Kuusi vinkkiä onnistuneisiin banaanipannareihin

Banaanipannarit ovat keittiöni kestosuosikit, joita olen paistellut jo useamman vuoden ajan. Ensimmäiset letut tuli tehtyä vaan kahdesta raaka-aineesta, banaanista ja parista munasta. Vuosien varrella olen kokeillut jos jonkunlaisia variaatioita, että löytäisin täydellisen tavan tehdä lettuja ilman, että ne hajoavat tai maistuvat puulta. Itse en pidä myöskään turhasta banaanin makeudesta, joten variaatiot joihin tulee noiden kahden aineosan lisäksi muutakin, toimivat itselleni parhaiten.

Ajattelinkin tällaisen rennon sunnuntain kunniaksi jakaa teille muutaman oman vinkkini, joilla saada letut varmasti onnistumaan. Banaaniletuissa on nimittäin muutama kikka, joita vaalimalla ne varmasti onnistuvat jokaisen surkeimmankin kokin keittiössä!

IMG_5007

Omat vinkkini onnistuneisiin banaanipannareihin:

  • Käytä psylliumia. Tämä on mielestäni raaka-aine, joka tuo taikinaan mukavasti kuohkeutta mutta samalla kuitupitoisuutta. Psyllium sopii aika moneenkin leivontaan mutta tähän mielestäni eritoten.
  • Psylliumin lisäksi käytä muita rakennetta tuovia aineosia. Tällä tarkoitan esimerkiksi muita jauhoja ja mausteita. Toiset tykkäävät suosia leivinjauhetta, kaurahiutaleita, kaurajauhoja jne. mutta itse käytän tavallisesti mantelijauhoja, sekä raakakaakaojauhetta. Oikeastaan kaikenlainen jauhomainen tuo taikinaan rakennetta ja täten edesauttaa pannareiden muhkeutta, kuohkeutta, sekä kasassa pysymistä.
  • Paista öljyssä. Tämä nyt lienee jokaiselle selvä seikka, että parhaiten ne pannarit onnistuvat rasvassa paistettuna. Pinta saa kivan sävyn ja muutenkin lettu irtoaa pannusta. Itse käytän paistamiseen mieluiten neitsyt kookosöljyä tai oliiviöljyä. Nämä toki lienevät makuasioita. 🙂
  • Huomioi paistolämpötila! Eli ei missään nimessä levy vitosella… Parhaat pannarit syntyvät kärsivällisesti, suhteellisen miedossa lämmössä paistaen.
  • Muista suola. Normi letut kaipaavat makeuden rinnalle suolaa, joten älä unohda ripotella hitusen tätä makeutta tasapainottavaa elementtiä tämänkin taikinan sekaan. Itse suosin aina hyvälaatuista suolaa, kuten kalaharia tai vuorisuolaa sillä näissä laatu on kohdillaan.
  • Luo makuelämys pannareiden täytteillä. Harva nimittäin syö pelkkiä pannareita sellaisenaan, joten panosta täytteisiin. Itse pidän raikkaudesta, joten ihan suomalaiset mansikat, kookoshiutaleet, raakakaakao, luomu hunaja, cashewit ja taatelit toimivat mitä parhaiten.

Näiden vinkkien myötä oikein ihanaa sunnuntaita jokaiselle! Itse suuntaan tänään Ruotsiin ja palailen tiistaina. Päivitän huomiselle kuitenkin postauksen teille luettavaksi. Puss! 🙂

IMG_1159-001

Lakko vai elämäntapamuutos?

Useimmat meistä aloittavat vuoden alussa erilaisia lakkoja ja pidättäytymisiä ns. omista paheista. Aloitinhan itsekin tipattoman vaikka en nyt sinällään alkoholia itselleni ongelmana koe, mutta kuitenkin. Lakko mikä lakko. Toisinaan lakko voi olla alkuponnistus elämäntapamuutokselle, tai sitten jotain ihan muuta… Monille nimittäin ei sovi asioiden kieltäminen, vaan niitä aletaan haluamaan yhä enemmän ja enemmän tuon kiellon myötä.

