Mikä minua motivoi terveelliseen elämään?

Kohtaan usein arjessani kysymyksiä liittyen ruokavaliooni ja siihen, miten jaksan noudattaa terveellisiä elämäntapoja. Monille etenkin terveellisen ruokavalion noudattaminen tuntuu nimittäin olevan aikamoinen tabu ja haaste. Arjen valintojen tekeminen korvapuustin ja omenan välillä ei olekaan mikään helppo case. Itse olen aina ihmetellyt tätä, sillä olen itse kasvanut monipuolisen ruokalautasen äärellä. Lapsena lautaseltani löytyi aina salaattia kotiruoan lisäksi ja jälkiruoaksi syötiin marjakiisseliä. Hedelmiä oli aina tarjolla ja niitä kehoitettiinkin nauttimaan välipalaksi. Kaikki on siis ehkä itselläni lapsuudessa opittua ja sieltä elämääni mallinnettua. Myös urheilu on ollut osa elämääni, pienestä pitäen.

Mutta mitä tosiaan jos näin ei olisi ollut? Olisiko minusta tullut roskaruokaa puputtava ylipainoinen? Tietenkään vanhempia ei voi laittaa syypääksi ihan kaikkeen mutta olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että lapsuudessa opitaan moniakin tapoja. Jos äiti ja isä inhoavat salaattia ruokalautasella, tuskin sitä sinne kotiin kovin paljon kiikutetaan ja täten lapsikaan ei sitä opi syömään. Herkuista sitten puhumattakaan… Syödäänkö päivittäin suklaata vai onko lapsilla selkeät karkkipäivät? Olen kuitenkin sitä mieltä, että koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa elämänsä suuntaa. Vaikka olisit tosiaan sieltä ”roskaruoka-perheestä” voit sinä olla perheessäsi ensimmäinen, joka ottaa askeleen parempaan elämään. Opettaa vaikka sitten omille vanhemmille terveellisemmän tavan syödä.

IMG_4377

Minulta tosiaan kysellään aika säännöllisesti miten ”jaksan” syödä terveellisesti ja liikkua. Ihmettelen tätä kysymystä aina, sillä minulle terveellisten elämäntapojen noudattaminen sinällään on ihan itsestään selvää. Haluan voida hyvin ja jaksaa arjessa, pysyä terveenä. Tahdon omata hyvän kunnon ja pitää peilikuvastani. Kun nämä kohdat ovat balanssissa olen myös motivoituneempi ja kaikin tavoin parempi ihminen. Tottakai herkutella pitää aina välillä, ehdottomasti mutta ns. jatkuva sokerilla mässäily on mielestäni niin turhaa hallan tekemistä itselleen. Jos mietitään jo sitä oloa mikä kehossa on, kun syö parikin päivää roskaisesti, yäk. Väsyttää, laiskottaa, kiukuttaa ja mielialat heittelevät alituiseen. Saati jos sitten miettii, että tuo olisi päivittäistä elämää… Valkoinen sokeri on kyllä yksi paholainen.

No jos mietitään sitten seikkoja, jotka motivoivat terveellisen elämään. Itselleni ne eivät ole sinällään fyysisiä, eli en enää tavoittele tietynlaista vartaloa. Tottakai tahdon, että vaatteet eivät kinnaa, eikä olo ole kuin plussapallolla mutta ns. ulkoisia tavoitteita treenien suhteen en enää nykyään omaa. Treenaan voidakseni hyvin, henkisesti ja fyysisesti. Enkä oikeastaan koekaan, että vartaloni olisi ihan kamalasti muuttunut tässä muutaman vuoden sisällä. Välillä varmasti paino heittelee muutamilla kiloilla sen mukaan treenaanko mitä ja kuinka paljon, mutta sillä ei sinällään itselleni ole merkitystä. Pääasia, että voin hyvin ja voin hymyillä peiliin katsoessani. Se suurin motivaattori on ehdottomasti se oma hyvinvointi. Välillä treenittömät viikotkin tekevät toki kutaa mutta yleisesti ottaen se, että hikoilee ja laittaa kroppaa töihin toimii ainakin itselleni yksi keino jaksaa arjessa ja olla kaikin tavoin tehokkaampi.

