Rakastan vanhoja tavaroita: isovanhemmilta perittyjä kaappeja ja roskalavalta löydettyjä vintage-nojatuoleja, kaikkea elämää nähnyttä, vuosia tai jopa vuosikymmeniä käytössä kestänyttä. Kierrätyssisustus ja vintagelöydöt herättävät usein ihailua, mutta vähintään yhtä usein kuulen jatkokysymyksen: Tosi kiva, mutta aika kulunut. Aiotko hioa ja maalata sen?
En aio. Olen usein miettinyt, että minulla ei ole minkäänlaista sisustusfilosofiaa — koska uskon, että kodin sisustaminen kierrätystavaroilla on mahdollista sataprosenttisesti, mitään kotonani ei ole suunniteltu niin, että tavarat sopisivat erityisen hyvin yhteen. Mutta ympärilleni katsellessani tajuan, että sen lisäksi, etten tahdo ostaa mitään uutena, en myöskään tahdo häivyttää vanhan tavaran ikää. Ja että oikeastaan se on sisustusfilosofiani: kolhut, kuhmut ja kulumat saavat näkyä.
Rakastan näitä elämää nähneitä pintoja! Kaikki ei aina ole maailman käytännöllisintä — vanhassa nojatuolissa on istuimen keskellä kuoppa, tiikkipöytä naarmuuntuu helposti, kolhuiset lautaset halkeilevat aina toisinaan ja senkin päällä on edellisten sukupolvien kukkaruukkujen jättämiä vesijälkiä. Mutta kierrätyssisustus istuu sekä arvomaailmaani että kauneuskäsitykseeni niin täydellisesti, että uuteenkaan en vaihtaisi. Juhlistetaan kolhuja! Ne ovat merkki siitä, että esine on tehty kestämään.
Kiinnostaako second hand -sisustus? Lue myös nämä:
Olen blogissa kirjoittanut paljon vaatteiden huoltamisesta, mutta vähemmän siitä, kuinka paljon se maksaa. Aloin viime vuonna pitää kirjaa ostamistani vaatteista (sekä uusista että käytetyistä). Vaatteiden ostamisen lisäksi kuitenkin myös niiden huoltamiseen olisi hyvä varata oman budjetin mukaan rahaa. Hyvällä huollolla kun pidentää vaatteen käyttöikää ja toivottavasti sitä kautta ennen pitkää myös säästää. Jokainen kuitenkin oman jaksamisen ja budjetin mukaan – en ole täällä tuomitsemassa ketään!
Vaatehuollon raharei’istä yksi on minulla yli muiden: pesula. Pyrin ostamaan vaatteeni kone- tai käsinpestävinä, mutta esimerkiksi takit ja jotkut siistimmät työvaatteet on pesetettävä pesulassa. Viimeisen 12 kuukauden aikana olen käyttänyt pesulapalveluihin jo yli 200 euroa (!). Lisäksi rahaa on tänä vuonna mennyt ompelijalle, jolla pienennytin kolme vaatetta (reilu sata euroa). Arkivé Atelier huolsi mummini vanhan nahkatakin (80 euroa), ja ostin kenkienhuoltoaineita viime vuonna kuudella kympillä.
Kirpputorilta ostettu takki on vuoden aikana pesetetty pesulassa ja napit vaihdettu.
Viimeisen 12 kuukauden olen siis käyttänyt vaatteiden huoltamiseen lähes 500 euroa (482 euroa, jos tarkkoja ollaan). Se on yli puolet suomalaisen keskimääräisestä vaatehankintojen vuosibudjetista.
Ylös kirjoitettuna summa tuntuu hurjalta ja näin sanottuna ymmärrän hyvin, miksi moni kokee vaatteiden huollon liian kalliiksi – saahan takin pesun hinnalla lähes uuden takin, ainakin käytettynä. En tässä kohtaa ala saarnata enempää keinotekoisen halvoista hinnoista, mutta onneksi myös vaatteiden huoltamisessa voi säästää:
Vaatteissa kannattaa suosia helposti huollettavia, antibakteerisia materiaaleja, kuten pellavaa.
Kannattaa hankkia ohuita aluspaitoja, joita käyttää kuivapesua vaativien vaatteiden alla. Pesun tarve vähenee.
Villakankaiset vaatteet raikastuvat jo pelkän suihkepullon ja vaateharjan avulla.
Kengistäni suurin osa on mustaa nahkaa, jolloin värillisiä huoltotuotteita tarvitsee vähemmän. Yksi monitoimirasva ja -vaha riittää useimmille kengille, nahkatakeille ja -laukuille.
Pienet korjaukset, kuten paikkaukset ja nappien ompeleminen, kannattaa opetella tekemään itse.
Pellava vaatii vain vähän huoltoa.
Minulle rahan käyttäminen vaatteiden huoltamiseen on taloudellisesti mahdollista, mutta myös valintakysymys. Pohdin, miksi vaatteiden huoltamiseen käyttämäni rahamäärä tuntuu mielestäni suurelta – onhan se vähemmän kuin uusiin vaatteisiin käyttämäni euromäärä. Lisäksi tuntuu kivalta tukea lähellä olevia yrityksiä, joiden tarkoituksena on pitää huoltaa siitä, että tähän maailmaan tuotettu tavara säilyisi käyttökelpoisena pidempään. Olenko sittenkin tottunut ajattelemaan, että uudesta kuuluu maksaa, mutta vanhan korjaamisen kuuluisi olla puoli-ilmaista?
Olisi kiinnostavaa kuulla teiltä, kuinka paljon käytätte rahaa vaatteiden huoltamiseen vuodessa. Entä onko raha ollut joskus este? Minkälaisia budjettivinkkejä olette keksineet? Entä kuinka paljon vaatteiden huoltaminen mielestänne saa maksaa? Ajatuksia saa jakaa kommenttikentässä!
