Perjantai-illan totuudet

  • Tykkään juoda kahvini isosta (mieluiten valkoisesta) mukista. Kuulun siis niihin ihmisiin, joiden mielestä sillä on välilä mistä kahvinsa juo. Sellaisesta pienestä kahvikupista juotuna se on kaikista pahinta! Pahvimukissakin taas on tietty sivumakunsa jolle en anna hirveästi pisteitä… Parhaalle maistuu isosta posliinisesta megamukista!
  • Inhoan tekstailua, whats uppia ja kaikkea muutakin puhelimella kirjoittamista. En tajua miten jotkut jaksavat kirjoitella megapitkiä tekstejä varsinkaan iPhonella, jossa on niin pienet ne kirjasimet?! Argh… Aina tulee kirjoitusvirheitä ja sormet väsyy. 😀
  • En ole koskaan ollut kiinnostunut extremestä tai muusta hurjapäisestä toiminnasta, jossa koetellaan omia äärirajoja. Benji on siis hyppäämättä enkä tule sitä koskaan hyppäämään. Pelkään nykyään myös vuoristoradassakin… Arkajalka mikä arkajalka, mutta ei se minua haittaa.
  • Löydän todella harvoin täysin istuvia farkkuja. Yleensä jos housut istuvat vaikka reisistä niin vyötärö on lörö, tai sitten taas päinvastoin. Mulla on myös aika lyhyet (suomalaiset) jalat, joten esimerkiksi Zaran housuista joutuu aina kääntämään tai leikkaamaan lahkeet. Ainoat oikeasti ihan täydellisesti itselleni istuvat farkut ovat boyfriendien lisäksi Dr. Denimit. Vaikka niitäkin mä kyllä aina leikkelen, hih.
  • Ja sitten se vaijettu salaisuuteni… Olen nimittäin osallistunut kerran elämässäni Miss Suomi -skabaan. En kuitenkaan päässyt kymmenikköön (varmaan niiden säärieni vuoksi. :D). Toiset kehottivat yrittämään uudestaan mutta näin jälkiviisaana olen todella onnellinen, että lopetin tuon misseilyn tarpeeksi ajoissa.
  • Mua ällöttää hiuskarvat märällä suihkun lattialla -tai lattialla ylipäänsä. Mulla, kun on vielä niin tumma tukka niin hiukset näkyy todella selvästi. Pahin on tosiaan semmoinen puolimärkä suihkun lattia… Ugh. Vetelen niitä paperilla aina monta kertaa päivässä.
  • Tykkään silmälaseista, näytän niissä jotenkin niin fiksulta ja aikuiselta. Nyt onkin taas rillikuume ja tekisi mieli hankkia jotkut överisuuret, vähän boheemimmat lasit. Eniten toppuutusta lasiostoille kohdallani laittaa kuitenkin niiden hinta… Kun on vahvuudet ja haluaa vielä hienot hionnat, hintaa niille tulee helposti 500-600 euroa.
  • En ole oikein koskaan ymmärtänyt ”pullakahveja”. Miksi kahvin kanssa pitää syödä pullaa, miksi ei vaikka suklaata? Pulla ylipäänsä on jotenkin niin kummallinen herkku. Musta tuntuu, että se on enemmänkin jäänyt vaan sieltä ajalta jolloin ei ollut vielä niin isoa skaalaa kakkuja sun muita herkkuja? Vai tunnustautuuko joku oikeasti pullalover lukijoideni joukosta? 😀
  • Vaikka omaan hyvät hiukset, silti välillä haaveilen tuuhennoksista. Olisi ihanaa saada sellainen kunnon harjas, suuruudenhulluutta. Aina jossain kohtaa tulen kuitenkin järkiini, eihän se kannata…

IMG_8449

PS. Ikävä kesää!!

Haluatko auttaa ja tehdä hyvää?

Mulle tulee hyväntekeväisyydestä ensimmäisenä mieleen se, kun missikisoissa missit aina vastasivat tulevaisuuden haaveisiin ”maailman parantamisen ja auttamisen”. Monille hyväntekeväisyys on vähän tabu, sitä halutaan ajatuksen tasolla tehdä mutta harvat ryhtyy kuitenkaan tuumasta toimeen. Ja minähän en puhu korkealta, sillä itsekin osallistun aivan liian vähän erilaisiin hyväntekeväisyys-kampanjoihin, saatika muiden auttamiseen.

Oma ongelmani on aina ollut se, etten oikein luota useimpiin rahaa kerääviin järjestöihin. Ehkä pahiten ajatusmaailmani tällä saraa romuttui silloin, kun uutisoitiin kuinka UFF:in perustaja asuu hulppeissa miljoona-kodeissa ja makaa rantatuolissa. Mihin menee se minun lanttini, jonka muka luulen hyväntekeväisyyteen laittavani? No ei vissiin ainakaan niille köyhille, joille UFF kuvamateriaalissaan sen lupaa menevän… Voi olla, että olen väärässä mutta kyllähän tuollaisen tapahtumat saavat vähän varovaiseksi.

Itse olen sitä mieltä, että luotettavin tapa tehdä hyvää ovat konkreettiset teot. Osallistuminen esimerkiksi vanhusten tai nuorten tukemiseen ja auttamiseen vapaaehtoistyön kautta, tai vastaavasti esimerkiksi jonkun perheen avustaminen ruokaostoilla tai muulla tavalla. Muistan, kun viime vuonna joulun aikaan ”jouluapu” (vai mitä nimeä se kantoikaan) sai tuhansia ihmisiä liikkeelle. Pystyit lahjoittamaan esimerkiksi lahjakortin ruokakauppaan jollekin valitsemallesi perheelle. Mekin otettiin tuohon osaa ja se oli oikeasti mieltä lämmittävä asia. Toivottavasti ryhmiä löytyy tänäkin vuonna Facesta?! Myös lähellämme on ihmisiä, jotka tarvitsevat apua enemmän, kun uskommekaan. Siispä avataan silmät ja katsotaan ympärille.

Monesti meillä on siis palo auttaa mutta keinot ovat hakusessa. Halusin lähteä bloginin kanssa mukaan erääseen kampanjaan, jolla mainostetaan joulukuun alussa järjestettäviä Vapaaehtoistoiminnan messuja. Kyseiset messut järjestetään Vanhalla 3.12 klo. 14-18 ja siellä on mukana jopa 80 eri vapaaehtoistoiminnan järjestäjää, sekä ideaa/mahdollisuutta. Itse aijon ehdottomasti käydä nämä messut katsomassa, tiedä mitä mahdollisuuksia auttaa sieltä avautuukaan! Tapahtuma on luonnollisesti sisäänpääsymaksuton, joten jos sinullakin on auttamisen palo ja satut tuolloin keskustassa liikkumaan niin piipahda.

Ihanaa perjantaita, muistetaan hyvät teot! <3

Messujuliste_ppt-001