En nyt usko, että itselleni alkoholin kanssa noin käy mutta esimerkiksi kaiken maailman herkkulakot ovat aina aikuisiällä päätyneet kohdallani huonosti. Ei toimi niin ei toimi. Jos karkeista lakkoan niin mikään muu ei mielessäni pyörikään kuin Dumlet ja salmiakit. Olenkin monen epäonnistuneen kerran jälkeen tajunnut, että mun ei pidä edes kokeilla herkkulakkoa. Ei enää ikinä hankkia itselleen turhaan niin huonoa fiilistä. Sen sijaan olen pyrkinyt muuttamaan suhtautumistani herkkuihin pitkällä tähtäimellä ja tekemään ns. parempia valintoja arjessa, tässä vieläpä onnistuen.

Vaikka joulun aikaan valittelin kuinka sokeri taas otti hieman ylivaltaa niin silti tässä ollaan jo kuivilla. Mikään tuossa sokerin syönnissä ei mennyt niin huolestuttavasti yli, että olisin vaikka yöllä noussut konvehteja syömään tai kerännyt ruhtinaalisesti joulukiloja. Söin vaikkakin tavallista enemmän ja useampana päivänä, mutta kuitenkin hallitusti. Tuohon olotilaan olenkin pyrkinyt ja esimerkiksi siihen pahoinvointiin saakka en syö makeaa enää koskaan. Tästä olen ylpeä, sillä ennen vedin helposti makeaa todellakin mahan täydeltä. Kaikki on kiinni PÄÄTÖKSESTÄ ja HALUSTA. Jos tahtoo muuttaa suhtautumistaan tai ylipäänsä toimintapoja niin se on mahdollista.

IMG_1765-001

Moni sanoo, että oma itsekuri on niin heikko, että esimerkiksi makean vastustaminen ei vaan onnistu. Itse uskon omakohtaisten kokemuksien perusteella siihen, että jokaisen on tätä mahdollista harjoittaa. Siksi unohtaisin ennemmin nollatoleranssit ja lakot sen asian suhteen, joka on sinulle jopa ongelma. Tee elämäntapapäätöksiä ja päätä esimerkiksi, että nautit makeaa vaan viikonloppuisin. Älä tuolloinkaan osta kotiin montaa säkkiä, vaan lampsi sinne irtokarkkihyllylle tai Punnitse & Säästään ja kerää pussiin tavaraa vaikka 200 gramman verran. Olen nimittäin ihan varma, että tuo tyydyttää makeanhimon varmasti jos makeaa ei päivittäin nauti. Toiselle se voi olla jädeannos tai pizza.

Itse en ole missään nimessä lopettanut täysin karkin syöntiä mutta vähentänyt ihan huimasti. Syön viikonloppuisin lähestulkoon aina jotain hyvää, eli jotain makeaa (esim. 100-200 g kirpeitä karkkeja, Parrotseja tms.) ja siihen kylkeen saatan nauttia jätskiä tai syödä pizzan. Toisinaan syön jotain noista, toisinaan enemmän ja sitten taas vähemmän. Kovin tarkasti en hommaa seuraa kunhan se ei mene siihen, että pe-su mätätään koko viikon edestä. Itse olen aina kauhulla katsellut kuinka monilla tarkan ruokavalion ihmisillä on se yksi herkkupäivä viikossa, jolloin mätetään niin paljon ettei se oikeasti ole enää millään tapaa järkevää. Maanantaina sitten karsea sokerikrapula. Toisille ehkä toimii mutta huhhuh, ei mun juttu.

Se mitä tekstilläni nyt ajan takaa on se, että jokaisen on mahdollista vapautua riippuvuksistaan ja vaikka se nyt olisi sokerin kaltainen pahe, on sen syöntiä mahdollista vähentää ilman lakkojakin. Joskus homma vaan vaatii aikaa ja oman pääkopan ”kouluttamista” mutta voin luvata, että on se sen arvoista. 🙂 Itse olen siis sitä mieltä, että mieluummin pidemmälle tähtäävä elämäntapamuutos, kuin lakkoja monta kertaa vuodessa aina repsahdellen.

Oletteko te ennemmin elämäntapamuutoksen vai lakon kannalla? Heräsikö ajatuksia?