäsiin turvautumista. Ei kannata jäädä yksin ongelman kanssa.

IMG_5708-003

Kiteytettynä vielä loppuun omat suositukseni keinoista, joilla pitää suolisto hyvinvoivana:

  • Säännöllinen ruokarytmi. Ei liian pitkiä ruokavälejä mutta ei myöskään jatkuvaa napostelua.
  • Ruoan kunnollinen pureskeleminen ja syömiseen keskittyminen. Omalla kohdallani tämä on haaste etenkin niillä vartin tauoilla, joilla pitää parhaassa tapauksessa hakea safka ja vieläpä syödä se. Kostautuu muuten jälkikäteen kivana närästyksenä ja ikävänä tunteena ylävatsalla.
  • Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio. Älä rajaa liikaa (ainakaan lopun elämän tähtäimellä) ja valitse hyvin. Välillä toki saa herkutella, eli iso EI kaikenlaisille kitukuureille.
  • Unohda laihdutus ja miinuskaloreilla painaminen. Suolistolle ei tee hyvää omenoilla eläminen, vaan se kaipaa myös kunnon ravintoa. Hyviä rasvoja!!
  • Muista probiootit, laadukkaat sellaiset.
  • Juo runsaasti vettä, vähintään 1,5 litraa päivässä.
  • Älä kiusaa suolistoasi. Jos vatsasi ei kestä kermajäätelöä, kokeile maidotonta sorbetti vaihtoehtoa. Mielestäni vatsan ehdoin tahdoin kiusaaminen on täysin turhaa! Toki voit vaikka kuukauden päästä kokeilla pienellä määrällä uudestaan, jolloin se joko onnistuu tai sitten ei. Suoliston kunnon paraneminen vaatii pitkäjänteisyyttä.
  • Nuku riittävästi, uni on lääke vähän kaikkeen.
  • Rakasta suolistoasi ja kehoasi. Kohtele sitä hellästi ja rakkaudella.

Kärsiikö moni teistä sitkeistä vatsaongelmista tai oletteko ehkä joskus kärsineet? Millaisin keinoin te olette saaneet suolistonne kuntoon? Heräsikö ajatuksia aiheesta?

Vuotta vanhempana ja ajatuksia ikääntymisestä

Aika kuluu nopeaa, toisinaan liiankin nopeaa. Tänään 29 vuotta täyttäessäni en olisi uskonut, että olen edelleen näinkin rauhaisalla mielellä. 30 vuotta, elämäni yksi kolmannes (toivon mukaan) alkaa olla jo hyvin lähelle paketissa. Se tuntuu hassulta, kovin hassulta.

IMG_5335IMG_5328

Muistan niin elävästi kuinka 16-vuotiaana ajattelin, että tämän ikäinen tyyppi on jo ihan ikäloppu. Vanha ja elämä ohitse. Nyt en voi kuin nauraa tuollaisille ajatuksille, tästähän se elämä vasta alkaakin! Olen nimittäin kuullut sanonnan, että 30 on uusi 20. Heheh. Omassa elämässäni ainakin. Nämä yhdeksän vuottakin ovat tuoneet ihan hurjasti elämänkokemusta ja aikuisuutta. Paljon on mokailtu mutta paljon myös opittu. Koen monellakin tapaa olevani aika vahvoilla elämässäni tällä hetkellä.

Ikäkriisistä ei siis voida puhua laisinkaan. Papereitakin kysytään alituiseen, jonka otan tosin kohteliaisuutena. 😉 Suurin osa ystäväpiiristäni on vanhempaa tai vähintäänkin samaa ikäluokkaa. Siinä myöskin varmasti osasyy siihen, että en käy läpi mitään kriisin poikasta. Olen myös luopunut elämässäni sellaisesta ajatusmallista, että tietyt asiat pitää tulla tietyssä iässä. En omista mitään ”sitten haluan lapsia” tai ”siinä vaiheessa minulla tulee olla punainen talo ja perunamaa”. Elän hyvin pitkälti hetkessä ja koen, että elämäni on tällä hetkellä hyvinkin mielekästä. Tokikaan en tällä tarkoita etteikö minullakin olisi päämääriä ja tavoitteita mutta en kuitenkaan elä pelkästään niihin tähdäten. Haluan elää myös tässä päivässä ja nauttia ihan vaan jokaisesta henkäyksestä täällä.

IMG_5342IMG_5351IMG_5318

Ikääntyminen itsessään ei pelota minua, eikä sen tässä iässä varmaan edes kuulukaan pelottaa. Jollain tapaa jopa pidän siitä, että vuosia tulee lisää ja samalla elämänkokemus ja viisaus lisääntyy. Olen myös pitkään ollut jo vähän sellainen ”vanha sielu”. Nautin vanhempien ihmisten seurasta ja yleensäkin kypsyydestä. Toki lapsenmielisyyskin on välillä ihanaa mutta itse olen kai aika aikuismainen. Sellainen turha vouhotus ja levottomuus ovat jääneet vähemmälle ellei jopa täysin kokonaan. Tokikaan aikuisuus ei tarkoita etteikö välillä voisi hullutella ja hassutella, sitä en tarkoita. Joku juttu siinä kuitenkin tapahtuu, kun kasvaa nuoresta aikuisesta aikuiseksi. Vastuuntunto ja yleinen asenne elämään muuttu useimmilla, ehkä? Aikuisuuden ei kuitenkaan tarvitse olla tylsää vaan me voimme itse määritellä millaista se on.

Vielä toistaiseksi en ole kokenut kehossani ikääntymisen merkkejä kovinkaan vahvasti. Olen jopa paremmassa kunnossa mitä 20-vuotiaana olin. Jaksan hyvin treenata mutta tarvitsen myös lepoa treeneistä. Lepo onkin asia jota tarvii nykyään ehdottomasti hieman enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Myös valvominen tuntuu kehossa ihan eri tavalla kuin joskus. Ryppyjä löytyy jo muutama, mutta suhteellisen vähäisellä määrällä onneksi vielä mennään. Uskon aika pitkälti, että ikääntyminenkin on asennekysymys. Jos keskittyy elämässä positiivisiin asioihin, pystyy vuosienkin kertymisen unohtamaan. Itseään ei myöskään kannata tarkkailla liikaa tai pitää suurennuslasin alla.

IMG_5329IMG_5340-002IMG_5322

Kengät Inuovo / Farkut Dr. Denim / Toppi Minimum / Laukku Hunkydory Stockholm / Kello MK/ Hattu Beck Söndergaard / Käsikoru Indiska / Aurinkolasit H&M

Toivon todella, että viimeinen vuosi kakkosella alkavalla kirjaimella on kohdallani antoisa ja  edelleen opettavainen. Ainakin alku on ollut lupaava. 2017 täytänkin sitten 30 vuotta, jota voi jo jollain tavalla sanoa yhdeksi virstaanpylvääksi. Ainakin yhdellä lukijallani on myös tänään syntymäpäivä, joten toivotan runsaasti onnea ja halauksia sinne! Tietenkin myös ihan jokaiselle teistä, jotka olette syntyneet kesän lapseksi tänään 2.6. 🙂

Mites pelottaako muita ikääntyminen vai suhtaudutteko siihen rohkeudella ja odottavaisuudella?