Pukeutuminen on viestintää

Halusin tänään pureutua aiheeseen, joka ei ole blogilleni ehkä se tyypillisin, mutta olen sitä jonkin verran miettinyt ja tehnyt aiheeseen liittyen omakohtaisia huomioita. Nimittäin pukeutuminen ja se, mitä pukeutuminen viestii kanssaihmisille ja millaisia johtopäätöksiä teemme muista pukeutumisen perusteella. Itse näen pukeutumisen vahvana viestinnän välineenä, jonka avulla voidaan ottaa jopa poliittisesti kantaa asioihin. Toisille pukeutuminen on väylä ilmaista omaa persoonaa, toisille statusta tai yhteiskuntaluokkaa ja joillekin yksinkertaisesti se pakollinen paha – eli käytännössä täysin merkityksetön asia. Pukeutumisella saatetaan haluta myös leikitellä ja herättää ihmisissä sekä positiivisia, että negatiivisia tunteita. Toiset puolestaan pukeutuvat määrätyllä tavalla vain siksi, että tiedostavat saavansa sen avulla tietynlaista kohtelua ulkomaailmassa. Ja vaikka pukeutuminen on viestintää, silti emme saisi koskaan määritellä muita pelkästään pukeutumisen perusteella! Tämä lienee se hankalin osuus, nimittäin usein tulkitsemme muista ulkonäön perusteella jonkin verran.

Minulla on ollut monenlaisia tyylejä tässä vuosien varrella. Olen ollut niin kävelevä kirpputorin rekki, kuin suoraan Zaran ja H&M katalogista – pukeutunut business henkeen ja jopa hankkinut kalliita merkkilaukkuja, jotta tuntisin itseni tärkeäksi. Tyylini on vaihdellut viidentoista vuoden aikana aika paljon, eikä minulle ole aina ollut täysin selkeää, mikä on se, mitä haluan pukeutumisella viestiä. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, sillä nykyään koen olevani tyylillisesti enemmän kotona kuin koskaan. Vähiten sitä olin taas aikaan, jolloin ostelin Louis Vuittoneita, eikä kumppareiksi kelvannut kuin Hunterit. Nykyään suorastaan nauran silloiselle itselleni ja samaan aikaan tunnen sääliä – miten jonkun ihmisen itsetunto saattoikin perustua pitkälti noin pinnallisiin asioihin? Enhän sitä ääneen myöntänyt, mutta todellisuudessa halusin näyttää ulospäin hieman ”paremmalta ihmiseltä” ja saada parempaa kohtelua, kun kaivan Vuittonin lompakon kassalla esiin.

Olen jälkikäteen miettinyt, miten ihmeessä ajatusmaailmani vinksahti noin paljon, sillä kasvatuksessani se ei todellakaan ole. Syy tähän kaikkeen oli yksinkertaisesti ympäristö – ihmiset, joiden kanssa aikaa vietin ja myös silloinen työ, jota tein. Jos identiteetti ei ole valmis, on herkemmin altis ympäristön vaikutteille ja usein niitä saatetaan sitten imeä itseensä kuin huomaamatta. Nythän tuo tuntuu niin absurdilta, mutta näin se vaan menee. Halusin viestiä tiettyjä asioita ulkomaailmalle, mutta samaan aikaan jokainen Vuittonin Lompakon kassalla esiin kaivava ei välttämättä ajattele samoin. Ja juuri tämä on se pointti, eli koskaan emme voi tietää, eikä ikinä pitäisi määritellä muita pinnallisten asioiden pohjalta! Itsehän olen useita kertoja kohdannut ihmisiä, joiden olen olettanut ulkoisen habituksen perusteella olevan tietynlaisia, mutta tutustuessa toinen onkin ollut täysin päinvastainen kuin ulkonäkö on antanut olettaa. Eräs tapaus on viimeisen vuoden sisään, josta ajattelin päällisin puolin, etten varmasti tule hänen kanssaan juttuun, mutta tulimmekin kivasti toimeen, kun tutustuttiin. Pukeutuminen on tosiaan viestintää, mutta on myös jokaisen vastuulla kyseenalaistaa toisen näennäiset viestit, sillä ajattelemme asiat oikeastaan aina omien kokemuksien ja arvomaailman pohjalta.

Jos mietin nykyistä tyyliäni, tyylini tärkeimmät viesti ulkomaailmalle ovat rohkeus, tasa-arvo, kehopositiivisuus ja tietynlainen vahvuus ja vapaus toteuttaa itseä tavalla, joka tuntuu hyvältä. Ehkä tärkeimpänä viestinä on kuitenkin kestävä kehitys, joka näkyy suurimmassa osaa pukeutumistani. Olen rohkeasti pyrkinyt pois myös siitä ajatusmallista, etten voi pukeutua esimerkiksi paljastavasti siksi, etten herättäisi ylimääräistä seksuaalista huomiota. Paljastava pukeutuminen ei ole koskaan automaattisesti viesti ulkomaailmalle seksuaalisesta halukkuudesta, eikä se oikeuta ketään käymään iholle. Kun aikaisemmin jopa hieman pelkäsin sitä, mikäli herätän vääränlaista huomiota kanssaihmisissä, nykyään en todellakaan anna tuon vaikuttaa siihen, miten itseäni tyylillisesti ilmaisen! Välillä tykkään pukea ylleni myös jotain sellaista, jota moni ei ylleen laittaisi ja haluaisin enemmän erottua massasta. Nautin myös siitä, ettei minun enää tarvitse noudattaa arjessa pukukoodeja. Eli ei tarvitse käyttää korkokenkiä tai jakkupukua, jotka toki näyttävät siisteiltä, mutta eivät yhtään kuvasta minua tai persoonaani.

