Parisuhde – Mitä haluan tehdä toisin?

Kokemukseni monogaamisista parisuhteista ei ole järin suuri. Elämääni on mahtunut yksi vuosia kestänyt, kunnollinen suhde ennen nykyistä ja sitä ennen on ollut lyhyempiä suhteita, säätöjä ja tapailuja. Joskus jossain määrin jopa häpesin tätä asiaa, sillä ikäisekseni kokemusta ei hurjasti ole. Nykyään koen itseni siinä mielessä onnekkaaksi, että olen saanut elää elämässäni erilaisia vaiheita, myös yksin. En ole hyppinyt suhteesta toiseen, vaan kokeillut yksinoloa ja oppinut siitä. Kaikki ihmiset eivät toki tätä kokemusta edes kaipaa tai halua, mutta kohdallani asiat ovat menneet näin. Sinkkuna ollessa sanoin monesti ystävilleni, että kyllä minäkin haluaisin uuden parisuhteen, mutta en vaan löydä sitä seuraavaa oikeaa, joka kolahtaisi. Eli aina sinkkuna olemisessa ei ole kyse siitä, etteikö suhdetta haluaisi, vaan monesti se oikea ei vaan osu taikasauvasta kohdalle. Nyt on turha katsoa peruutuspeiliin, mutta jos jotain sanoisin itselleni vuoden taakse, kyllä kehottaisin kärsivällisyyteen ja uskomaan siihen, miten kliseisesti kaikelle on aikansa ja paikkansa.

Omien kokemusten lisäksi minulla on parisuhteen malli lapsuuden rikkinäisestä kodista. Näiden pohjalta seison tässä, missä nyt olen. Taustani huomioiden en ihmettele, että olen niin varovainen, kun on kyse ihmissuhteista. Olen myös toiminut tunnelukkojen pohjalta sokeasti, enkä edellisessä parisuhteessa oikeasti tuntenut itseäni tai ollut kohdannut itseä sen syvemmin. En tuonut esiin tarpeita, toiveita tai haluja, koska en tiennyt mitä haluan, saatikka osannut ilmaista itseäni oikein. Vaikka suhteessa oli onnellisuutta, rakkautta ja kiintymystä toiseen, silti siitä puuttui jotain hyvin tärkeää, jonka olen tajunnut vasta viime vuosien saatossa. Yksi tärkeä asia, joka suhteesta puuttui, oli syvempi yhteys toiseen. Veikkaan aika villisti, että yllättävän moni parisuhde on jokseenkin pinnallinen. Sitä ikään kuin eletään toisen kanssa, mutta ei kuitenkaan jaeta syvimpiä pelkoja, iloja, arvoja, toiveita ja ajatuksia. Uskon, että suhteen syvyys määräytyy myös sen mukaan, miten syvällisesti on itsensä kohdannut. Jos ei ole kohdannut itseä syvemmin, kuinka voisi kyetä kohtaamaan toisen syvemmällä tasolla? Eikä siis siinä, parisuhteita ja toiveita sen suhteen on erilaisia. Osalle riittää suhde ilman yhteyttä toiseen, tai suhde, jossa on paljon kaikkea taloudellisesta turvallisuudentunteesta pysyvyyteen, mutta yhteys uupuu. Nämä ovat hyvin pitkälti prioriteettikysymyksiä ja vaihtelevat ihmisestä riippuen.

Jos mietin asioita, jotka ovat minulle nykyään suhteessa tärkeitä, näitä ovat läheisyys, turvallisuudentunne, rakkaus, avoin keskusteluyhteys/kyky puhua asioista, luottamus, lämpö, halu tehdä asioita toisen kanssa ja jakaa niin arkea kuin juhlaa, kunnioitus, huumori, rehellisyys, kannustaminen, toisen huomiointi arjen tasolla, pienet sanat ja teot, sitoutuminen suhteeseen ja yhteiset tulevaisuuden näkymät. Nämä ovat asioita, joista jokainen täyttyy mielestäni ”täydellisessä” suhteessa. Jokainen kuitenkin tietää, ettei mikään ihmissuhde ole täydellinen – jokaisessa ihmisessä ja täten myös suhteessa, on puutteensa. Tästä huolimatta on tärkeää, että suhteessa on sitä jotain ja molempien tärkeimmät toiveet parisuhteen suhteen täyttyvät. Uskon, että suhteet, joissa mahdollisimman moni asia klikkaa yhteen, kestävät pitkään. Parisuhteen ei kuulu olla jatkuvaa taistelua tai vuoristorataa, joka pikkuhiljaa uuvuttaa, vaan sen kuuluu olla voimavara.

