Nyt palaan aihe-alueeseen jota en ole reiluun vuoteen blogissani käsitellyt, nimittäin ehkäisyyn. Kuten olen tosiaan täällä aikaisemminkin kirjoittanut, olen syönyt pillereitä jo iät ja ajat kunnes viime keväänä pidin noin puolen vuoden tauon. Tuon jälkeen aloitin pillerit kuitenkin uudestaan. Miksi näin? Hormonaalinen ehkäisyhän on tänä päivänä suorastaan synti. Kaikki lopettavat mutta miksi itse sitten jatkan? Enhän ole enää parisuhteessakaan?

Olen tosiaan ollut pillereiden käyttäjä kohta kymmenen vuoden ajan. Viime keväänä puolen vuoden tauko oli itselleni sellainen kokeilujakso, jonka aikana halusin nähdä mitä minulle ”tapahtuu” jos jätän hormonaalisen ehkäisyn. Tuolloin asia oli hyvin pinnalla myös lähipiirissäni, sillä useampi ystäväni halusi siirtyä hormonaalisesta ehkäisystä miedompiin vaihtoehtoihin. Tämä on siis ihan ymmärrettävää, koska kyllähän ylimääräiset hormonit saattavat kehoa tavalla tai toisella kuormittaa. Kroppa ei toimi ikäänkuin luonnollisesti, vaan keinotekoisella tavalla. Viime aikoina olen lukenut aiheesta enää vähemmän mutta silti veikkaan, että luomumeininki on edelleen aika IN näissä jutuissa. Tai luomulla tarkoitan nyt hormonitonta (tai vähähormonista) ehkäisytapaa.

Omat kokemukseni e-pillereistä ovat lähinnä neutraaleja/positiivisia. Jossain kohtaa pohdin sitä tiedänkö edes omaa persoonaani pillereiden kanssa mutta nyt on pakko sanoa, että höpönhöpö. Moni asia on kiinni ihan muista jutuista eikä pillereitä voi syyttää. Tänä päivänä hermoni ovat todella harvoin kireällä, oikeastaan vaan ja ainoastaan siinä tietyssä vaiheessa kuuta, stressaantuneena tai nälkäisenä. Olen muuttanut yleistä suhtautumistani elämään, jonka myötä myös turha hermoilu ja mielialojen vaihtelu on jäänyt vähemmälle. Eli ei, hermoni eivät ole kiristyneet vuosien varrella pillereiden vuoksi. Tokikin osalla ihmisistä ne saattavat kyseisellä tavalla vaikuttaa mutta veikkaan, että sen huomaa aika nopeasti jo aloitusvaiheessa. Itsehän en huomannut aloittaessani mitään sivuvaikutuksia. En edes sitä tyypillistä turvotusta tai painon nousua. Siksipä niiden syöntiä jatkoinkin.

Kokemukseni tuosta pillerittömästä ajanjaksosta ei ollut kummoinen. Tukka rasvoittui ihan hem*etisti ja jouduin valehtelematta pesemään sitä päivittäin. Kuivashampoollakaan ei pystynyt tilannetta pelastamaan. Finnejä en saanut laisinkaan ja kuukautisetkin alkoivat heti tyyliin kuukausi pillereiden lopetuksen jälkeen. Oma hormonitoimintani palautui siis todella nopeasti (ainakin näennäisesti) ja sain menkat noin 4 viikon välein, vaikkakaan en päivälleen samaan aikaan. Ilokseni siis tiedän, että hormonitoimintani on olemassa ilman pillereitäkin. Tämä oli itselleni tavallaan lohdullinen tieto ihan tulevaisuuttakin ajatellen. Ongelma oli kuitenkin se ehkäisy. Niin hankalaa ja vaivalloista, sekä jatkuvasti oli pieni pelko raskaaksi tulemisesta. Myös menkat rasittivat, sillä olinhan tottunut niitä paljon siirtelemään. Hommassa oli lopulta enemmän miinuksia kuin plussia.

Tiedän, että monella on hyvin erilainen näkemys asiaan. Monen elämä on nimittäin muuttunut lopetuksen myötä, sillä usealle pillerit eivät sovi. Eivät varsinkaan eet vaan esimerkiksi minit ovat monelle jopa paremmat. Itselleni ne taas eivät sopineet yhtään. Niiden kohdalla huomasin selkeästi eron entiseen ja tosiaan itkeskely, paha olo ja hiuskato olivat ihan arkipäivää. Onneksi tajusin tuon nopeasti ja suorastaan vaadin lääkäriä kirjoittamaan ne tutut ja turvalliset pillerit minulle uudestaan. Kierukka ja kapseli taas ovat sellaisia, joiden ajattelemisestakin saan jo pahoinvointia. Niiden kanssa on huomattavasti hankalampaa jos eivät kehollesi sovi. Lääkäri tuskin poistaa esimerkiksi kapselia parin viikon jälkeen jos huomaat selvästi, että se ei kropallesi sovellu. Siinä sitten menee kolme kuukautta pilalle jatkuvien kuukautisten kanssa. Pahimmassa tapauksessa siis.

Kun erosin vuodenvaihteessa mietin mitä teen? Lopetanko pillerit jälleen vai katsonko nyt vielä jonkun aikaa? Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Ja miksikö? Koska tämä on helpompaa näin. Ihan vaan yksinkertaisesti. Elämässäni on ollut sen verran paljon muutenkin muutoksia, että se kunnon rasvatukka tai ”oireiden” odottaminen tuntui ihan super raskaalta ajatukselta. Oma stressinsä siinäkin nimittäin on… Mitä jos tällä kertaa akne puhkeaisikin tai menkat olisivat vaikka alituiseen?

Ehkä tulevaisuudessa saatan asiaa miettiä tai sitten en. Nytkin on ihanaa, kun voin loman ajaksi siirtää kuukautisia eikä tarvitse kulkea tampponi haarovälissä reissun ajan. On niissä pillereissä oikeasti plussiakin. Helpottavat todella paljon elämää. Ja varsinkin minun elämääni, jolle ne ilmeisen varmasti sopivat.

Onko moni teistä lopettanut viimeisen vuoden sisällä pillerit? Miten kehonne reagoi lopetukseen? Ja mahtaako täältä löytyä ketään muita joille pillerit rehellisesti sanoen sopivat? Vai olenko ihan ainokainen? 🙂