Yksi mielenkiintoinen yleinen asenteiden muutos on myös se, miten ilmastonmuutoksen seurauksena ekologisuus on vahvasti pinnalla ja täten myös kierrätysmuoti koko ajan enenevissä määrin. Kun aikaisemmin kirpputorilta ostettu vaate oli monen silmissä lumppu tai kirpputorilla kävivät vain ne, jotka olivat taloudellisesti tiukilla, nykyään kierrätettyyn suhtaudutaan huomattavasti positiivisemmin. Yhtäkkiä kierrätetty vaate ei kerrokaan siitä, mistä yhteiskuntaluokasta on lähtöisin ja olalla keikkuvan kangaskassin perusteella ei voida päätellä tulotasosta tai statuksesta yhtään mitään. Pidän tästä muutoksesta, sillä se poistaa paljon ihmisten luokittelua, joka on äärimmäisen hyvä asia!

Pahoittelut tästä rönsyilevästä tekstistä, sillä hieman innostuin… Pääpointti tekstissäni oli kuitenkin se, miten pukeutuminen viestii aina jotain (oli se sitten tahallista tai tahatonta), mutta on vastapuolen tehtävänä punnita viestit, joita pukeutuminen itsessä herättää. Aina kannattaa myös pyrkiä katsomaan omien olettamuksien ylitse, sillä muiden pukeutumisen kautta saamamme viestit eivät välttämättä ole koko totuus. Luksus brändien merkit vaatteissa eivät välttämättä kerro vauraudesta, vaan toisinaan jopa pikavippikierteestä.

Herättääkö aihe teissä ajatuksia? Tai myönnättekö tekevänne ihmisten tahatonta luokittelua pukeutumisen perusteella?

Kommentit (4)
  1. Olet täysin oikeassa. Itse olen todella boheemi ja pukeutumiseni on todella klassinen. Yritän sillä vähän kompensoida sitä etten heti paljastu 😀 Eli tahallani hämään ja annan erilaista kuvaa. Tosin käytän converseja ja se vähän rikkoo tyyliäni ja se onkin aidointa minussa. Mennyt jo 15 vuotta vansit tai consit jalassa. Ne pitää vaan osata spotata siitä silkkipaita looksita 😀

    1. Hahah, aika hauska! Ja siis tuo on parasta pukeutumisessa! Sen avulla voi leikitellä ja jopa hämätä ihmisiä. 😉 Myös oma tyylini oli aikoinaan hyvin business, sillä se oli silloisessa työpaikassa pukukoodi. Tuolloin sitä hankki automaattisesti juuri niitä siistimpiä vaatteita, vaikka todellisuudessa olen täysin tuollaisen pukeutumistyylin vastakohta. 😀

  2. En tiedä teenkö suoranaista luokittelua, mutta toisinaan kyllä leikittelen ajatuksella, että millainen joku aivan random ihminen voisi olla. Tosin yleensä harrastan tätä tilanteissa, joissa voin vaihvihkaa seurailla toista enemmän kuin kaksi sekuntia, jolloin ei tarvitse luoda mielikuvaa hetkessä vaan voi ottaa huomioon monia erilaisia seikkoja. Uusia ihmisiä kohdatessa taas teen sitä, että ihan tietoisesti jätän luokittelematta toista ensivaikutelman perusteella – joskin yritän mututuntumaani luottaa tilanteissa, joissa se viestii esim. toisen ihmisen myrkyllisyydestä. Se on tupannut olemaan oikeassa, mutta sekin koostuu kokonaisuudesta eikä vain ulkoisesta habituksesta.

    Mitä tulee omaan pukeutumiseen ja tyyliin, niin koen asian tärkeäksi. En joskaan siksi, että haluaisin viestiä muille jotakin sillä, mitä puen päälleni. Rehellisesti sanoen en välitä siitä, mitä muut ajattelevat ja se onkin syy miksi voin pukeutua kuten haluan. Pukeutuminen on tärkeää itselleni siksi, että se on tapa rakentaa omaa identiteettiä ja tehdä siitä itselle selkeämpi asia. Tähän liittyy vahvasti sairauteni ja oman tyylin löytäminen on itselleni jopa vakauttava tekijä. Tapa, jolla saan pidettyä vähän paremmin kiinni tästä hetkestä, tästä todellisuudesta.

    1. Tuo on tärkeä pointti, ettei kannata välittää mitä muut ajattelevat pukeutumisestasi, vaan pukeudut itseäsi varten ja juuri siten, miten haluat! Tuohon itsekin pyrin ja nykyään koen, että olen tässä mielessä rohkeampi! Nuorempana oli enemmän pelkoa siitä, ettei tule hyväksytyksi, jos ei ikään kuin läpäise sitä yleistä pukukoodia, mutta nykyään en välitä. On kiva rikkoa rajoja ja aiheuttaa ihmisissä pukeutumisella toisinaan jopa hämminkiä…

      Ja hyvä pointti myös tuo identiteetti. Näen myös että pukeutuminen on vahvasti siihen liitännäinen ja siksikin viestii meistä jonkin verran. Itse huomaan pukeutuvani myös mielialan mukaan. Eli aikoina, joina olen syystä tai toisesta vähän down, verhoudun mustaan enkä voisi kuvitella pukevani mitään pirteää. Musta onkin aina turvavärini ja sen avulla voin myös verhoutua halutessani ns. huomaamattomaksi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *