Hyötyviljelyä (lähes) nollabudjetilla

Puutarhanhoito on harrastus siinä missä muutkin — eli halutessaan siihen saa upotettua tuhottomasti rahaa. Suuri hitnalappu ei kuitenkaan ole pakollinen. Omat hyötyviljelyhommani olenkin hoitanut lähestulkoon nollabudjetilla.

Jos jonkin vihreän kasvattelu siis kiinnostaa, mutta rahapussin pohja paistaa tai olet samaa koulukuntaa kuin minä etkä yksinkertaisesti halua ostaa asioita, joita ilmankin pärjää, älä lannistu — vähän vähemmän riittää, myös tässä asiassa. Hyötyviljely nollabudjetilla (tai ainakin hyvin halvalla) on mahdollista muun muassa näillä keinoin:

Työkalut

Puutarhurointiin ei välttämättä vaadita kummoisiakaan työkaluja. Hyvä lapio on kiva kääntöhommissa, etenkin jos tekeillä on isompi kasvimaa tai kasvatuslava, mutta sen jälkeen maata ei välttämättä tarvitse juuri käännellä. Suurimman osan perustyökaluista voi myös helposti lainata tai ostaa käytettynä, jos niitä todella tarvitsee.

Usein näkee myytävän puutarhasettejä, joihin kuuluu esimerkiksi pieni lapio ja hara. Minullakin on sellainen, mutta tosiasiassa käytän niitä häviävän vähän. Jos kasveja täytyy kaivaa ylös tai tehdä kasvupenkkiin kuoppa, teen sen yleensä käsin — tai käytän vanhaa kahvikuppia. Pieniä taimia uusiin ruukkuihin siirrettäessä olen todennut ihan tavallisen lusikan parhaaksi työkaluksi. Use what you have.

Ruukut ja muut astiat

Suurin osa käyttämistäni ruukuista on dyykattu roskiksesta. Eikä ruukkujakaan aina tarvitse: olen kasvattanut muun muassa pinaaattia muovisessa vauvan kylpyammeessa ja kesäkurpitsoja Ikean kasseissa. Kasvihuonekurkkuni istutan joka vuosi vanhoihin multasäkkeihin. Lämpölavoja ja kasvihuoneen tapaisia puolestaan voi rakentaa monenlaisista ilmaiseksi saatavilla olevista materiaaleista, kuten vanhoista ikkunoista, mutta myös pleksistä ja vaikkapa suihkukaapin seinistä.

Kaikkia näitä materiaaleja saa usein suht helposti ilmaiseksi kysymällä suoraan naapureilta, postaamalla ilmoituksen oman asuinseudun kierrätysryhmiin tai esimerkiksi Tori.fi:stä. Onpa minulle tarjottu naapuruston kierrätysryhmässä jopa ilmaista kasvihuonetta! Valitettavasti sille ei ollut pihalla tilaa, muuten kyllä olisi kelvannut.

Multa ja lannoitteet

Multaa joutuu todennäköisesti ostamaan ensimmäistä kertaa viljelyksiä perustettaessa, mutta sen jälkeen yleensä vähänlaisesti. Itse pärjään nykyään enimäkseen kompostin sisällöllä (ainakin silloin kun muistan tyhjentää sen ajoissa). Jos multaa täytyy ostaa, oman kokemukseni mukaan ihan tavallinen, kohtuullisen edullinen puutarhamulta toimii varsin hyvin. Yrteilleen saa toki tarjota yrttimultaa ja tomaateille tomaattimultaa, mutta pakollista se ei ole.

Lannoitteitakaan en osta kaupasta, vaan hyödynnän kompostia, nurmikon ajamisen tuloksena syntyvää ruohosilppua sekä lannoitteista tujuinta, nokkosvettä. Aiemmin olen käyttänyt myös lähitallilta saatavaa hevosenlantaa, mutta enää en pidä sitä tarpeellisena. Yhteistä näille kaikille lannoitteille: ne ovat ilmaisia.

