Eroon napostelusta
Olen napostelija, oikeastaan aina ollut. Ja nyt ei puhuta siitä, että ostaisin jatkuvasti vaikka työpöydälle tai laukkuun sitä syötävää itseäni kiusatakseni, vaan tämä pahuksen napostelu tapahtuu etenkin kotiolosuhteissa. On niin kiva kurkata vähän väliä sinne jääkaappiin tai meidän pähkinä-kuivahedelmä säilöön… Jossain vaiheessa söin paljon hedelmiä mutta nykyään, kun vatsani ei niitä samaan malliin siedä ovat tilalle tulleet juurikin ne luumut, rusinat, taatelit jne. Hommassa ei sinällään ole mitään pahaa tai väärää mutta onhan se nyt vaan turhaa raaka-aineiden haaskaamista ja happohyökkäysten aiheuttamista hampaille. Mieluummin kunnollista ruokailua, kuin napostelua siellä täällä.
Olenkin miettinyt tuota napostelua ja missä tilanteissa sitä etenkin harrastan? Voisiko näitä tilanteita minimoida jollain tapaa? Tavallaanhan tuo nappailu on myös aika kausiluonteista. Etenkin tiettyyn aikaan kuussa se yltyy entisestään ja toisessa vaiheessa juoksen jääkaapilla huomattavasti harvemmin. Sitten on taas esimerkiksi ne kesälomat tai muut lomamatkat. Monesti olen sen todennut, kuinka lomilla voin kaikin puolin paremmin. Vatsaa ei turvota tai se ei muutenkaan oikuttele, keho tuntuu nesteettömältä ja sellainen kokonaisvaltainen turvotus on poissa. Johtuuko se oikeasti siitä, että lomilla nyt vaan syödään harvemmin? Ei siis missään nimessä vähemmän, vaan yksinkertaisesti kerralla enemmän ja jääkaapilla ei ravata alituiseen. En tiedä? Vai onko kyse vaan puhtaasta rentoutumisesta ja mahdollisen stressin kaikkoamisesta?
Ja jottette nyt ymmärrä väärin, omalla kohdallani tuo napostelu ei siis ole mitään sellaista nälkään ahmintaa, että napostelisin kaikkea ähkyyn tai edes kylläisyyteen asti, vaan enemmänkin sellaista ”huvikseen” tekemistä. Jonkunlainen tapa, johon ei liioin ole tullut edes kiinnitettyä huomiota kuin vasta ihan vasta. Multa puuttuu kokonaan myös ruokailuajat, koska tahdon ruokailuhetkien olevan rentouttavia eikä mitään pilkulleen kellon perässä juostavia aikataulutettuja momentteja. Toki aamiainen, lounas ja välipalat töissä menevät aikalailla samalla tavoin päivittäin mutta ilta onkin sitten oma juttunsa. Tällainen rentoushan saattaa myös ajaa naposteluun.
Tiedän, että kyseessä ei ole mikään maailmanluokan ongelma ja pystyn hyvin elämään naposteluhalujeni kanssa. Olisi kuitenkin kiva yrittää enemmän jaksottaa syömistä vaikka ihan vaan niiden hampaidenkin hyvinvoinnin vuoksi… Moni sanoo, että jätä ostamatta pähkinät sun muut kuivahedelmät mutta, kun en tahdo niinkään toimia. Tahdon, että meillä on kaapeissa kaikkea. En tykkää myöskään syödä koskaan itseäni ähkyyn tai edes lähes ähkyyn. Voi olla, että turhan pienet annokset ajavat siihen usein syömiseen ja pieneen naposteluun? Eikä siinäkään tavallaan mitään jos syö usein, aineenvaihdunta pelaa mutta usein syömisten välillä vielä napsiminen tarkoittaa lähestulkoon kokoajan suun käymistä ja hampaiden happohyökkäystä… Ei sekään kyllä hyvä juttu ole.
Ei se nyt auta kuin kiinnittää asiaan huomiota ja laittaa turha jääkaapilla ravaaminen syyniin! Olisikin enemmän kuin mukava kuulla muiden napostelu-ihmisten mieleipiteitä asiasta? Oletteko hyväksyneet napostelu alttiuden vai pyrkineet siitä pois? Jos niin millä keinoin?
