Ostin vähemmän – mitä oivalsin?
Laskeskelin tällä viikolla, kuinka viimeiset pari kuukautta ovat olleet hyvin radikaalit kulutuksen suhteen. Rahaa on mennyt huomattavasti vähemmän kuin normaalisti, mikä tietenkin johtuu jatkuvasta kotoilusta. Oikeastaan ainoat rahanreiät ovat olleet ruoka, vuokra ja muut juoksevat omat sekä yrityksen kulut. Kun aikaisemmin poikkesin useita kertoja viikossa Uffissa, nyt en ole tehnyt sitä kuukausiin. Jossain kohtaa jopa huomasin, että tuosta tuli suorastaan tapa – ostaa nyt jokaisella kerralla jotain kivaa, vaikka tietenkin halpaa ja ekologista. Kun astut Uffin ovista sisään, et voi koskaan tietää, mitä uutta ja ihanaa löydät.
Viime kuukausien ostamattomuus on aikaan saanut sen, että olen jälleen miettinyt kulutustottumuksiani uudelleen. Vaikka en ostaisi mitään uutena, en voi oikeuttaa itselleni jatkuvaa kierrätetyn hankkimista. Miksi edes hankkia jatkuvasti jotain, jos omistaa jo paljon? Mihin tarvitsen kymmenen AC/DC teepaitaa tai kaksikymmentä paria farkkuja? Viimeistään siinä kohtaa, kun kaapit pursuaa, sitä ihan oikeasti miettii, mihin kaikkeen näitä tarvitsee ja haluaa äkkiä myydä vaatteita eteenpäin. Eikä siis siinä, vaatteet, joita hankin, menevät aina nopeasti kaupan kierrätysryhmissä, jolloin ne eivät todellakaan lennä roskiin. Mutta en voi lopulta tietää, mihin ne päätyvät seuraavan omistajan kautta? Tämän vuoksi mielestäni edes jatkuvaa kierrätetyn hankintaa ei tulisi oikeuttaa itselleen sillä verukkeella, että tämä on ekologista, eikä siitä tule huono omatunto.
Tämä ostamattomuus on ehdottomasti muistuttanut itseäni siitä, etten tarvitse jatkuvasti jotain. Vaikka olen viimeiset pari kuukautta jatkuvasti kuvannut asuja someen, olen hyödyntänyt kaikkea, mitä jo omistan, eikä se ole tuntunut mitenkään vastenmieliselle. Itse asiassa eilen ensimmäistä kertaa aikoihin mietin, mitähän ihmettä laitan kuviin päälle, että löydänkö kaapeista jotain ”uutta päällepantavaa”. Taas kerran löysin – tosin en uutta, mutta näköistäni ja niitä vaatteita, joita minulla on ja joista yksinkertaisesti pidän.
Sosiaalinen media luo kohtuullisen paljon harhaa myös tämän asian suhteen, sillä monilla on aina kuvissa uudet vaatteet päällä. Se ei ole ainakaan se sanoma, jota itse haluan seuraajille viestiä, eikä missään nimessä sisällön pääpointti. Okei myönnetään, rakastan pukeutumista ja tykkään vaatteista – eikä minun tarvitse sitä itseltäni kieltää. Mutta siitä huolimatta kulutustottumuksiaan on välillä hyvä miettiä, miksi ostan? Tarvitsenko tätä vaatetta oikeasti ja mikä on motiivini sen hankintaan? Olen kirjoittanut tästä ennenkin, mutta koen jatkuvan uuden hankinnan olevan jonkinlaista sisäisen tyhjiön täyttämistä. Tunnistan esimerkiksi viime talven shoppailusta sen, miten pyrin materian avulla tekemään itseni keinotekoisella tavalla iloiseksi, koska surin menetettyä ihmissuhdetta. Materia on ehkä helpoin väylä onneen, mutta lopulta aika tyhjä.
Viime kuukausina olen kuitenkin onneksi tajunnut, etten tarvitse niitä kaikkia uusia juttuja, en edes kierrätettynä. Vallan hyvin olen pärjännyt ilmankin ja tosiaan saanut rahaa kivasti säästöön, kun kaikki turha on karsiutunut. Kun joskus rahan tullessa mietin ensimmäisenä, mihin sen käytän tai mitä hankin, nykyään olen irtautunut tuosta ajatusmallista ja ennemmin säästän, jotta voin tehdä asioita, jotka ovat minulle aidosti tärkeitä. Aina ei tarvitse olla edes sitä säästökohdetta tiedossa, vaan rahaa voi pistää sivuun ilman selkeää päämäärää – kyllä sille käyttöä vielä löytyy. Enkä nyt tarkoita, etten enää ostaisi mitään, tai kiertäisin Uffit kaukaa. Itse asiassa pienesti haaveilen hankkivani jotain kivaa kesäksi, mutta toistaiseksi edes uusi mallisto ei ole houkutellut minua shoppailemaan. On tullut priorisoitua muita asioita tärkeämmäksi ja ihan hyvä näin. Minullahan on aivan kaikkea.
Onko joku muu havahtunut vastaavaan tämän kevään aikana tai oletteko huomanneet kulutuksen vähentymistä?