Vastatakseni otsikon kysymykseen, mitä haluan tehdä tällä kertaa toisin, niin aivan ensimmäisenä mieleen tulee tuon jo mainitsemani läheisen yhteyden säilyttäminen toiseen. Yhteys säilyy, kun suhteesta pidetään huolta niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla. Kun eteen tulee ristiriita, se selvitetään. Kun on paha olla tai suututtaa, siitä puhutaan. Yksikään asia ei saa jäädä puhumatta, jos sen huomaa vaikuttavan omaan mielentilaan. Itsehän harjoittelen tätä edelleen, sillä vaikka osaan puhua monestakin asiasta, välillä huomaan toivovani, että toinen huomaisi huoleni ennen kuin sanon sen ääneen. Lapsellista vai mitä. 🙈 Myös fyysinen läheisyys ja seksuaalisuus on tärkeää – ehdottomasti yksi suhteen liimoista. Siinä kohtaa, jos läheisyys vähenee radikaalisti tai jää kokonaan pois, on tärkeää avata keskusteluyhteys toiseen, ennen kuin on liian myöhäistä. Uskon että juuri nämä läheisyyden (henkinen ja fyysinen) ongelmat ajavat pariskuntia eroon sekä luovat kuiluja ihmisten välille.

Koen tärkeäksi myös yhdessä tekemisen ja asioiden jakamisen. Vaikka suhteessa tulee olla myös omaa aikaa ja juttuja, kyllä yhdessäkin tulisi jakaa mm. vapaa-aikaa. Olen koko aikuisuuden haaveillut suhteesta, jossa voin tehdä toisen kanssa asioita ja meillä on samanlaiset toiveet lomien sekä vapaa-ajan suhteen. Tällä kertaa myös tämä suhteen osa-alue toimii, eikä toinen esimerkiksi halua juhlia tai mennä enemmän kuin minä, vaan olemme hyvässä balanssissa. Kun tehdään riittävästi asioita yhdessä, myös suhde vahvistuu siinä samalla ja liima yhdistää tiukemmin. Tästä johtuen en enää haluaisi suhdetta, jossa molemmat menevät omia menojaan, vaikka aikaisemmin kuvittelin sen sopivan minulle. Tässäkin tullaan tavallaan siihen, miten yhteiset asiat ja kiinnostuksen kohteet yhdistävät. Joku sanoo, että erilaisuus yhdistää, mutta omasta kokemuksesta se on juuri toisinpäin, ellei erilaisuutta osaa hyödyntää oikealla tavalla. Tällä ikää myös isot kysymykset tulevaisuuden suhteen ovat niitä, joiden toivoo osuvan yksiin. Lapset, naimisiinmeno ja ylipäänsä unelmat, joita toteuttaa lähivuosina – onhan se helpompaa, kun toisen kanssa voi jakaa täysin samat ajatukset niiden suhteen.

Kun kirjoitan siitä, mitä haluan, ymmärrän sen olevan kiinni pitkälti myös minusta ja vuorovaikutustaidoistani, joissa niissäkin on kieltämättä harjoittamista. Parisuhde on kahden kauppa ja se, miten suhde toimii, tai miten siinä onnistutaan, on kiinni yhteen hiileen puhaltamisesta. Tietenkin on tärkeää tehdä duunia itsensä kanssa ollakseen parempi kumppani toiselle (ja myös itselle), sillä toista emme voi muuttaa. Tämän vuoksi ne omat möröt tulisi kohdata ja niitä työstää jatkuvasti. Kumppani toimii aika hyvänä peilinä, josta itseään voi tarkastella ja reaktioitaan sekä niiden syitä oivaltaa. Sen sijaan, että odottaa toiselta aina jotain, on hyvä kääntyä itseensä. Yksi hyvä keino nähdä oma käytös selkeämmin, on peilata sitä lapsuuteen ja sieltä omien vanhempien dynamiikkaan. Ei ole itsestään selvää, että ihmiset osaavat rakastaa tai toimia parisuhteessa. Kaiken voi kuitenkin oppia elämän varrella ja rakastamisen taito on yksi näistä. Parhaimmillaan parisuhde on jotain niin hienoa ja se tyydyttää molempia osapuolia.

Loppuun haluan vielä mainita, ettei yksikään eroon päätynyt suhde ole turha. On aika absurdia, että nykyään kovin moni olisi koko elämänsä vain yhden ja ainoan ihmisen kanssa. Toki tätäkin varmasti tapahtuu, mutta yleisemmin elämään mahtuu useampi erilainen suhde ja joidenkin kohdalla myös suhdemuoto. Näistä ”epäonnistuneista suhteista” voi oppia ja mikä tärkeintä, ne kasvattavat ja samaan aikaan myös opettavat näkemään sen, mitä haluaa seuraavalta suhteelta. Joskus vaatii aikaa eron jälkeen sisäistää tämä ja katsoa suhdetta rakentavasta näkökulmasta, mutta yleensä jossain kohtaa siihen kykenee.

Koetteko oppineenne entisistä suhteista ja jos, niin mitä asioita olette halunneet tehdä uudessa suhteessa toisin? Tai heräsikö ylipäänsä ajatuksia?

Kommentit (4)
  1. Olen seurustellut teinistä lähtien, ja osa suhteista on ollut tosi rajuja. Toisaalta, isommat haavat on jääneet ystävyyssuhteista, vaikka vaikutus voisi olla juuri toisin päin. Ehkä nuorempana ajattelin lapsellisesti, että seurustelukumppani ei ole ”varsinainen ystävä”, joten huono kohtelu ei satuttanut niin paljon, kuin ns. oikeiden ystävien ajoittain julmakin käytös.

    Kaikki ajattelumallit (tietoisesti ja tiedostamattomat) menettivät merkityksensä, kun saimme aikanaan esikoisemme ja menimme naimisiin, kaikki tämä alle 2 vuotta ensikohtaamisesta. Rakastuminen oli hurjaa, ja kaikkia ”mikä voisi mennä pieleen” ajatuksia ei onneksi havainnut. Kun parisuhde muuttuu nopeasti yhteiseksi vanhemmuudeksi, suhteen kehitysvaiheet tiivistyvät semmoiseksi spiraaliksi. Tällä hetkellä ajattelen, että tämä suhde on ”monta eri tarinaa”, eli kriisit ja niistä selviytyminen tapahtuvat tässä suhdeasetelmassa, kun joku ehkä kävisi ne läpi eri ihmisten kanssa eri suhteissa.

    On sekä hämmentävää että kiitollisuutta herättävää, että on voinut elää saman ihmisen kanssa pian 13 vuotta. Jossain vaiheessa tuhlasin paljon energiaa sen miettimiseen, riitänkö vanhetessani, tapahtuuko joku vaikea etääntyminen jne. Mutta jos niin käy, sitä on turha yrittää kontrolloida. ”Tulkoon mitä vaan”.

    1. Mielenkiintoinen näkökulma aiheeseen. Ystävyyssuhteet (ja perhesuhteet) voivat ehdottomasti jättää haavoja samalla tapaa kuin parisuhteet, vaikka usein ajatellaan että parisuhde on se kaikista haavoittavin, jos on sitä ollakseen. Onneksi tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Oli hienoa lukea kokemuksesi ja samalla koskettavaa. Onneksi vaikeat kokemukset eivät ole este sille, että voi joskus rakentaa jotain hienoa ja pysyvää jonkun kanssa. ❤️

      Ja hyvin sanottu: ”Tämä suhde on ”monta eri tarinaa”, eli kriisit ja niistä selviytyminen tapahtuvat tässä suhdeasetelmassa, kun joku ehkä kävisi ne läpi eri ihmisten kanssa eri suhteissa”. Aamen.

      Itsehän mietin säännöllisesti noita mainitsemiasi asioita vanhenemisesta ja etääntymisestä. Pitkään en ole oikein uskonut sellaiseen parisuhteiden lopullisuuteen, mutta yritän ajatella toisin ja uskoa – tai oikeastaan haluan uskoa ja oppia uskomaan.

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos kommentistasi. ❤️

  2. Voi Jutta kiitos!

    Sun kirjoitus tuli kuin tilauksesta. Ihan oikeasti. Välillä mietin, miten jotkut sun kirjotukset on ns. Mulle universumilta tilattuja vastauksia. Erosin itse viime kesänä. Ja huomaan nyt yksin ollessani, että olen kyllä parisuhde ihminen, mutta muistutan itseäni myös, että ei ole kiire mihinkään. Se oikea ihminen tulee vielä tai jos on jo ns. Elämässäni niin hiljaa hyvää tulee.

    Niinkuin sanoit on hyvää aikaa pohtia mitä itse oikeasti haluaa seuraavalta suhteelta!

    Kiitos vielä 😊

    1. Ihana kuulla! ❤️

      Nauti ajastasi yksin ja prosessoi edellistä suhdetta, tutustu itseesi. Yksinolo on ollut ainakin omassa elämässä todella arvokasta aikaa. Mihinkään ei ole kiire ja se oikea ihminen tulee elämään sitten oikealla hetkellä. Toki deittailu kannattaa aloittaa sitten, kun siltä tuntuu, mutta mielestäni senkin suhteen pitää kuunnella itseä. ☺️

      Rentouttavaa viikonloppua sinulle!🥰

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *