Yöunista ja unirytmistä
Minulla on nykyään arkisin aika tasainen unirytmi. Illalla nukkumaan 22-23.30 aikoihin ja aamulla ylös salille kello. 5.50-6.15, päivästä riippuen. Tämä tavallisesti siis noin kolmena päivänä viikossa ja loput sitten muuten vaan aika samalla kaavalla, ilman salia (viikonloppuja lukuunottamatta). Olen kuitenkin aina ollut iltavirkku ja aamun torkku, mun keho on ikäänkuin rytmitetty toimimaan niin. Voitte siis vaan kuvitella, kun tulee tällaiset pidemmät lomat tai muut niin enhän minä tuollaisia säännöllisiä rytmejä noudata… Täältä voinkin huudella, että nyt on kyllä rytmit taas niin päin prinkkalaa, että! Keho käy ihan oudoilla unikierroksilla, joten tässäpä on taas totuttelua. Iltavirkusta aamuvirkuksi projekti siis käynnistyköön!
Tein aikaisemmin useamman vuoden vuorotyötä ja sen jälkeen pakko sanoa, että kyllä säännöllinen elämänrytmi tuntui ihan mansikalta siihen entiseen verrattuna! Aina vapaat viikonloput ovat oikeaa luksusta. Nykyään olen taas alkanut huomaamaan, että kaikessa on ehdottomasti puolensa. Monen mielestä illat ja yöt ovat luovaa aikaa, toiset taas nauttivat aamuista. Itse olen tosiaan luonnostani iltojen kukkuja, jolla on energiaa valvoa vaikka sinne yhteen saakka kepeästi. Toisaalta olen aika kivasti onnistunut rytmejäni kääntämään ja esimerkiksi aamutreenit koen todella palkitsevina. Kun homma on hanskassa ennen työpäivää, voi sitä ottaa sitten illan rennosti tai nähdä ihmisiä. Kuulemma maailman menestyneimmätkin tyypit toimivat aamuisin jo ennen kukonlaulua, mikä on mielestäni kyllä aika suoritus! Se ehkä kertoo tietynlaisesta kunnianhimosta ja siitä ettei tahdo ”tuhlata” yhtään tuntia päivästä.
Uni on ihmiselle todella tärkeä seikka ja se, kuinka monta tuntia yössä nukkuu mietityttää itseäni aina tasaisin väliajoin. Pyrin pitämään uneni siellä 7-8 tunnissa mikä kyllä täyttyy jos pääsen petiin klo. 22 aikaan. Näin ei kuitenkaan aina ole, joten välillä tulee suhattua kuudenkin tunnin nokosilla. Olen kuitenkin viime aikoina lukenut aika paljon faktatietoa siitä, kuinka suuri merkitys sillä riittävällä unimäärällä on kaikkeen. Ihan siis kehomme toiminnasta sinne yleiseen suorituskykyyn, sosiaalisuuteen ja siihen miten aivomme toimivat. Kävin Unikulman luennollakin taannoin ja sain sieltä aivan uudenlaista näkökulmaa asiaan. Vähäinen yöuni voi todella jopa muuttaa ihmisen persoonaa ja laskea ns. suodatinta sosiaalisissa tilanteissa. Siellä kerrottiin esimerkki ihmisestä, joka teki monta vuotta aamutyötä muutamien tuntien yöunilla ja oli työssään oikea suupaltti ja laukoi vähän kaikkea sinne tänne. Kun hän jätti tämän työnsä ja korjasi unirytminsä muuttui koko tyypin persoona aivan erilaiseksi. Hän rauhoittui, eikä möläytellyt suustaan enää sammakoita, vaan tuli ikäänkuin vakaammaksi persoonaksi. Voitteko kuvitella? Se vaikuttaa jopa persoonaamme, aikamoista.
Itse koen vähäiset yöunet ikäänkuin krapulana ja olenkin aivan puoliteholla jos unta on kerääntynyt palloon vaikka vaan vaivaiset viisi tuntia. Moni elää tuolla jatkuvasti, mutta itse en pysty enkä halua. Mielestäni nukkuminen on myös aivan ihanaa mutta välillä vaan elämässä on liikaa velvoitteita, stressiä, sekä hoidettavaa ettei nukkumaan yksinkertaisesti kerkeä. Nämä kaikki ovat tietysti tekosyitä ja jokaisen tulisikin pohtia omaa unenlaatuaan, sekä miten asiat kannattaa oikeasti rytmittää. Ei ehkä ole fiksuinta datailla yömyöhään tai selailla somea kirkkaalta näytöltä. Paras tapa nukahtaa on minulle jostain syystä leffat tai kirja. Molemmat alkavat useimmiten unettamaan väkisinkin juuri siellä 22 jälkeen ja ikäänkuin saattelevat minut hyvään uneen. Myös korvatulpat ovat parantaneet unenlaatuani huomattavasti ja niiden puolesta ehdottomasti liputan! Jokaiselle yöherääjälle tulpat korviin ja jos mahdollista, niin vielä sellaiset silmälaput silmille. 🙂 Kuitenkin loppupeleissä kaiken a ja o on säännöllisyys. Terveen ihmisen keho jaksaakin olla valveilla tietyn aikaa ja vaatii unta sen tietyn määrän. Jos jommasta kummasta päästä venytetään, kostautuu se sieltä toisestä päästä. Tavallaan aika puhdasta matematiikkaa jos näin voi sanoa?
Vaikka tavallaan tiedän mitä nyt tulee tehdä saadakseen unirytmit takaisin kohdilleen, uumoilen tämän olevan pieni prokkis itselleni. Tällaiseen epäsäännölliseen rytmiin voisi jäädä niin helposti koukkuun. Siispä torstaina taas aamutreenit kehiin ja uutta tehokasta alkua vuodelle 2016!
Kärsiikö moni muu sekoittuneista unirytmeistä tähän aikaan vuodesta, kun lomapäiviä on siellä täällä? Miten palaatte ”takaisin ruotuun”?
