Vaikka aika moni meistä joulusta pitääkin, monelle kyseinen juhla tuottaa paljon myös harmaita hiuksia. Ja nythän ei puhuta pelkästä lahjastressistä tai muista järjestelyistä, vaan yksinkertaisesti niinkin yleisestä seikasta kuin ruokastressistä, joulumorkkiksesta. Mitä jos pyhinä lähtee ihan lapasesta? Joutuu sairaalaan ylensyönnin vuoksi, tai ehkä muuten vaan lihoo muutaman kilon? Vaatteet kiristää, vatsa on tukossa, ähky olo ja posket kuin omenat. Hyvin moni ihminen stressaa joulusta etenkin syömisien suhteen ja pakko myöntää, että joskus minäkin stressasin. Jopa hieman pelkäsin joulua ja sitä, montako suklaarasiaa todellisuudessa napaani uppoaakaan.

En ole koskaan siis ollut erityisesti jouluruokien ystävä mutta ne kaikki makeat… Pääosin suklaat ja muut karkit. Jouluna konvehteja on ympäriinsä ja äitikin ostaa minulle vuosittain sen kilon irtokarkkisäkin, joka on ihan pakko vetää yhdessä illassa naamariin. Monina vuosina on siis kärsitty pienestä jouluähkystä ja erilaisista sokerihumalan olomuodoista. Välillä on energinen ja sitten taas ihan hurjan vetämätön fiilis, sitä se sokeri tekee. Karkkiahan on ollut pakko siis vetää pitkin päivää ja koko pyhäpäivien ajan. Muistan, kun aina päätin, että aattona ja joulupäivänä on lupa syödä mutta sitten loppuu. Kas kummaa, niitä karkkeja mutustettiin vielä kepeästi yli Tapaninpäivän. Tällaista siis omalla kohdallani useamman vuoden ajan, joulumorkkiksia kera hirveiden sokerimäärien.

Olen miettinyt jonkun verran asiaa näin jälkeenpäin ja nykyään, kun oma suhtautumiseni herkkuihin ja makeaan on kokenut muutosta, tuo tuntuu niin hullulta. Miten ihmeessä joskus ahdoin karkkia napaan huonoon oloon saakka? Miten en osannut lyödä sitä stoppia oikeassa kohtaa? Jotain päänsisäistä muutosta kohdallani on tosiaankin tapahtunut ja minun on rehellisesti sanottava, että paljon mukavampaa on elää, kun ei tarvitse rypeä morkkiksissa. Tottakai jouluna saa ja pitääkin syödä, mutta rajansa kaikella. Ei se jouluruoka sieltä kaapista lopu, saatika ne konvehdit. Ruokaa saa aina lisää (ainakin täällä meillä) ja sitä ei tarvitse ahtaa ähkyyn saakka. Mielestäni joulunakin kannattaa siis muistaa kohtuus ja oman kehon kuunteleminen. Missä kohtaa itsellä on hyvä olla, sitä rajaa ei kannata ylittää. Onko mitään järkeä maata jouluna sängyssä vatsaa pidellen, kun voisit seurustella sukulaistesi kanssa?

Mielestäni on hyvä miettiä joulua siltä kantilta, että se on kuin mikä tahansa ruokailutilanne. Tottakai juhlapäivä ja esimerkiksi aattona varmaan aika moni syökin kaikkea mahdollista. Tuon vapaan syömisen ei kuitenkaan tarvitse jatkua kaikkia pyhiä jos tietää, että oma kontrolli ei riitä. Ruoka kannattaa miettiä ruokana, kehon polttoaineen ja nautintona. Jos aletaan menemään ähkyn rajoille ja pahoinvointiin, ei voida enää puhua noista termeistä.

Joululomaahan ei myöskään tarvitse viettää pelkästään siellä ruokapöydän ääressä, vaan liikkuminen on yhtälailla ihmisten kanssa ajanviettoa ja nautinnollista sellaista. Jos sali ei tunnu oikealta niin lenkkarit vaan jalkaan ja vaikka tunnin kävelylenkkiä päivään. Keho menee nimittäin niin tukkoon jos parikin päivää vaan löhötään ja syödään. Muutenkin kannattaa keskittää energiaa muihinkin seikkoihin kuin siihen keittiön pöydän ääressä istumiseen. Seurusteleminen, erilaiset pelit sun muu mukava on mielestäni ainakin hyvin virkistävää vaihtelua siihen sohva-keittiö välille. 🙂

Ja älkää nyt ymmärtäkö tätä tekstiäni väärin, minä siis todellakin aijon nauttia joulun herkuista mutta on oikeasti eri ahtaa, tai oikeasti nauttia ja nautiskella. Siinä on aika suuri ero. Kuinka moni edes muistaa miltä suklaa maistuu jos konvehti toisensa perään niitä vaan uppoaa napaan? Makuaisti turtuu ja yhtäkkiä se kaikki suklaa uppoaa sinne suuhun vaan ja ainoastaan, koska käsi niitä sinne lappaa. Kannattaa siis yksinkertaisesti opetella itsehillintää ja nautiskelua. Tässä ajassa kiire on tavallisesti läsnä mutta ei joulussa, silloin on aikaa.

Tänä vuonna odotan siis joulua viime vuosien tapaan hyvillä ja rauhallisin mielin. En stressaa lahjoista, en syömisestä, saatika sitten aikataulutuksesta. Tahdon ottaa joulun vastaan sellaisena kuin se eteeni tulee. Rakkauden juhlana. <3

Kokeeko moni teistä ahdistusta jouluruoista tai herkuista jo näin etukäteen? Mitkä ovat teidän kikkanne välttää ähkyyn syöminen?