Itsevarmuus on asia jota ihailen. Se, että kantaa itsensä upeasti, luottaa omiin kykyihinsä ja on olemukseltaan itsevarma on arvostettavaa. Itsevarmuus ei ole kuitenkaan ylimalkaista itsestään puhumista tai omien tekojensa buustaamista. Se on jotain sellaista joka vaan on. Itsevarmuus useimmiten kasvaa vuosien saatossa, kun ikävuosiakin tulee mittariin. Aina näin ei kuitenkaan ole, sillä itsetunnon kolhut voivat jättää jälkensä. Aika usein nämä kolhut tulevat joko ihan lapsuudesta tai aikuisiällä solmituista vääränlaisista ihmissuhteista. Itsevarmuus on kuitenkin asia jota on mahdollista kasvattaa, harjoittaa ja muuttaa parempaan suuntaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Yhteiskunnan suorituskeskeisyys luo tänä päivänä aika kovat paineet siitä mitä meidän tulisi olla. Jokaisen tulisi saavuttaa mahdollisimman paljon, tehdä rahaa, edetä elämässä ja olla jotain suurta. Myös some aiheuttaa enenevissä määrin itsetunnon säröilyä. Vaikka olen paljon blogissani kirjoittanut, että olen nykyään itsevarmempi mitä olin viisi vuotta sitten niin olen minäkin vain ihminen. Kärsin yhtälailla erilaisista paineista ja olen huomannut, että mitä enemmän selailen vaikka Instagramissa täydellistäkin täydellisempiä kuvia, saattaa oma elämä alkaa tuntumaan hyvinkin arkiselta. Itse bloggaajana kuitenkin tiedän, että niin moni asia on vain pintaa. Tottakai somessa otetaan kuva siitä täydellisestä lautasesta eikä siitä likaisesta. Onhan se kauniimpaa. Ja kukapa tahtoo itsestään rumaa kuvaa nettiin? Aika harva. Itse olen kuitenkin sen verran järkevä, että en enää lähde tuohon myllyyn mukaan. Katkaisenkin ikäviltä ajatuksilta siivet heti alkuunsa.

Itsevarmuutta on mahdollista tietoisesti voimistaa. Omalla kohdallani tämä on tapahtunut lähinnä sillä tavoin, että pyrin positiivisiin ajatuksiin ylipäänsä kaikessa. Aamulla, kun herään en katso itseäni peilistä ja kauhistele peilikuvaa. En aloita päivittelemällä hirveää säätä tai kiroamalla herätyskelloa. Asenne ratkaisee. Myös se, että kannustaa muita luo suotuisat mahdollisuudet sille, että joku muukin kannustaa sinua. Sanonkin aina, että koskaan ei ole liian myöhäistä hakea unelmien työtä tai opiskelupaikkaa. Aina kannattaa yrittää ja vaikka usko omiin kykyihin olisikin alhaalla on parempi kokeilla, kuin olla kokeilematta. Monesti vastoinkäymisten kohdatessa saattaa tulla fiilis, että aina minulle käy näin. On ihan luonnollista kokea pettymyksen tunteita mutta toisaalta, vastoinkäymiset vahvistavat. Itseasiassa ehkä itsevarmimmat ihmiset, jotka tiedän ovat sellaisia joiden elämässä on ollut myös paljon vastoinkäymisiä. Ei pelkkä siloteltu kiiltokuva ketään kasvata.

Asia joka minua itseäni aina välillä huvittaa on se, että itsevarmuus yhdistetään siihen, että ihminen ei panosta ulkonäköönsä. Tai jos nainen panostaa ulkonäköönsä, sitä leimataan aivan liian helposti turhamaiseksi ja epävarmaksi. Ainakin Suomessa. Eihän itsevarmat naiset meikkaa, käytä pidennyksiä tai tarvitse hienoja vaatteita. Itse näen asian niin toisin. Mielestäni useimmat tuntemani itsevarmat ihmiset nimenomaan näkyvät ulospäin ja he ovat huoliteltuja. Ei tokikaan tarvitse olla mitään feikkiä mutta ei se feikki ihmisestä sen surkeampaa tee. 🙂 Itse esimerkiksi rakastan ripsienpidennyksiä ja koen ne ulkonäköänikin kaunistavana seikkana. Joidenkin mielestä asia ei näin ole mutta minä tykkään. Omaan itsevarmuuteeni ne jopa vaikuttavat positiivisella tavalla, eikä tuon myöntäminen ole mitenkään noloa. Onhan naisilla kuitenkin jonkunlainen luontainen tarve tuntea olevansa mahdollisimman kauniita.

Ylipäänsä se, että itsevarmuus ei ole täysi kymppi ei ole millään tavalla hävettävää. Tai sen ei pitäisi ainakaan olla. Ehkä joskus aikaisemmin olisi nolottanut suuresti sanoa, että kamppailen välillä edelleen itsevarmuuteni kanssa mutta eipä enää. Aika harvassa ovat nimittäin ikäiseni ihmiset joilla se on täydellinen tai jos on, niin se on varmasti muodostunut vuosien saatossa ja sen eteen on ehkä duuniakin tehty.

Itse toivon, että oma itsevarmuuteni tulee vielä paljon kasvamaan ja uskallan olla rohkeampi monissakin asioissa. Rohkeasti ilmaista mitä mieltä olen, tuoda itseä esiin ja kulkea omaa polkuani. Vaikka itsevarmuuteni onkin kasvanut paljon tähän mennessä elämääni, on sen suhteen silti edelleen paljon kasvettavaa. Toisaalta se nimenomaan on inspiroivaa! Jokainen päivä on kasvun paikka.

Oletteko te itsevarmoja? Mitkä asiat ovat eniten vaikuttaneet itsevarmuutenne kehittymiseen?