Nyt kun vuodenaika on vaihtunut virallisesti kesään, haluan jakaa kanssanne treeni- ja ruokavalio kuulumisia. Miten treenaan ja syön tällä hetkellä, entä miten kesä vaikuttaa tähän kokonaisuuteen? On aika luonnollista, että vuodenajat vaikuttavat molempiin ja ainakin itse tykkään hyödyntää vuodenaikojen puitteissa erilaisia mahdollisuuksia liikkua. Myös ruokavalio on kesällä automaattisesti hieman talvesta poikkeavaa, sillä lämpö lisää ainakin omalla kohdalla makumieltymyksiä. Näistä lisää siis tässä postauksessa, josta ei toivon mukaan tule kilometrien mittainen.

Aloitetaan treeneistä. Omalla kohdalla kesä vaikuttaa treeneihin erityisesti sen suhteen, että juoksen enemmän ja nimenomaan ulkona. Kun talvella kulutan juoksumattoa pari kertaa viikossa, kesällä on monesti viikkoja, kun pelkästään juoksen. Ajattelin, että kevään heikon salitreenijakson seurauksena innostuisin salilla käymisestä oikein kunnolla uudestaan, mutta toisin kävi. Olen itse asiassa viime viikot käynyt salilla vain satunnaisia kertoja ja viihtynyt enemmän ulkotreenien parissa. En oikeastaan edes tiedä miksi näin, mutta ei ilmastoidulla salilla hikoileminen ei ole yksinkertaisesti houkutellut. Tarkoitus ei ole kuitenkaan missään nimessä jättää lihaskuntoa paitsioon, vaan ottaa rennommin sen suhteen. Yleensä aina kesällä toimin samalla tavalla ja treeni on enemmän aerobiseen keskittyvää.

Koska treenaan kuitenkin hyvinvointi ja fiilis edellä, en koe pakottavaa tarvetta tehdä mitään sellaista, mikä ei tunnu hyvältä. En ole urheilija, tai edes halua liikkua pakonomaisesti, jonka vuoksi voin välillä ottaa treenien suhteen rennommin. Rennommin ottaminen ei kuitenkaan tarkoita minulle pelkästään sohvalla makaamista ja herkkujen syömistä, vaan ennemminkin fiilispohjaista liikkumista, joka ei perustu siihen, olisiko tänään ohjelman mukaan jalka- vai lenkkipäivä. Eli teen sellaisen treenin, mikä kunakin päivänä hyvältä tuntuu ja saatan pitää myös välipäiviä enemmän kuin normaalisti pidän. Tykkään kesällä muutenkin mennä fiiliksien mukaan ja jos tulee jotain treenejä mielenkiintoisempaa, ne jäävät hyvällä omallatunnolla väliin. Tämä on muuten tullut ainakin minulle aikuisuuden myötä, sillä nuorena sitä oli huomattavasti suurempi tarve kontrolloida omaa kehoa hyvin säännöllisen treenaamisen avulla ja väliin jääneet treenit harmittivat. Vaikka minulla ei ole koskaan ollut ongelmia painon suhteen, on kehoni koostumus tässä vuosien varrella vaihdellut. Heti jos salitreeni jää, muuttuu keho pehmeämmäksi ja myös laihdun, kun taas säännöllinen salitreeni tuo kroppaan jäntevyyttä ja kiinteyttä lihasmassan myötä. Oikeastaan se paras combo ei ole joko-tai, vaan yhdistelmä lihaskuntoa, aerobista ja lepoa, jolloin hyvinvointi on optimaalinen. Mutta se pointti onkin siinä, ettei aina tarvitse olla optimaalisessa kunnossa. Välillä voi olla pehmeämpi ja välillä taas vähän timmimpi. Tärkeintä on kuunnella omia fiiliksiä ja ennen kaikkea elää tehden asioita, jotka tekevät onnelliseksi sen sijaan, että suorittaa.

Syön tällä hetkellä hyvin samanlaisella mentaliteetilla kuin liikun. Eli rentous on avainsana ja se näkyy hyvin pitkälle valinnoissani. Noudatan kaavaa, jonka mukaan syön viikot terveellistä ruokaa, mutta viikonloppuisin otan rennosti – herkuttelen ja syön, mitä mieli tekee. Harvoin kuitenkaan koen esimerkiksi suurta makeanhimoa, vaan karkit tai jäätelö liittyvät enemmänkin siihen tapaan herkutella viikonloppuisin. Uskon herkuttelussa olevan useammin kyse jostain opitusta kuin siitä, että keho suoranaisesti huutaisi sokeria. Toki silloin, jos kärsii pahasta makeanhimosta, saattaa se olla kehon viesti siitä, kuinka jotain tärkeitä ravintoaineita uupuu. Olen täälläkin joskus maininnut siitä, kuinka aikoinaan olin sokerikoukussa ja tuolloin söin aivan liian vähän – hiilareita vältellen. Eipä siis ihme, että kroppa huusi sokeria, koska en saanut riittävästi ravintoa. Nykyään herkuttelen eniten jäätelöllä, mutta kyllä toisinaan mieli tekee myös irtokarkkeja. Myös suolainen maistuu, kuten hyvät hampurilaiset ja pizza. Kaikkea kuitenkin siinä mielessä kohtuudella, etten koskaan vedä itseäni niin ähkyyn, että tulisin herkuista huonovointiseksi. Eli tämän rajan pidän ja siihen olen opetellut. En ole se, joka on tyytyväinen yhteen karkkiin, mutta en toisaalta vedä pussillista kerralla. Eli olen jotain sieltä välimaastosta ja mielestäni suhteeni herkutteluun on terveellä pohjalla.

