Vatsapöpöjä, luksushotelleja ja tarotkortteja

Balin reissu lähenee loppuaan, sillä huomenna iltamyöhään lähdetään kentälle. Vaikka on oltu täällä tosiaan vain reilun viikon verran, tuntuu kuin oltaisiin oltu pidempään. Majoituttiin yhteensä neljässä eri hotellissa, joka myös omalla tavallaan tuo lomaan vaihtelua. Toisaalta jatkuva hotellien vaihtaminen johtaa siihen ettei matkalaukkua hyvä kuin edes pura ja samoissa vaatteissa kulkee päivästä toiseen. Itse asiassa jälleen kerran tuossa Iinekselle totesin, kuinka olisin voinut lähteä matkalle käsimatkatavaroilla. Olen käyttänyt vain muutamia vaatteita koko viikon ajan ja suurimman osan ajasta hengaillut bikineissä tai rantamekossa. En meikkaa täällä ollessa, sillä meikit hikoilevat saman tien naamalta ja oikeastaan kaikki arjen rutiinit ihonhoitoa myöten ovat jääneet toissijaisiksi. Täällä on ihana elää luonnonlapsena ja kuumuus tekee pitkälti sen ettei ulkonäköön jaksa panostaa, sillä kaikki se panostus valuu hikivanoina hukkaan. Etenkin Ubudissa oli todella kostea ilmasto ja minäkin tavallisesti vähemmän hikoileva hikoilin kuin pieni sika aivan kauttaaltaan.

Mainitsin Instagramissa kärsineeni pienistä vatsavaivoista ja pahoinvoinneista loman aikana ja oikeastaan vasta eilinen oli kohtuu normaali päivä. On kuulemma hyvin tyypillistä että juuri Ubudissa sairastuu ja näin sitten tosiaan kävi itsellenikin – tosin onneksi ei sen suuremmissa määrin, eli pahoinvointia kesti muutaman päivän ajan, oksensin kerran ja kuumetta oli kahtena iltana. Ehkä suurin ongelma oli se kuvottava olotila, joka ei vaan sallinut syömistä ja kaiken ruoan ajatteleminenkin sai voimaan pahoin. Tosin tiedän melkeinpä, mistä tämä kaikki johtui, nimittäin probiootit jäivät tällä naisella kotiin. Voitteko kuvitella että minä joka syön ympäri vuoden niitä Suomessa, jätän ne kotiin matkustaessani Aasiaan? No nyt ne on sitten hankittuna kohteesta ja siksi haluan todellakin painottaa, että älkää vaan koskaan matkustako tänne ilman maitohappobakteereja! Vaikka teillä olisi kuinka hyvä vatsa tahansa, Balilla on hyvin erilainen bakteerikanta. Veikkaan että tähänkin kyllä tottuu, mutta hyvin tyypillistä on että moni kärsii ”bali bellystä” edes jossain kohtaa reissua, mikäli tänne matkustaa.

Kun lähdettiin Balille, päädyimme siihen ratkaisuun että Ubudissa haluamme majoittua hyvissä (lue kauniissa) hotelleissa, sillä täällä luksusta saa tosiaan edullisemmin kuin Suomessa. Ja siis pakko sanoa että nämä hotellimme Ubudissa (Pita Maha ja Kupu Kupu) ovat olleet aika övereitä ja etenkin ensimmäinen mainitsemani sellainen, että henkeä salpaa. Maisemat ovat todella upeat ja kyllähän hotellissa pelasi kaikki aivan loistavasti – vähän turhankin hyvin makuuni. Olenkin paljon mietiskellyt sitä, mikä on se taso, jolla haluan jatkossa matkustaa? Kun en ole ihmisenä yhtään luksuksen perään, mutta toki kauniit puitteet ja visuaalisuus viehättävät. Samaan aikaan tuollaisessa luksuksessa korostuu jotenkin se eriarvoisuus ja ainakin minä koen kiusalliseksi sen hotellin henkilökunta versus minä asetelman. Kun jatkuvasti pyydellään anteeksi ja kumarrellaan, se tuntuu vaan niin absurdilta. Tai tiedättekö, sitä haluaisi sanoa noille ihmisille että hei, minä en ole rikas enkä kaipaa erityiskohtelua! Voi olla etteivät monet tällaista mieti ja kyllähän minäkin olen jokaisen pennosen itse ansainnut, joilla täällä nyt olen, mutta kunhan olen vaan ajatellut. Ehkä olen loppupeleissä ihmisenä kuitenkin enemmän sellainen, joka tykkää majoittua hieman keskinkertaisemmassa – kuten nyt esimerkiksi täällä Pink Cocossa Uluwatussa, josta maksamme 60 € / yö. Täällä ei saa ylimääräistä huomiota eikä sinua kumarrella, vaikka laukut täälläkin kyllä avuliaasti kannetaan. Niin ja plussaa pinkistä, jota on joka paikassa!

