Pinnallinen, feikki, luonnoton… Nämä ihanaiset adjektiivit ovat tainneet kaikua blogeissa etenkin täällä FitFashionilla viime aikoina. Osittain mylly lähti ymmärtääkseni pyörimään fitness-kisojen jälkimainingeista, kun taivasteltiin kisaajien ulkomuotoa kaikkine ”feikkivirityksineen”. Itse en ota kantaa sen koommin itse lajiin mutta ajatukseen feikistä ja luonnollisesta kauneudesta ajattelin ottaa.

On kyllä totta, että kauneusihanteet ovat muuttuneet kauemmas siitä syntymäluonnollisuudesta tässä vuosien saatossa. Kymmenen vuotta sitten silikonit, täyteaineet, peppuimplantit, erilaiset pidennykset ja tekorusketuksen ylläpito eivät ehkä olleet niin in. Tänä päivänä nämä asiat ovat yleistyneet, kyllä. Itse näen nämä jutut jokaisen omana asiana. On todella ikävää miten esimerkiksi Instagramissa vaaditaan jengiä repimään ripset irti jotta voit käyttää hästägiä #naturel tai #nomakeup. Tuohan on jo ihan naurettavaa! Itselläni on ollut sekä hiusten-, että ripsienpidennykset ja edelleen löytyy ripset. Olen myöskin ollut ilman molempia ja jo monta vuotta itseasiassa ilman hiustenpidennyksiä. Mielestäni kummassakaan ei ole mitään pahaa! Samalla tavoin kuin meikki, rusketus tai hiusten värjääminen -niillä haetaan ikäänkuin omien hyvien puolien korostamista. Tai vastaavasti jos vaikka omaa hirveän ohuet omat hiukset, on kiva juttu, että tänä päivänä on mahdollisuus tuuhennuksiin/pidennyksiin. Minä esimerkiksi tykkään ripsistä, koska ne korostavat kauneutta, helpottavat aamuja ja ennenkaikkea ovat niin käytännölliset!! Huomaatteko, jokainen hyöty ei ollut pelkästään pinnallinen. 😉

Itse olen muutenkin ollut aina hyvin avoin näille asioille, enkä koskaan nähnyt sitä niin, että naisen tulisi olla harmaavarpunen joka häviää massaan. Kauneutta saa korostaa JOS HALUAA! Jokaisella meillä on omat kauneusihanteemme, toinen tykkää kunnon lihaksista -toinen ei, toinen hyväksyy omien piirteidensä korostamisen piikkien avulla -toinen ei, toinen suosii erilaisia ”lisäkkeitä” -toinen ei… Tämä on oikeasti niin loputon mielipidesuo, ettei mitään rajaa. Itse en tuomitse ihmisiä sen perusteella onko heillä mitä ”feikkiä” kehossaan, koska sillä ei ole itselleni väliä. Onko muiden feikkeys uhka minulle? -No ei todellakaan. Jokaisen oma asia.

Itse tahtoisin, että ihmiset näkisivät enemmän sisäisen kauneuden. Nyt joku varmaan taas ajattelee kuinka kliseetä heittää minulta tällaista jolla on kuitenkin tissit, ripset, huulet ja muutenkin leikelty naama. Näin ainakin olen kuullut. 🙂 Olen monesti miettinyt pitäisikö näihin velloviin huhuihin ottaa kantaa tai kertoa asiat rehellisesti blogissani vielä tänäkin päivänä. Sehän hiljentäisi uteliaat ihmiset, kun ihmiset tietäisivät totuuden? Olen kuitenkin toistaiseksi tullut siihen tulokseen, että ei mun ole pakko. Vaikka kuinka näissä kommenteissa joita en julkaise syyllistetään, että valehtelet, kun et voi myöntää sitä tai tätä mutta toistaiseksi en ole kokenut sitä tarpeelliseksi. Mulle on ihan sama jääkö jengi arvuuttelemaan onko meikäläisen pää vaihdettu toiseen vai ei, se ei omaa elämääni hetkauta. Eikä pitäisi muuten hetkauttaa muidenkaan elämää. 😀 Eikö blogeissa ylipäänsä ole tärkeintä ihan muut seikat kuin kirjoittajan ulkonäkö? Jos multa face-to face kysytään asioita, vastaan kyllä aina rehellisesti mutta jotkut jutut eivät vaan kuulu blogiin, eivät ainakaan enää omaani. Ehkä joku päivä, ehkä ei?

Mutta sisäiseen kauneuteen vielä palatakseni, vaikka se kuinka kliseeltä kuulostaa niin se on tärkeintä. Loppupeleissä ulkonäkö rapistuu vuosien mittaan ja mitä jää jäljelle? Sisin, sielu ja sinä. Nuorempana en itse ainakaan pystynyt liikkumaan ilman meikkiä missään saatika sitten olemaan blogini kuvissa meikittömänä. Nykyään en koe tuota mitenkään ongelmallisena, vaan olen paljon ilman meikkiä. Iho kiittää! En kuitenkaan sano, että olisin sen parempi ihminen kuin tyyppi joka menee lähikauppaankin pakkelit päällä. Jokaisen oma valinta. Uskon kuitenkin, että nämäkin seikat vahvistuvat iän myötä, kun itseluottamus kasvaa ja se ei enää perustukaan niin paljon ulkoisiin avuihin. Vanhemmiten on muutenkin pakko korostaa sisäistä kauneutta, kun ulkoinen alkaa rapistumaan. Itse muuten bongasin ensimmäisen otsaryppyni jo 24-vuotiaana ja se oli kriisin paikka! Nykyään suhtaudun ryppyihin hyväksyvästi. En tiedä mikä on fiilis viiden vuoden päästä mutta toistaiseksi ainakin mun on hyvä olla näiden muutamien kanssa. 🙂

Mitä mieltä te olette tästä vellovasta myllystä luonnokauneus vs. feikki? Onko se oikeasti niin mustavalkoista? Heräsikö ajatuksia?

PS. Eilen kävin jälleen Anniinalla huollattamassa mun ripset (yhteistyön merkeissä) ja ihanat tuli! IG:stä löytyykin kuvaa. 🙂 Jos pikkujoulukaudeksi tahtoo räpsyt ottaa, nyt olisi hyvin aikoja jopa ensi viikolle. Kannattaa siis kilautella Helsingin parhaalle ripsiteknikolle sikälimikäli haluaa hieman pirteämmän pikkujoululookin! 😉 Varauksia voi tehdä numerosta: 050 411 9536 tai laittamalla vaikka Facessa viestiä täällä. Anniina on niin paras!