IMG_4181

Itse olen saanut ihan uudenlaista puhtia ja intoa myös ruokavaliomuutoksista. Maidoton, välkoisen sokerin ja gluteenin, sekä lihan syönnin välttely toimii omalle keholleni paremmin kuin hyvin. Ruokavaliolla on niin suuri merkitys hyvinvoinnin kannalta! Moni ihmettelee myös sitä miten jaksan kokeilla erilaisia reseptejä, käyttää aikaa ja energiaa moiseen ja vielä tuhlata rahoja siihen luomuunkin. Ihan yksinkertaisesti vaan itseni vuoksi. Välitän itsestäni sen verran, että tahdon keholleni parasta ja onhan se mielenkiintoistakin! Uudet reseptit motivoivat ja opettavat uusiin makuihin. Tottakai elämässä pitää kuitenkin muistaa se rentous mikä tarkoittaa sitä, etteikö välillä voisi vähän lipsuakin… Kunhan palaa sitten aina taas takaisin siihen omalle keholle parhaimpaan balanssiin. 🙂

Mielestäni terveellinen elämä maistuu niin paljon paremmalle. Olen elänyt myös epäterveellisesti, joten vertauspohjaakin löytyy. Parempi elämä ylipäänsä lähtee pienistä valinnoista! Ja tällä hetkellä aijon ehdottomasti käyttää energiaa itsestäni huolehtimiseen ja kaikin tavoin hyvinvointini maximoimiseen. Toivottavasti myös sinäkin?

Mikä teitä motivoi terveelliseen elämään? Miten saatte pidettyä ruokavalionne laadukkaana ja liikunnan balanssissa? Onko terveellisten elämäntapojen ylläpitäminen ylipäänsä monelle haastavaa? 

Miten selvitä elämän vastamäistä?

Kuten tiedämme, jokaisen elämässä on toisinaan vastatuulta enemmän kuin myötätuulta. Tämä kuuluu elämään ja jos meillä ei olisi koskaan yhtään vastamäkeä, tuskin osaisimme iloita niistä myötämäistä tai elämän positiivisista tapahtumista. Itse olen tällä hetkellä elämässäni juurikin vaikeuksien keskellä ja koitan hallita elämääni parhaalla mahdollisella tavalla. Miten jaksaa töissä? Miten pystyä nauttimaan elämästä tai näkemään positiivisuutta ympärillään sen kaiken ikävän keskellä? Miten ylipäänsä kerätä voimia jokaiseen päivään? Tämä on oikeasti ihan hemmetin haastavaa mutta tiedän, että elämä loppupeleissä kantaa.

En ole tokikaan elämässäni ensimmäistä kertaa stressaavassa elämäntilanteessa mutta aina olen kuitenkin saman äärellä. Reagoin kokonaisvaltaisesti kehollani, pahoinvointia, hetkittäisiä hyvän olon fiiliksiä ja sitten taas ihan järkyttävää pahaa oloa… Vointi heittelee, stressaa ja olo on jatkuvasti ikäänkuin sairas olisi. Keho on hyvin heikko. Kirjoitan tätä tekstiä oikeastaan eniten itselleni, sillä tahdon muistuttaa omaa itseäni niistä seikoista, joilla selvitä. Miten todella selättää vastoinkäymiset ja oppia hyväksymään elämän eteen tuomat ikävältäkin tuntuvat tunteet ja tapahtumat.

IMG_4115

Alla yhdeksän vinkkiäni vaikeuksista selviämiseen: 

