En oikein tiedä mitä tänään tapahtui mutta eksyin vauva.fi keskustelupalstalle. En harrasta tätä oikeasti koskaan muuten kuin silloin, jos blogiini on tultu sitä kautta mikä sekin hyvin harvoin. Menin aloitussivulle ja avasin keskustelut. Etusivu täynnä toinen toistaan hurjempia otsakkeita. Mielenkiinnosta laitoin hakusanaksi bloggaajat ja FitFashion. Mitään yksittäistä keskustelua sieltä nostamatta olin järkyttynyt. Suoranaista haukkumista, arvostelua, läski, hullu, ruma jne. aivan kamalia adjektiiveja lävähti silmilleni. Oli pakko lähteä äkkiä pois.

Ymmärtääkseni kyseisen sivuston keskustelijat ovat pääosin aikuisia ja jopa perheellisiä äitejä -tai kai isiäkin. Tuli kyllä oikeasti todella paha olo siitä miten julmasti ihmiset toisiaan haukkuvat. Ja mikä parasta vielä anonyymisti. Itselleni nousi pintaan joku sellainen sama tunne joka tuli silloin nuorempana, kun sai blogiinsa usein haukkuja ja arvosteluja. Vaikka koenkin, että olen nykyään vahvempi ja aikuisempi enkä loukkaannu anonyymien puheista, niin kyllä saattaisin muutamat itkut silti päästää jos tuollaista tekstiä blogiini suollettaisiin. Onneksi näin on vain harvoin ja kohtelette minua niin miellyttävällä tavalla. Kiitos siitä.

Mutta mikä saa ihmiset purkamaan pahaa oloaan nettiin vieläpä muiden ihmisten kustannuksella? Onko se todella ainut kanava ikäänkuin päästää ulos höyryjä ja saavatko tyypit siitä todella tyydytystä? En ymmärrä, enkä tule varmaan koskaan ymmärtämään. Itse olen aina noudattanut sitä periaatetta, että jos en pidä jostain ihmisestä (tai en koe hänen kanssaan yhtenäistä kemiaa) vältän tätä henkilöä ja hänen seuraansa (tässä tapauksessa en lukisi blogiakaan). Jotenkin tuolla sai vaan sen olon, että mitä enemmän kirjoittajaa häiritsi bloggaaja sitä julmemmasti hänestä kirjoitettiin, vihaa oikein lietsottiin. Hyvä ettei kuolemaa toivottu.

Tokikaan tässä tapauksessa ei voi välttyä siltä ajatukselta, että kumpuaako tuollainen viha kateudesta tai siitä, että omassa elämässä on katkeroiduttu ja ehkä ajauduttu ei niin miellyttävään elämäntilanteeseen? Ollaan väsyneitä lasten kanssa valvomisesta ja sittenhän sitä kunnon univajeissa ladotaan äkäviestejä nettiin, koska vit*ttaa. Jostainhan se viha kumpuaa!? Huolestuttavaa tässä ilmiössä on se, että aikuiset ihmiset käyttäytyvät tuolla tavoin. Monikaan ei varmasti mieti mitä seurauksia omalla ”viattomaksi” haukuksi tarkoitetulla kommentilla saattaa olla.

Tavallaanhan bloggaajat asettavat itsensä arvostelun kohteeksi, koska kirjoitetaan julkisesti ja annetaan elämästä muillekin kuin lähimmille ihmisille. Tässä on todellakin puolensa ja puolensa. Silti mielestäni kukaan ei ansaitse arvostelua tai haukkumista syyttä suotta. Ei edes sen vuoksi, että kirjoittaa blogiaan julkisesti kaikelle kansalle. Jos jostain asiasta ei tykkää, eikö voi antaa rakentavaa palautetta, tai sitten vaan olla antamatta? Perusteettomat haukut ovat aivan kamalaa luettavaa ja todella toivon, että moni bloggaaja ei saa tuollaista sontaa kommenttiboxiinsa. Sieltä ne tulee kuitenkin väkisin luettua ja aikamoista kiveä täytyy olla ettei ikävät kommentit vihlaisisi edes jossain…

Moni bloggaaja varmasti myös painii sen kanssa miten paljon antaa itsestään blogiin. Mitä enemmän annat, sitä enemmän avaat tavallaan sydäntäsi ja asetat itsesi myös arvostelun kohteeksi. Itse olen ainakin avannut niin paljon omaa haavoittuvaisuuttani, että jos minua vastaan tuolla tavoin hyökättäisiin, en varmasti tekisi sitä enää. Se on se vastareaktio mikä tulee automaattisesti jos sinua loukataan tai ikävästi kohdellaan sen jälkeen, kun annat palasen enemmän.

Olipa kyllä outo viikon aloitus, enkä todellakaan vieläkään tiedä mikä sai minut vauva.fi -sivustolle surffaamaan? Voin luvata, että oli itselläni kyllä taas viimeinen hairahdus aikoihin… Onneksi netissä on myös paljon hyvää ja positiivista noiden negatiivisempien puolien rinnalla!

Törmäättekö te paljon ikäviin nettikeskusteluihin ja koetteko ne mielenkiintoisina vai oikeasti mielen lamauttavina?