Bloginostalgiaa
Jumiuduin tänään selailemaan vanhoja postauksiani vuoden 2013 -ja 2014 kohdalle. 2013 on ehkä suosikkini, sillä postaustahtini on kova ja jutut oikeasti niin hassun hupaisia. Kuvat keltaisia, tekstit lyhyitä ja ajatuksen juoksulla kirjoitettuja, pohdintoja tai syvällisiä juttuja joukossa ei taida olla yhtään? Muistan kuinka tuolloin kuvat siirrettiin Picasan kautta suoraan Bloggeriin ja mitään ei muokkailtu. Blogi ei vienyt juurikaan aikaa. Myös kommentteja on paljon ja se tapa, jolla olen vastannut niihin on aika hauska. Rennon suora ja ikävätkin kommentit saavat suorasukaisen täräytyksen kirjoittajan suusta. Tuolloin sitä ei välittänyt aikuismaisesta vastauksesta, vaan antoi samalla mitalla takaisin. 🙂
Aina välillä muutamat teistä kommentoivat, kuinka ovat seuranneet blogiani alusta alkaen. Silloin iskee aina pieni myötähäpeä, sillä juttujen taso on tosiaan ollut mitä se on ollut. Mutta toisaalta, sitähän se oli suurimmassa osassa blogeja. Tekstit olivat lähempänä realiteetteja ja ihan arkista elämää. Ei haitannut keltainen kuvausvalo tai vaikka puoliksi rakeiset kuvat. Bloggaaminen on kehittynyt niin hurjasti muutamassa vuodessa. Mielestäni tämä on toki hyvä asia, sillä en haluaisi palata vuoteen 2013. Jonkunlainen haikeus itselleni kuitenkin iski postauksia selatessa, tai oikeastaan koin tiettyjä tunnetiloja uudestaan. Hassua miten saatan muistaa mitä jonkun postauksen kulisseihin on liittynyt, millainen fiilis minulla on silloin kirjoittaessa ollut tai muuta vastaavaa. Mielenkiintoinen juttu, vaikka tekstejä on tosiaan blogihistoriani aikana kertynyt tuhansia. Tämä todella jää elämään myös omaan mieleeni.
Kuten mainitsin, on aika hauskaa, että jotkut teistä ovat edelleen matkassa ja jaksavat seurailla päivästä toiseen. Voi olla, että kolmen vuoden päästä häpeillään tämän hetken postauksille, kun kaikki on entistä kehittyneempää ja prameampaa. Tai sitten ei, en tiedä? Voisiko blogiskene kadota kokonaan? Siihen en oikein jaksa uskoa, sillä suunta on ollut jo useamman vuoden niin nousujohteinen. Tulevaisuuden elämä on virtuaalimaailmassa. Itse toivon kuitenkin kovasti sitä, että blogit eivät muutu liian kylmiksi ja pinnallisiksi. Ettei se sielukkuus tatoaisi? Toki lukemaansa voi vaikuttaa ja minä bloggaajana siihen minkälaisena blogini säilytän (tai mihin suuntaan sitä kehitän), mutta kuitenkin.
Jos mistään muusta blogimaailmassa en ole varma niin sen tiedän, että kolmen vuoden päästä luen tätäkin tekstiä muistaen tämän hetken fiilikset ja elämäntilanteen. Se, millaisia tunteita lukiessani koen jää nähtäväksi.
Kaipaatteko te blogeihin sitä entisajan fiilistä, vai onko kehittyminen ja muutokset mielestänne olleet positivisia?