Olen maininnut blogissani useampaan otteeseen kuinka uskon yliluonnolliseen – olen aina uskonut. Hengelliset taustani vaikuttavat varmasti pitkälti tähän, sillä olen tosiaan pienestä pitäen tottunut uskomaan johonkin, jota ei voi järjellä selittää. Vaikka en enää hengelliseen yhteisöön kuulukaan, uskon silti korkeampiin voimiin ja energioihin. En enää samalla tavalla kuin aikaisemmin enkä ehkä suoranaisesti Jumalaan, mutta johonkin suurempaan kyllä. En usko että taustani huomioiden minusta voisi koskaan ateistia tulla, sillä minulla on hyvin erikoisia hengellisiä kokemuksia taustalla ja oikeastaan tämän vuoksi en voi olla uskomatta yliluonnolliseen. Vaikka en kutsukaan itseäni mitenkään erityisen hengelliseksi ihmiseksi tai käytä energiaani näitä asioita pohtien, kyllä henkimaailmat jollain tavalla edelleen kiehtovat ja ehkä nimenomaan laajemmasta perspektiivistä kuin aikaisemmin. Täällä Balilla esimerkiksi näkyy vahvasti balilainen hindulaisuus, tosin ehkä jollain tavalla aika mystisessä mielessä. En nimittäin oikein osaa sanoa koenko sen energian hyvänä vai jopa hieman synkkänä? Uskonto vaikuttaa kuitenkin mielenkiintoiselta ja heti kun pääsen jälleen paremmin toimivan netin ääreen, haluan ehdottomasti lukea enemmän aiheesta!

Iineshän on jo pidempään omistanut tarotkortit ja on puhuttu aika päivät kuinka haluaisin että hän ennustaa niistä minulle. Vihdoin tänään tuli sitten sellainen sopivan rauhallinen hetki ja tuossa parvekkeella nostettiin kortteja. Oli aika hauska, miten minulle tulikin hyvin osuvat kortit, eli menneisyyttäni kuvasi kortti, jossa henkilöllä oli jalka poikki ja hän käveli kepeillä. Tämän hetken kortissa oli henkilö, joka kantoi selkä kumarassa läjää risuja ja tulevaisuuden kortti puolestaan oli sellainen oikein voimaannuttava ja rohkaiseva voimanaista symbolisoiva ”äitihahmo / hoivaaja”, mikä oli muuten sinällään aika jännä… Toki kortit ovat aina kuvaavia ja esimerkiksi kuoleman kortti voi kuulemma merkitä uuden alkua konkreettisen kuoleman sijaan. Mutta Iineksen luettua minulle korttieni merkityksistä, nyökyttelin ja löysin jokaisesta totuudensiemenen. Korttini kuvasivat siis erittäin hyvin menneisyyttäni, nykyisyyttä sekä toivon mukaan myös tulevaisuutta! Onhan se jännä, miten pinosta kortteja itselle sattuikin niin osuvat ja tämähän oli tosiaan ensimmäinen kerta kun kortteja nostin! Alkoi kieltämättä hieman houkuttelemaan, pitäisikö hankkia kortit myös itselle? Onko teillä kokemuksia tarotkorteista? Vai koetteko ne aivan höpön höpöksi?

Tällaisia sekalaisia Bali-kuulumisia tällä kertaa. En tiedä pidättekö tällaisista höpötys postauksista, mutta näin reissusta käsin näitä on mukava kirjoittaa kun tapahtuu vähän erilaisempia asioita kuin omassa perus arjessa. Tämä matka on noin muuten pistänyt jälleen miettimään hyvin monia seikkoja elämässä, joka on yksi syy miksi matkustamista rakastan ja pidän sitä maailmankatsomusta avartavana. Kun on kaukana kotoa, usein oivaltaa jotain sellaista, mitä ei niissä omissa ympyröissä tutuissa ja turvallisissa oivalla. Sanonta kun menee kauas, ymmärtää lähelle pitää niin piakkansa! Näistä mielessä pyörineistä ajatuksista lähipäivinä lisää…

Ihanaa pääsiäistä sinne Suomeen!

Kuvat minusta: Iines Aaltonen