Pukeutuminen on viestintää
Halusin tänään pureutua aiheeseen, joka ei ole blogilleni ehkä se tyypillisin, mutta olen sitä jonkin verran miettinyt ja tehnyt aiheeseen liittyen omakohtaisia huomioita. Nimittäin pukeutuminen ja se, mitä pukeutuminen viestii kanssaihmisille ja millaisia johtopäätöksiä teemme muista pukeutumisen perusteella. Itse näen pukeutumisen vahvana viestinnän välineenä, jonka avulla voidaan ottaa jopa poliittisesti kantaa asioihin. Toisille pukeutuminen on väylä ilmaista omaa persoonaa, toisille statusta tai yhteiskuntaluokkaa ja joillekin yksinkertaisesti se pakollinen paha – eli käytännössä täysin merkityksetön asia. Pukeutumisella saatetaan haluta myös leikitellä ja herättää ihmisissä sekä positiivisia, että negatiivisia tunteita. Toiset puolestaan pukeutuvat määrätyllä tavalla vain siksi, että tiedostavat saavansa sen avulla tietynlaista kohtelua ulkomaailmassa. Ja vaikka pukeutuminen on viestintää, silti emme saisi koskaan määritellä muita pelkästään pukeutumisen perusteella! Tämä lienee se hankalin osuus, nimittäin usein tulkitsemme muista ulkonäön perusteella jonkin verran.
Minulla on ollut monenlaisia tyylejä tässä vuosien varrella. Olen ollut niin kävelevä kirpputorin rekki, kuin suoraan Zaran ja H&M katalogista – pukeutunut business henkeen ja jopa hankkinut kalliita merkkilaukkuja, jotta tuntisin itseni tärkeäksi. Tyylini on vaihdellut viidentoista vuoden aikana aika paljon, eikä minulle ole aina ollut täysin selkeää, mikä on se, mitä haluan pukeutumisella viestiä. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, sillä nykyään koen olevani tyylillisesti enemmän kotona kuin koskaan. Vähiten sitä olin taas aikaan, jolloin ostelin Louis Vuittoneita, eikä kumppareiksi kelvannut kuin Hunterit. Nykyään suorastaan nauran silloiselle itselleni ja samaan aikaan tunnen sääliä – miten jonkun ihmisen itsetunto saattoikin perustua pitkälti noin pinnallisiin asioihin? Enhän sitä ääneen myöntänyt, mutta todellisuudessa halusin näyttää ulospäin hieman ”paremmalta ihmiseltä” ja saada parempaa kohtelua, kun kaivan Vuittonin lompakon kassalla esiin.
Olen jälkikäteen miettinyt, miten ihmeessä ajatusmaailmani vinksahti noin paljon, sillä kasvatuksessani se ei todellakaan ole. Syy tähän kaikkeen oli yksinkertaisesti ympäristö – ihmiset, joiden kanssa aikaa vietin ja myös silloinen työ, jota tein. Jos identiteetti ei ole valmis, on herkemmin altis ympäristön vaikutteille ja usein niitä saatetaan sitten imeä itseensä kuin huomaamatta. Nythän tuo tuntuu niin absurdilta, mutta näin se vaan menee. Halusin viestiä tiettyjä asioita ulkomaailmalle, mutta samaan aikaan jokainen Vuittonin Lompakon kassalla esiin kaivava ei välttämättä ajattele samoin. Ja juuri tämä on se pointti, eli koskaan emme voi tietää, eikä ikinä pitäisi määritellä muita pinnallisten asioiden pohjalta! Itsehän olen useita kertoja kohdannut ihmisiä, joiden olen olettanut ulkoisen habituksen perusteella olevan tietynlaisia, mutta tutustuessa toinen onkin ollut täysin päinvastainen kuin ulkonäkö on antanut olettaa. Eräs tapaus on viimeisen vuoden sisään, josta ajattelin päällisin puolin, etten varmasti tule hänen kanssaan juttuun, mutta tulimmekin kivasti toimeen, kun tutustuttiin. Pukeutuminen on tosiaan viestintää, mutta on myös jokaisen vastuulla kyseenalaistaa toisen näennäiset viestit, sillä ajattelemme asiat oikeastaan aina omien kokemuksien ja arvomaailman pohjalta.
Jos mietin nykyistä tyyliäni, tyylini tärkeimmät viesti ulkomaailmalle ovat rohkeus, tasa-arvo, kehopositiivisuus ja tietynlainen vahvuus ja vapaus toteuttaa itseä tavalla, joka tuntuu hyvältä. Ehkä tärkeimpänä viestinä on kuitenkin kestävä kehitys, joka näkyy suurimmassa osaa pukeutumistani. Olen rohkeasti pyrkinyt pois myös siitä ajatusmallista, etten voi pukeutua esimerkiksi paljastavasti siksi, etten herättäisi ylimääräistä seksuaalista huomiota. Paljastava pukeutuminen ei ole koskaan automaattisesti viesti ulkomaailmalle seksuaalisesta halukkuudesta, eikä se oikeuta ketään käymään iholle. Kun aikaisemmin jopa hieman pelkäsin sitä, mikäli herätän vääränlaista huomiota kanssaihmisissä, nykyään en todellakaan anna tuon vaikuttaa siihen, miten itseäni tyylillisesti ilmaisen! Välillä tykkään pukea ylleni myös jotain sellaista, jota moni ei ylleen laittaisi ja haluaisin enemmän erottua massasta. Nautin myös siitä, ettei minun enää tarvitse noudattaa arjessa pukukoodeja. Eli ei tarvitse käyttää korkokenkiä tai jakkupukua, jotka toki näyttävät siisteiltä, mutta eivät yhtään kuvasta minua tai persoonaani.
Yksi mielenkiintoinen yleinen asenteiden muutos on myös se, miten ilmastonmuutoksen seurauksena ekologisuus on vahvasti pinnalla ja täten myös kierrätysmuoti koko ajan enenevissä määrin. Kun aikaisemmin kirpputorilta ostettu vaate oli monen silmissä lumppu tai kirpputorilla kävivät vain ne, jotka olivat taloudellisesti tiukilla, nykyään kierrätettyyn suhtaudutaan huomattavasti positiivisemmin. Yhtäkkiä kierrätetty vaate ei kerrokaan siitä, mistä yhteiskuntaluokasta on lähtöisin ja olalla keikkuvan kangaskassin perusteella ei voida päätellä tulotasosta tai statuksesta yhtään mitään. Pidän tästä muutoksesta, sillä se poistaa paljon ihmisten luokittelua, joka on äärimmäisen hyvä asia!
Pahoittelut tästä rönsyilevästä tekstistä, sillä hieman innostuin… Pääpointti tekstissäni oli kuitenkin se, miten pukeutuminen viestii aina jotain (oli se sitten tahallista tai tahatonta), mutta on vastapuolen tehtävänä punnita viestit, joita pukeutuminen itsessä herättää. Aina kannattaa myös pyrkiä katsomaan omien olettamuksien ylitse, sillä muiden pukeutumisen kautta saamamme viestit eivät välttämättä ole koko totuus. Luksus brändien merkit vaatteissa eivät välttämättä kerro vauraudesta, vaan toisinaan jopa pikavippikierteestä.
Herättääkö aihe teissä ajatuksia? Tai myönnättekö tekevänne ihmisten tahatonta luokittelua pukeutumisen perusteella?