Terveellinen ruokavalio on minulle monipuolinen juttu. Eli syön oikeastaan aivan kaikkea omien makumieltymyksien puitteissa, tosin sillä rajoitteella, että suosin kasvisruokaa ja mahdollisuuksien mukaan välttelen maitotuotteita. En osta kotiin ikinä maitorahkoja, vaan ainoastaan juusto on sellainen juttu, jota rakastan ja sitä kyllä käytän. Tiedostan kuitenkin, kuinka parhaiten iho ja suolisto voi, jos en käytä ollenkaan maitotuotteita. Välillä onnistun tässä, kunnes taas tekee mieli juustoa leivän päälle ja salaattiin, jolloin sitä myös ostan. Tämänkin asian suhteen olen todennut, että voin ostaa juuston laktoosittomana ja syödä sitä kohtuudella, jolloin oireilua ei niin herkästi tule. Olen myös huomannut, että toiset juustot ovat huonompia vatsalle kuin toiset, eli myös tätä pyrin seuraamaan.

Syön siis ikään kuin automaattisesti aika terveellistä safkaa ja se on minulla takaraivossa. Tykkään todella paljon erilaisista salaateista, joten niiden syönti on minulle mieluisaa. Salaattini ovat aina myös monipuolisia, eli siellä on mukavasti virheitä, hyvän rasvan lähteitä ja jokin vegaaninen proteiinin lähde. Tämän lisäksi käytän salaateissa usein pastaa, jotta saan hiilareita ja välillä myös fetaa tai vuohenjuustoa. Kesällä en suosi oikeastaan ollenkaan keittoja, vaan ruoka on ennemminkin kylmän ja lämpöisen sekoitus. Pastoja kuitenkin rakastan ja niitä syön viikoittain kesälläkin. Minua pidempään seuranneet myös tietävät, että rakastan välipaloja ja olen oikea välipalahiiri. Voisin elää leivällä, Alpron jogurteilla, tuorepuuroilla, marjoilla ja kaikenlaisilla snackseilla. Myöskään ruokailurytmini ei ole ihan tyypillinen, eli syön vain yhden ns. kunnon aterian päivässä ja muut ovat välipaloja. Tykkään todella paljon myös välimerellisestä tyylistä ruokailla, eli  ”pääruoan” syön mieluiten vasta illemmalla ja päivän menen erilaisilla välipaloilla. Minulle lounas onkin aika tuntematon käsite, enkä muista, koska olisin viimeksi syönyt lounaan oikeaan lounas-aikaan!

Tässäkin tullaan taas siihen, että koska en ole ammattiurheilija, voin noudattaa juuri sellaista ruokailurytmiä kuin haluan ja mikä tuntuu hyvältä. Minulla ei ole motivaatiota kellottaa ruokailuja tai punnita ruokia, sillä ei ole ainuttakaan pätevää syytä siihen. Ymmärrän tuon tyylin, jos pudottaa painoa tai treenaa kisoihin – silloin on pakko kytätä. Tiedostan myös sen, miten kehoni pitää tästä tyylistä ja vain harvoin kroppani on esimerkiksi turvonnut tai nesteissä. Tämä lienee sen kokonaisuuden seurausta, että noudatan rentoa tyyliä treenata ja syödä. Uskon liian tarkan kyttäämisen aiheuttavan alitajuista stressiä ja tämän myötä jopa vaikuttavan kehon tapaan toimia ja kerätä jo mainitsemiani nesteitä. Tai näin se ainakin kohdallani toimii, sillä olen myös aikoinaan syönyt aikataulutetusti ja jopa silloin, kun en ole ollut nälkäinen, koska on vaan pitänyt syödä. Olen myös treenannut kuusi kertaa viikossa ja kuvitellut sen olevan keholleni optimaalista. Mutta nämä ovat niitä juttuja, jotka tosiaan valkenevat vuosien varrella, kun tutustuu itseensä, kehoonsa ja näkee selkeämmin sen, mikä on omalle keholle parasta.

Arvasin, että postauksesta tulee kilometrien mittainen, sillä aihe on hankala tiivistää lyhyeen pakettiin. Joku teistä toivoi minulta taannoin myös suoliston hyvinvointiin liittyviä postauksia, joten tässä olkoon nyt pientä osviittaa siitä, miten syön tällä hetkellä ja millä keinoin olen saanut suolistoni kuntoon. Toki kuten mainittu, edelleen maito aiheuttaa välillä oireita, ellei se ole laktoositonta. Enää oireet eivät kuitenkaan ole niin häiritseviä kuin joskus olivat, jonka vuoksi voin syödä tavallista pizzaa ravintolassa, eikä tarvitse varmistella, onko juusto laktoositonta jne. Myös vehnää vatsani sietää, mikä on muutos tuohon vuosien takaiseen. Eli viljojen suhteen ei tarvitse enää varoa mitään, jos niitä vaan syö kohtuudella eikä jäätäviä määriä kerralla.

Mikäli teksti herätti jotain ajatuksia tai kysymyksiä, saa kommentoida.

Muuten toivotan teistä jokaiselle oikein energistä tiistain jatkoa ja ennen kaikkea lempeää treenikesää. Kuunnelkaa kehoa ja antakaa sille välillä lomaa.❤️