Kun viimeiset puoli vuotta olen kamppaillut sen kanssa kuka olen, mitä tahdon tulevaisuudeltani ja mitkä asiat tekevät minut onnelliseksi, nyt koen löytäneeni jonkunlaisen rauhan. Se rauha on tämä hetki, juuri tässä näin. Liian usein me haikaillaan jotain sellaista mitä meillä ei ole ja unohdetaan olla kiitollisia siitä mitä meillä on. Tottakai unelmia ja tavoitteita pitää olla mutta kiitollisuus myös nykyhetkestä on vähintäänkin yhtä tärkeää. Aina ei kannata tosiaan funtsia mikä voisi olla paremmin tai mitä voisi olla enemmän, vaan ennemmin olla kiitollinen kaikesta mitä jo omistaa. Klisee mutta niin totta!

Meillä oli esimerkiksi jonkun aikaa asuntokuume (tai enemmänkin minulla). Selailin Oikotien vuokra-asuntoja tiuhaan tahtiin ja mielessä siinsi ajatus, että pakko päästä suurempaan, koska sitten on sitä tai tätä. Sopivaa kämppää ei heti kuitenkaan löytynyt mikä sai minut taas miettimään, että niin. Meillähän on ihan hyvä tässäkin näin. Toki tuo tulevaisuudessa tulee vielä tapahtumaan mutta kiire ei ole. Samaa mietin oman elämäni suhteen, funtsin erilaisia vaihtoehtoja ja unohdin vaan olla kiitollinen nykyisestä. Mulla on aikuisten oikeasti asiat niin hyvin, ettei varmasti ihan jokaisella ole.

Myös pitkä flunssakausi sai oikeasti havahtumaan siihen, miten onnellinen saan olla, kun pystyn treenaamaan. Vaikka sali- ja lenkkipolut välillä kyllästyttävät, on liikunnan lahja kuitenkin rikkaus! Kaikki eivät nimittäin edes pysty liikkumaan vaikka tahtoisivat. Entäs sitten vakituinen työpaikka, blogi, mahtava tukiverkosto tai tuo maailman ihanin avomies? Elämässäni on todella paljon niitä asioita, joista aikanaan vaan unelmoida saatoin. Kun esimerkiksi muutin Helsinkiin, olin aivan yksin. Tänä päivänä olen kerännyt ympärilleni verkoston, joka on oikeasti kultaakin arvokkaampi! Ja mikä parasta, löytänyt sieltä ihmisten joukosta ne saman henkiset tyypit. Sakun taas ensimmäistä kertaa tavatessani mietin, että tässä se on. Hän teki minut hulluksi monen vuoden ajan, enkä koskaan päässyt ylitse. Kun kolme vuotta sitten aloimme vihdoin seurustelemaan ja hän valitsi minut, elin unelmaani ja elän sitä edelleen.

Usein asioiden arvon huomaa vasta siinä vaiheessa, kun ne menettää ja siksipä tulisikin oikeasti skarpata tällä saraa päivittäin. Ei kannata odottaa arvostusta siihen menettämiseen saakka, vaan opetella arvostamaan niitä tänä päivänä. Minä ainakin myönnän olevani hyvin tunteikas ihminen ja menen fiilisten mukaan. Jos on huono fiilis jostain, tuntuu kuin koko elämä olisi pilalla, ilon kanssa on sitten taas sama homma. Eletään, lähes aina sata lasissa. Tällä hetkellä tunnen kuitenkin jostain syystä suurta rauhaa ja onnellisutta. Uskon myös vahvasti siihen, että valinnat joita tulen tulevaisuudessani tekemään tapahtuvat oikeista motiiveista ja syistä.

Itse olen aina ollut ihminen joka selviää, taistelee ja näkee päivänvalon synkimmässäkin suossa. Koskaan en lannistu tai ajattele ettei ole mahdollisuuksia. Aina on toivoa, hyvyyttä ja tarkoitus. Vaikka välillä kipuileekin itsensä ja oman elämänsä valintojen kanssa, lopulta uskon siihen, että jos tahtoo valita oikein -sitä valitsee oikein. Vaikka elämä on toisaalta tässä ja nyt, niin kiire ei ole. Pitää muistaa nautiskella asioista eikä vaan tähdätä jotain kohden. Suorittaminen on se mitä inhoan ja itse en koskaan tahdo tulla suorituskeskeiseksi ihmiseksi. Kun suorittaminen astuu kehiin, unohtuu se elämästä nauttiminen. Tässä on monelle opeteltavaa…

Musta on myös jotenkin aivan ihana myöntää, että tässä on hyvä olla. Nyt ei tarvitse miettiä mikä voisi olla paremmin, vaan oikeasti kaikki on niin hyvin.

Mites sinun elämässäsi? Onko sinun hyvä olla ihan vaan siinä missä olet?

*Neule Ellos (*gift) / Farkut Bershka

* Mainoslinkki / addlink