Vuonna 2020 opittua ja oivallettua

Nyt kun vuosi lähenee loppuaan, on luontevaa miettiä kulunutta vuotta kokonaisuutena. Vaikka tässä onkin nykyistä vuotta vielä vähän vajaat puolitoista kuukautta jäljellä, loppumetreillä mennään ja ainakin itsellä on jo jossain määrin katse joulussa, joululomassa ja vuodenvaihteessa. Vuosi on ollut kokonaisuudessaan erikoinen – monella tapaa raskas, mutta omalla kohdalla siitä huolimatta onnistunut, jopa yksi elämäni parhaista. Tänään halusin kasata yhteen asioita kuluneelta vuodelta tähän mennessä ja aivan erityisesti oppeja sekä oivalluksia, kevyitä ja hieman painavampia. Toki moni näistä on sellaisia, jotka olen tiedostanut jo aikaisemminkin, mutta aivan erityisesti ne ovat nousseet pintaan vuonna 2020.

Elämä osaa yllättää, niin hyvässä kuin pahassa. Ihminen on kuitenkin sopeutuvainen ja kaikkeen tottuu. Vuosi 2020 on opettanut ainakin itselleni sen, miten arvaamatonta elämä on ja kuinka lyhyessä ajassa kaikki saattaa muuttua täysin päälaelleen. Uskon, etten enää kauhistu yhtään mitään ja kieltämättä on ollut hauska nähdä itsessä se muutos, joka on tapahtunut sitten viime kevään. Keväällä oli läsnä ahdistus koronasta ja sen tuomasta muutoksesta, nyt olen sopeutunut ja koko asian hyväksynyt. En jaksa voivotella, vaan otan vastaan sen, mitä eteen tulee ja olen muuttanut asennettani koko viruksen suhteen.

Joskus on parempi erikseen kuin yhdessä. Tämän jouduin toteamaan tänä vuonna erään ystävyyssuhteen kohdalla. Vaikka edelleen ystävääni usein ajattelen ja toivon, että ajan saatossa voidaan jatkaa siitä mihin jäätiin, koen, että välien tarkoituksellinen etäännyttäminen oli oikea päätös. Joskus on vaan parempi jatkaa matkaa erikseen, ellei ystävyys enää toimi. Ja tämä sama muuten pätee muihinkin ihmissuhteisiin, kuten parisuhteeseen tai perhesuhteisiin. Joskus aika voi auttaa ja etäisyys näyttää myös sen, kuinka tärkeä toinen on ja miten paljon toivoo asioiden korjaantuvan.

Tekemällä oppii! Tämän olen huomannut aivan erityisesti vuonna 2020, kun olen päässyt tekemään urallani asioita, joiden suhteen olin jossain kohtaa ehkä jopa hieman epävarmakin. Näin vuoden lopussa moni tuollainen epävarma asia menee jo rutiinilla ja oma ammatillinen itsevarmuus on kasvanut, kun olen saanut lisää vastuuta ja tietoisesti sitä myös ottanut. Ja tähän kokonaisuuteen syyksi sanoisin puhtaasti sen, että olen tehnyt asioita – tehnyt, tehnyt ja tehnyt. Vaikka välillä olen ollut täysin uuden äärellä, jännittänyt ja ollut epävarma, kaiken jälkeen olen kuitenkin oppinut lisää ja kuulostamatta nyt ikävän itserakkaalta (se ei ole tarkoitus), on minusta tullut todella hyvä siinä, mitä teen.

33-vuotta ei tunnu ollenkaan pahalta. Itse asiassa se tuntuu aivan äärimmäisen hyvältä. Koen olevani vielä nuori, jolla on paljon elämää edessä ja elettävänä! Feeling good, eikä ikäkriisistä ole enää tietoakaan. Kolmekympin kriisi selätetty, joten josko tässä jonkin aikaa saisi elää täysin kriisittömästi?

Olin jo vallan unohtanut, miten hyvältä tuntuu jakaa elämää toisen ihmisen kanssa. Vuosi 2020 on ollut minulle rakkauden vuosi ja opettanut sen, kuinka edelleen kykenen romanttiseen rakkaussuhteeseen toisen kanssa. Oli vain kyse siitä, etten ollut hetkeen kohdannut ihmistä, joka saisi minut tuntemaan näin ja luottamaan itseensä. Sen oikean kanssa kaikki on juhlaa, jopa siivous ja krapulat. Tuskin maltan odottaa, mitä vuosi 2021 tuo meille tullessaan!

Silmien laserleikkaus on asia, joka olisi pitänyt tehdä jo vuosia aikaisemmin. Kunpa olisin tajunnut, miten paljon elämä helpottuu, kun kaiken näkee kirkkaasti. Siispä vuonna 2020 muistin jälleen sen, kuinka unelmat kannattaa toteuttaa, jos mahdollista, eikä lykätä niitä hamaan tulevaisuuteen.

Ulkomaille matkustaminen ei ole välttämätöntä, jotta voisi tuntea olonsa rentoutuneeksi ja levänneeksi. Myös kotimaassa matkustaminen ajaa saman asian ja siihen haluan ehdottomasti näin loppuvuodesta jokaista kannustaa! Jos kotinurkat tympii, lähtekää liikkeelle ja matkustakaa Helsingistä Lappiin ja Lapista Helsinkiin. Kotinmaan matkailu on pop. ❤️

Nauti hetkestä, ole läsnä, heittäydy ja tee jotain hullua! Ehdottomasti yksi tämän vuoden tärkein oppi on ollut hetkessä eläminen ja siitä nauttiminen, mitä nyt on käsillä. Kun aikaisemmin elin pitkälti suunnitellen tulevaa ja sinne isoja virstanpylväitä, tämä vuosi on opettanut toisin. Nyt nautitaan hetkestä ja elämästä tässä näin. Parasta!

