Treenitauon vaikutukset kehoon ja mieleen

Olen liikkunut oikeastaan koko elämäni lyhyitä taukoja lukuun ottamatta. Pisin aika ilman treenejä oli useampi vuosi sitten kun sairastin pitkän ja sitkeän mykoplasman, enkä sen vuoksi päässyt kunnolla treenaamaan kolmeen kuukauteen. Muistan, miten pientä lämpöä oli päivittäin ja siinä heikossa olotilassa käytiin päivittäin töissä, mutta juuri muuta en jaksanut. Tuo oli todella ikävää aikaa ja opin sen tiimoilta arvostamaan terveyttä! Nykyään sairastan harvoin – suunnilleen pari kertaa vuodessa. Välillä on kyllä pieniä flunssan alkuja kun tuntuu että nyt se iskee, mutta loppupeleissä selviän useimmiten aina pienellä säikähdyksellä. Aivan vasta kuitenkin pitkästä aikaa suorastaan kaaduin petiin ja kärsin sitkeän flunssan. Tämän johdosta treenitaukoa tuli reilusti yli kolme viikkoa, kunnes se vihdoin eilen katkesi. Tuona aikana ehdin jälleen miettiä, miten treenaamattomuus vaikuttaa kehooni? Miltä se tuntuu sekä henkisesti että fyysisesti? Miksi rakastan liikuntaa ja aina näiden taukojen jälkeen suorastaan palan halusta päästä lenkkipolulle ja salille hikoilemaan?

Muistan kuinka nuorempana sairastaminen tai ylipäänsä treenitauot syystä tai toisesta olivat ajatuksena ahdistavia. Kun oli tottunut treenaamaan paljon ja kovaa, ei millään meinannut malttaa pitää niitä lepopäiviä saatikka sairastaa kunnolla. Lukuisat kerrat olenkin lähtenyt treenaamaan liian aikaisin ja kärsinyt siitä sitten kahta kauheammalla flunssalla. Nykyään en tee tuota koskaan, eli ei, en treenaa puolikuntoisena – en edes pienessä yskässä tai kurkkukivussa. Mietin kuitenkin tämän kolmen viikon aikana monta kertaa sitä, kuinka olisi nyt kiva lähteä salille. Jokin henkinen side itselläni siis on liikuntaan ja vaikka treenaamattomuus ei ahdista, silti sitä tulee ikävä. Kaipaan hikoilua, kehoni rasittamista ja sitä hyvän olon tunnetta liikuntasuorituksen jälkeen. Huomaan myös todella paljon henkisiä seikkoja, joita itselleni tapahtuu treenitauon aikana. Eli ensinnäkin olen huomattavasti kiukkuisempi – hermot ovat kireällä ja pienetkin asiat ärsyttävät. Toisekseen, mieliala on alavireinen, tuntuu ettei jaksa kunnolla mitään ja uskokaa tai älkää, päiväunien tarve on jatkuva vaikka normaalisti en nuku päiväunia juuri koskaan. Toki flunssa aina väsyttää, mutta kyllä jo viime viikolla kun olin melkein terve, mietin, miten voin olla edelleen näin uupunut? Heti eilen kun pääsin treenaamaan, olin sen jälkeen kuin uusi ihminen! Olotila oli virkeä ja aikaansaava eikä tuntunut sille että kaikki junnaa paikoillaan.

Olen kai siis jollain tavalla jopa koukussa liikuntaan, sillä näen oireet selkeinä vieroitusoireina. Eikä siis siinä, olen myös nukkunut huomattavasti huonommin kuin tavallisesti, sillä oikeaan aikaan harrastettuna treenit toimivat loistavana unilääkkeenä. Kun kehoa rasittaa, untakin tarvitsee enemmän koska keho palautuu levossa. Fyysisiä muutoksia en niinkään huomannut – mitä nyt keho hieman pehmeni, mutta samaan aikaan housut tuntuivat löysemmiltä kun lihakset alkoivat katoamaan. Huomaan tämän saman aina mikäli pidän jonkinlaista taukoa lihaskunnosta, sillä lihakset tosiaan lähtevät itseltäni nopeasti ja siis ehkä siitä syystä, ettei niitä ole minulla mitenkään massiivisesti. Monia tällaiset muutokset varmasti ahdistavat, mutta huomaan etten enää ahdistu siitä että kehoni muoto hieman muuttuu suuntaan tai toiseen, vaan ennemmin siitä tietynlaisesta voimattomuuden tunteesta, joka syntyy kun lihaskunto rappeutuu. Vaikka olen siro, olen silti tietyllä tavalla voimakas silloin kun treenaan. Kehossani on tuolloin jäntevä ja luja fiilis, joka saa minut tuntemaan oloni voimakkaaksi. Jos en treenaa, muutun heikoksi, enkä kykene enää samalla tavalla kehoani hallitsemaan. Monesti ajatellaan että lihakset näkyvät suuresti ulospäin, mutta onhan se totta että myös moni sirompi henkilö voi olla voimakas! Jos on sisäistä voimaa ja esimerkiksi core vahvassa kunnossa, ei se voimakkuus ole välttämättä päälle päin nähtävissä.

Moni myös syö enemmän ruokaa ja muutenkin herkkuja treenitauon aikana. Itse puolestaan huomaan syöväni vähemmän, sillä treenaaminen pitää kohdallani nälkää kivastiyllä. Ehkä makeanhimo saattaa olla hieman useammin kuin tavallisesti koska sellaista kunnon ruokailurytmiä ei ole, mutta muuten en kyllä huomaa omalla kohdallani mitään haluja mättää valtavasti ruokaa. Liikunta kuitenkin rytmittää ruokailuja mukavasti ja huomaan että esimerkiksi eilen kun kävin pitkästä aikaa salilla, olin koko illan nälkäinen. Se kertonee siitä, kuinka aineenvaihdunta on lähtenyt toimimaan ja kropassa nesteet liikenteeseen!

Kuten tästäkin tekstistä voi päätellä, treenaamisen vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin on ilmeinen. En halua edes kuvitella mitä kaikkea terveydelleni tapahtuisi jos lopettaisin liikunnan? Vaikka ihminen voi näyttää ulkoisesti hyvältä ja jopa ”fitiltä” ilman liikuntaa, kyllä silti se kaikki mitä kehossa tapahtuu, on sellaista, jonka vuoksi en ikinä koskaan kannusta ketään liikkumattomuuteen. Vaikka eläisi muuten terveellisesti, ei se riitä jos fyysistä kehoaan ei millään tavalla rasita! Tokikaan jokaisen ei tarvitse harrastaa kuntosalia tai juoksemista, mutta liikunta tavalla tai toisella ja vieläpä mieluiten sillä itselleen mieluisella tavalla, pitää terveyttä yllä! Eikä tämä ole mitään terveysintoilijan puhetta, sillä kyllä itsekin osaan vetää sinne toiseen ääripäähän ja relata, mutta pääasiallisesti hyvinvoinnin yksi tärkeimmistä pilareista on säännöllinen liikunta ja kehon fyysinen rasitus tavalla tai toisella.

Siispä onneksi täällä ollaan taas treenikunnossa! Blogiinkin tulee taas useammin liikunta-aiheisia juttuja kun itsekin pääsen treenien makuun. Jos on muuten aiheen tiimoilta jotain postaustoiveita, niitäkin kuulen mielelläni? Ja miten te muuten koette treenitauot? Onko vieroitusoireita?