  • Tunne, itke, naura mutta ennen kaikkea TUNNE. Itselläni on tapana sulkeutua kuoreeni ja luoda sellainen kylmä seinä ympärilleni juurikin elämän vaikeustilanteissa. ”Minua ei kukaan satuta, minä selviän”. Muistan joitain elämän hirveitä tapahtumia, joissa en pystynyt edes itkemään. Olin surullinen ja ahdistunut mutta itku ei vaan tullut. On siis hyvin tärkeää oikeasti tuntea niitä tunteita mitä eteen tulee. Itkeä vaikka pari päivää jos itkettää, ehkä jopa nauraa? Tunteiden läpikäyminen todellakin vapauttaa.
  • Juttele läheisillesi tai hae ulkopuolista apua. Tuntemisen lisäksi puhuminen on ihan mielettömän tärkeä osa vaikeuksista selviämistä. Kun pystyy avaamaan suunsa saattaa vapautua aika paljostakin. Tämä on monelle hyvin vaikeaa, varsinkin jos pitäisi avautua läheisille arkaluontoisista asioista.  Joskus vieras kuuntelija on parempi kuin tuttu sellainen.
  • Puuhaa kaikenlaista ja pidä kalenteri täyteen buukattuna. Tämä on tavallaan hieman ristiriitainen neuvo, sillä itsensä kiireisenä pitäminen on ikäänkuin pakenemista. Pakenemistä siitä, että keskittyisi omaan sisimpäänsä ja tunteisiinsa. Toisaalta joissain tilanteissa itseensä käpertyminen ei välttämättä ole se paras keino selvitä eteenpäin. Joskus se voi olla juuri useat menot ja tapahtumat, jotka pitävät mielen muualla. Vietät aikaa nauravien ihmisten seurassa ja saatat jopa itsekin huomata jälleen nauravasi.
  • Kirjoita, piirrä, lue tai tanssi. Toisille jonkun luovuudenmuodon harrastaminen toimii stressin ja ikävien tunteiden purkajana. Pystyt ikäänkuin siirtämään ne pahat fiilikset siihen paperiin tai tanssimaan ne pois. Itselleni kirjoittaminen on erinomainen tapa ja siksi tahdon aika avoimesti blogissani asioista kirjoittaakin. Ihan sama mitä muut ajattelevat, mutta yhtä rohkeasti en uskalla puhua, en varmaan kenellekään.
  • Mieti elämäsi positiivisia asioita, mitä sinulla on ja keitä sinulla on elämässäsi. Harvalta ihmiseltä kuitenkaan viedään kerralla kaikkea hyvää elämästä, eikö? Siispä vaikeuksien keskellä kannattaa koittaa nähdä se valo ja ehkä muuttaa ne negatiivisetkin tunteet jollain tapaa positiiviseen valoon? Tämä ei ole kyllä helppoa, mutta aina voi yrittää.
  • Harrasta liikuntaa. Kyllä, myös surun ja ikävien fiilisten keskellä treenaaminen auttaa. Kannattaa kuitenkin muistaa ettei tässä mennä sellaiseen itsensä piiskaamisen meininkiin, sillä sinne puolen se saattaa helposti kääntyä. Joskus painojen nostelu tai hieman pidempi lenkki toimii ajatusten selkeyttäjänä, tai ehkä oivallat jotain uutta tilanteestasi? Kannattaa siis liikkua vaikkei sängystä mieli nousta tekisikään.
  • Muista terveellinen ja monipuolinen ruokavalio. Tämä myös edellisen vinkin kylkeen, sillä sydänsuruisena ihmisen elimistö kaipaa entistä enemmän puhdasta ravintoa, sekä vitamiineja. Vaikeuksien keskellä harvoin jaksaa kiinnittää huomiota ruokailuihin ja toisilla se kääntyykin ylensyömiseksi ja toisilla alisyömiseksi. Kannattaa kuitenkin muistaa pitää itsestään huolta! Kun keho on extra rasituksessa se oikeasti vaatii vielä enemmän sitä huolenpitoa. Sydänsurujenhan sanotaan tekevän koko keho oikeasti ihan sairaaksi.
  • Suunnittele tulevaisuutta, matkoja ja muuta kivaa. Itse ainakin huomaan miten suuri vaikutus tulevaisuuden positiivisilla suunnitelmilla on ikävien asioiden keskellä. Kumma vaikutus. Varaa vaikka matka etelään, viikonloppu loma Tukholmaan tai suunnittele mitä uutta voisit elämässäsi tehdä. Jokaisen kivan seikan ei tosiaan tarvitse olla mikään kallis, vaan se voi olla ihan vaan dinnereitä, leffailtoja ja brunsseja hyvien ihmisten seurassa.
  • Yksinkertaisesti anna ajan kulua, aika nimittäin parantaa haavat. Simppeli neuvo mutta useimmiten aika toimiva. Jos mietitään vaikka niitä viiden vuoden takaisia sydänsuruja? Nykyäänhän ne eivät tunnu enää missään mutta silloin… Silloin ne olivat viedä meidät syvälle masennukseen. Aika tosiaankin auttaa vaikkei se tässä hetkessä sille tuntuisikaan.

Miten te olette selvinneet elämän vaikeista tapahtumista tai alamäistä? Miten olette löytäneet tienne takaisin valoon?