Päivät vähenevät nykyisessä arjessani ja odotan kokoajan suuremmalla innolla uuden alkua. Vaikka kaikki uusi tuntuu aina niin mukavalle, tuo se pintaan myös jännityksen tunteita. En sano, että itse työkuviot minua jännittäisivät, mutta ne muutokset. Kun olet tottunut 2,5 vuoden ajan menemään aina aamuisin sillä samalla ratikalla töihin, heräämään syntisen aikaisin, jatkamaan illat bloggaamista ja nauttimaan viikonloppuvapaista, totta hitossa muutoksia on luvassa! Jo pitkään myös työ on ollut rutinoitunutta ja sellaista ettei sitä ole oikeastaan tarvinnut enää sen koommin miettiä. Nyt on taas edessä uuden oppimista ja entistä ahkerampaa työntekoa myös blogin saralla. Silti koen jonkunlaista vapautumista ja itseasiassa nautinkin jälleen siitä, että työnteko ei ole sitä 8-16 välillä pakertamista.

Olen paljon miettinyt sitä kuinka mieli muuttuukin vuosien aikana. Nuorempana tein pitkään vuorotyötä ja kaipasin rutiineja elämääni. Nyt taas koen haluavani täysin päinvastaista. Oikein odotan sitä, että elämäni muuttuu enemmän ”kontrolloimattomaksi”. Voin herätä vaikka kello 9.00, treenata, käydä spontaanisti aamiaisella kahvilassa, kuvailla päivänvalon aikaan, nähdä ystäviäni ja mennä töihin. Illalla voin tulla kotiin, käydä ehkä leffassa, muokkailla kuvia, valvoa kahteentoista ja nukkua kahdeksan tunnin yöunet. Olla levännyt, seesteinen ja inspiroitunut. Siinä seikkoja joita olen kaivannut etenkin viimeisen vuoden aikana. Sellaista tiettyä rutiinien poistumista, joita toimistotyöaikojen ehdoilla työskentely mukanaan tuo.

Moni on kauhistellut minulle sitä, kuinka nyt joudun tekemään töitä välillä viikonloppuisinkin. Itselläni on pyrkimys elämässä siihen, että jokainen päivä tuntuisi yhtä hyvältä. Ei ole väliä onko se maanantai vai lauantai. Siispä ei minua haittaa tehdä töitä viikonloppuisin, miksi haittaisi? Koen itseasiassa, että olen tehnyt sitä tähänkin saakka aika paljon. Blogi on vienyt todella runsaasti aikaa vapailtani, eikä mulla ihan kauheasti sellaista kunnon ”vapaa-aikaa” ole edes ollut. Nyt voin ehkä jopa organisoida asioita niin, että ihan sellaista olemiseen tarkoitettua vapaata jää enemmän.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kokeilemalla ja etsimällä itselleen sopivia asioita on ne mahdollisuus löytää. Toiselle sopii päivästä toiseen toistuvat rutiinit -toiselle ei. En tiedä mitä te ajattelette mutta itse olen pikkuhiljaa alkanut kokemaan, että rutiinit nimenomaan ovat niitä jotka tappavat luovuuden? Ne vievät meistä sellaisen spontaaniuden ja jopa idearikkauden mennessään. Kaavoihin kangistuu yllättävän helposti ja lopulta sitä onkin pisteessä, että jokainen arkipäivä (pahimmillaan myös viikonloppu) menee saman kaavan mukaan. Eihän me kuitenkaan vielä eläkkeellä olla?! Mielestäni näitä asioita on hyvä miettiä. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä elettävänä.

Vaikka tosiaan koen, että pientä jännitystä on ilmoilla pidän sitä hyvänä seikkana. Muutokset saattavat pelottaa mutta se, että kohtaa pelkonsa ja käsittelee sitä muuttaa fiilikset ihan varmasti. Omalla kohdallani pahin pelkoni olisi se, että katuisin päätöstäni. Toisaalta tuo riski pitää aina kerta toisensa jälkeen ottaa jotta pääsee elämässä eteenpäin haluamaansa suuntaan. Kehitystä ei tapahdu ilman harppauksia tuntemattomaan.

Ihanaa keskiviikkoa! ♥ Ja tsemppiä jokaiselle, jonka elämässä puhaltavat muutosten tuulet!