Kaikki tunteet ovat yhtä oikeita ja tärkeitä. Ei ole olemassa huonoja tunteita, joita ei saisi tuntea. Tunne on aina henkilökohtainen kokemus, mutta ei koko totuus. Itse luotan tunteeseen, mutta en kuitenkaan liikaa. On hyvä myös tiedostaa, kuinka tunteet nousevat monesti pintaan menneisyydestä ja muistijäljen kautta. Tämän vuoksi on hyvä opetella tiedostamaan oma menneisyys ja sen jättämät ikävät tunnekokemukset, jotka saattavat herätä henkiin myös myöhemmässä elämässä. Hyvä tunteidenhallinta vaatii paljon duunia itsensä kanssa ja on asia, jossa haluan olla jatkuvasti parempi ja parempi.

Vähemmän ruutuaikaa on enemmän aikaa muulle tärkeälle. Olen tässä pikkuhiljaa pudottanut omaa ruutuaikaa ja vietän työn ulkopuolella puhelimella vähemmän aikaa kuin ennen. Tällä hetkellä ruutuaikani puhelimella onkin noin 3 tuntia, kun ennen se oli 5 tuntia päivässä. Edelleen määrä on liian korkea, vaikka toki osa ajasta liittyy työhön, eli sähköposteihin, Instagramiin jne. mutta kuitenkin. Tavoitteeni on 2 h päivässä puhelimella ja se yksi ylimääräinen tunti aikaa kaikelle muulle tärkeälle.

Jos mahdollista, säästä puskuria. Rehellisyyden nimissä, tänä vuonna olen saanut ensimmäistä kertaa ikinä kasaan kunnollisen puskurin. Tällä tarkoitan siis ns. löysää rahaa, joka ei ole rahastoissa tai säästöissä kiinni, vaan joka on tarkoitettu kaikkeen yllättävään, jota elämä välillä eteen tuo. Mietin tuossa taannoin, miten ihmeessä olen sen juuri tänä vuonna kasaan saanut ja tulin siihen lopputulemaan, että rahaa on säästynyt, koska en ole matkustanut. Käytin nimittäin vuodessa aika paljon matkustamiseen ja reissuihin, helposti tuhansia euroja. Nyt kun matkat ovat olleet minimissä ja rajoittuneet ainoastaan Suomeen, on rahaa säästynyt kuin huomaamatta. Korona on kyllä osoittanut ylipäänsä sen, että elämään pystyy aika vähällä ja loppupeleissä rahaa ei tarvitse laittaa kuin välttämättömyyksiin ja sen rinnalla pieneen ekstraan. Siis näin omassa elämässäni. Ymmärrän, ettei säästäminen ole kaikille edes mahdollista, ei se ole ollut aina itsellekään, mutta jos on, suosittelen kyllä säästämään pientä pesämunaa. Se luo kummasti vapautta ja turvallisuudentunnetta, kun rahasta ei tarvitse stressata.

Silmämeikitön look on pop. Tulen ehkä hieman jälkijunassa, sillä vasta vuonna 2020 oivalsin silmämeikittömän lookin hienouden ja luovuin ripsienpidennyksistä. Tällä hetkellä en edes suunnittele palaavani entiseen. Näin on hyvä ja itse asiassa rakastan nykyään olla ilman silmämeikkiä ja meikata ainoastaan kasvot muuten. Suosittelen kokeilemaan, vaikka saattaakin vaatia hieman totuttelua alkuun.

Viisivuotis suunnitelmaa ei välttämättä tarvita. Se nimittäin riittää, että tiedostaa, missä on nyt. Mitä pidemmälle elämäänsä jatkuvasti suunnittelee, sitä todennäköisemmin elämä ei mene, kuten suunnittelee. Erityisesti tämä vuosi on opettanut itselleni sen, että aivan turha suunnitella asioiden kulkua, koska ei se kuitenkaan niin mene. Siispä ei kannata turhaan stressata tulevasta ja siitä, missä on viiden vuoden päästä. Viidessä vuodessa eteen ehtii tulemaan aika monta yllättävää tilannetta ja mahdollisuutta, joista emme vielä edes ole tietoisia. Näitä odotellessa ja tässä hetkessä eläessä elämä on parasta, ihanan suunnittelematonta.

Sellaiset asiat tulivat tältä vuodelta ensimmäisenä mieleen. Ihanaa lauantaita ja viikonlopun jatkoa. 😍

Kommentit (9)
  1. Oho, lähetin äsken kommentin tämän postauksen yhteydessä ja kun sen jälkeen aloin lukea postaustasi, kirjoititkin tuosta ystäväerosta! Ehkä voisit kommentoida täällä kommenteissa, oletko itsekin kokenut surun tunnetta tuossa asiassa. Minä ja ystävänikin olemme samaa mieltä, että haluaisimme joskus ja pölyn laskeuduttua ystävyytemme jatkuvan. Mutta nyt surettaa ja on ikävä häntä.

  2. Hei Jutta!

    Tässä olisi pari blogitoivettani. Ensinnäkin ”Kun ero ystävästä surettaa”. Minulle on juuri käynyt näin ja koen, että tämäkin on sydänsurua.

    Toinen idea olisi se klassinen, jossa etsitään uusia lukijoittesi kirjoittamia blogeja luettavaksi.

    Kiitos paljon blogistasi!

    1. Kiitos ideoista! Laitan ne ehdottomasti ylös ja pyrin toteuttamaan. ☺️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *