Itselleni yksi tämän päivän tärkeimmistä elämän ns. maaleista on voida kokonaisvaltaisesti hyvin, päivittäin. Olemme yksilöitä, joten jokaiselle meistä hyvinvointi voi tarkoittaa jopa täysin erilaisia asioita. Toiselle hyvinvointi saattaa olla enemmän fyysisyyteen sidottua, toiselle henkisyyteen, suurimmalle osalle näiden kahden yhteisumma. Tähän hyvinvointiasiaan onkin suorastaan kiellettyä antaa yhtä oikeaa neuvoa, sillä jokaiselle meistä toimii omansa. Olemme kukin oman elämämme sankareita ja vaikuttajia.

Ajattelin lähestyä asiaa luonnollisestikin omasta näkökulmastani ja jakaa teille ajatuksia siitä, millä asioilla pidän huolta itsestäni. Toisinsanoen, huolehdin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistani. Hassuahan tässä on se, että vielä muutamia vuosia sitten en todellakaan miettinyt hyvinvointiani. Ehkä se on osittain myös ikään sidoksissa, sillä nuorempana elämä tuntuu loputtomalta. Ei tule ajatelleeksi sitä, että tässä kehossahan eletään mahdollisesti vielä aika monta vuotta, joten kyllä siitä kannattaa huolta pitää. Onneksi ajatusmaailmani on tuosta muuttunut ja tänä päivänä arvostan itseäni kokonaisuutena ihan eri tavalla. Tahdon olla terve sielu terveessä ruumiissa.

Oma hyvinvointini lähtee ihan sieltä ruohonjuuritasolta, elämän perustarpeista. Ruokavaliosta, liikunnasta, unesta, emotionaalisuudesta, sosiaalisista suhteista ja mielen haastamisesta. Näiden jokaisen kohdan vaalimisella saavutan päivittäin tasapainoisen ja samalla onnellisen sielun sekä ruumiin olotilan.

Ensinnäkin ruokavalio. Kuuntelen kehoni viestejä, enkä ärsytä suolistoani jatkuvasti turhaan. Vatsalle sopiva ruokavalio, probiootit ja entsyymit, sekä henkinen hyvinvointi ovat niitä avainsanoja oman suolistoni hyvinvoinnille. Liikuntaa puolestaan harrastan omien voimavarojeni mukaan. Sairaana ei treenata, sillä en tahdo pitkittyneitä flunssia tai antibiootteja. Untakin pyrin saamaan huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin, jolloin jaksamiseni perustui lähinnä kahvilla porskuttamiseen ja päiväuniin. Itseasiassa juuri kahvin minimoiminen on ollut jo pitkään työn alla ja siinä olen tähän mennessä aika kivasti onnistunutkin. 🙂

Tunneihmisenä itselleni emotionaalisuus on erittäin tärkeää. Jos tunne-elämäni horjuu, horjuu koko pakka ja pahasti. Pyrinkin voimaan aina henkisesti hyvin ja vaikeissa elämäntilanteissa ruokin omaa henkistä hyvinvointiani erityiskeinoin. Enää en ”rankaise” itseäni hukuttamalla surua liikuntaan tai huonoon syömiseen, vaan kohtelen näissä tilanteissa itseäni erityisen lempeästi. Ihmisiä ympärille, tunteiden käsittelyä ja niistä puhumista, apua tuovaa kirjallisuutta jne. Mieltä on hyvin helppo ohjailla. Sosiaaliset suhteen ja ihmisverkosto on myös yksi kantavimmista voimavaroista. Jos ihminen on täysin yksin, en usko hänen voivan saavuttaa maksimaalista hyvinvointia. Yksinäisyys katkeroittaa, tekee jopa sairaaksi. Tässä siis yksi hyvä syy omistaa ystäviä, edes yksi! ♥

Mielen haastaminen on myös sellainen seikka, jota kovin moni ei ehkä ihan heti miellä osaksi hyvinvointia. Itse ajattelen, että aivotoimintamme tarvitsee jatkuvia ärsykkeitä. Opiskeleminen, tiedon haku, lukeminen, itsensä haastaminen työelämässä ja asioiden tavoittelu omassa elämässä on mielestäni tervettä. Näillä keinoin saamme mielemme virkeäksi ja aktiiviseksi, jolloin emme myöskään passivoidu. Passiivinen elämä altistaa aika varmasti henkisille sairauksille.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi saattaa monelle olla asia, jonka kanssa joutuu jatkuvasti taiteilemaan. En itsekään sano, että joka päivä olisi autuaalisen täydellinen olotila, mutta siihen pyrin. Tämä ei aina välttämättä ole kaikista helpointa varsinkaan hyvin tunneherkälle ihmiselle, mutta harjoitus tekee mestarin. Veikkaan myös, että hyvin moni ihminen ei edes kunnolla tunne itseään. Ei loppupeleissä osaa kuunnella kehonsa viestejä tai tuntemuksia. Säikähdetään, kun koetaankin yhtäkkiä jotain yllättävää yllättävissä tilanteissa.

Itsekin kieltämättä välillä mietin sitä miten reagoin. Tässä vuodenvaihteessa oma henkinen maailmani on seilannut aikamoista ristituulta ja välillä olen joutunut ihan pysähtymään, että hetkonen. Saatan reagoida yllättävilläkin tavoilla, ikäänkuin itselleni ”epänormaalisti”. Toisaalta, onko olemassa yhtä normaalia tapaa? Näissä tilanteissa on parasta se, että oppii tuntemaan itseään lisää. Oppii tilanteiden kautta omasta tavastaan reagoida, tuntea, toimia ja kokea asioita.

Heräsikö ajatuksia? Näihin tunnelmiin ja oikein hyvinvoivaa keskiviikkoa jokaiselle! ♥ Itselläni on tänään ihan kiva olo, toivottavasti myös sinulla.