Siemenet ja taimet

Jos lähipiiristäsi löytyy puutarhaihmisiä, siemeniä saa heiltä todennäköisesti pikkurahalla tai vaikka vaihtokauppoja vastaan. Myöskään Hyötykasviyhdistyksen siemenpussien hinnat eivät päätä huimaa, ja ne ovat myös takuulla laadukkaita. Pusseja kannattaa mahdollisuuksien mukaan jakaa kavereiden kanssa, sillä yhteen pussiin mahtuu yleensä huomattavasti enemmän siemeniä kuin pienellä pihalla tai parvekkeella viljelevä puutarhuri voi käyttää. Hintakin jää näin todella huokeaksi.

Kaikkia kasveja ei kannata eikä tarvitsekaan kasvattaa itse siemenestä lähtien. Minä jätän esimerkiksi chilien kasvattamisen suosiolla ihmisille, joilla on enemmän malttia ja kasvivalojen kaltaisia varusteita. Olen saanut taimia ihan ilmaiseksi ihmisiltä, joiden siemenistä on itänyt yllättävän suuri osa, mutta niitä voi myös ostaa parin euron kappalehintaan esimerkiksi REKO-lähiruokarenkaiden tuottajilta.

Lisäksi kannattaa muistaa hävikkipuutarhan kasvattamisen mahdollisuus! Meillä kaupan uudelleen istutettuja ruukkusalaatteja on syöty jo useampia viikkoja ja porkkanan kannoista kasvaneista naateistakin pyöräytetty satsi pestoa. Jos siis hyötyviljely kiinnostelee, mutta vihannesten viljely alusta lähtien tuntuu vielä vähän pelottavalta ajatukselta, hävikkipuutarha on todella helppo tapa kehittää omaa viherpeukaloa.

Ei muuta kuin kädet multaan!

*

Jos puutarhajutut kiinnostavat, lue myös nämä:

Kasvatan kesäkurpitsoja ja kärsivällisyyttä
Kaupan ruukkusalaatin uusi elämä
Kasvata oma hävikkipuutarha

Koti Piha ja puutarha Oma elämä Vastuullisuus

Vaatekaappini vanhin vaate

Koronan myötä vaatekaupoissa ja -kirpputoreilla pyöriminen on kohdallani loppunut kokonaan. Kun päivästä toiseen pyörii samoissa vaatteissa, myös nettikauppojen valikoimaan tutustuminen on tuntunut turhalta. Alan kallistua Oonan kanssa samoille linjoille siitä, että tylsä tyyli on maapallon kannalta paras valinta.

Sen sijaan innostuin huollattamaan jo olemassa olevia vaatteita. Siksi tällä kertaa esittelyssä vaatekaappini vanhin vaate, joka sai jatkoaikaa huoltopalvelusta.

Perin mummini 50-luvulla ostaman nahkatakin äitini kautta joitakin vuosia sitten. Vaikka minulla on paljon mummin vanhoja vaatteita (esimerkiksi yksi ihan mieletön Vuokon maksimekko, johon en mahdu), se on kiistatta vaatekaappini vanhin vaate. Iästään huolimatta takin vuori on ehjä ja nahka varsin hyvässä kunnossa. Rakastan takin yksinkertaista mallia ja ajattomia yksityiskohtia! Toivon hartaasti, että joku omista vaatteistani kestäisi käyttöä lapsenlapsille asti.

Usein huomaan ajattelevani, että muutaman vuoden aktiivisessa käytössä olevat vaatteet ovat ”vanhoja”. Itse ostamistani vaatteista vain pieni osa on vaikkapa 10 vuotta vanhoja. Osittain siksi, etten enää mahdu lukioaikaisiin vaatteisiin, mutta osittain myös siksi, että vaatteet harvoin kestävät käyttöä tai muodin muuttumista niin kauaa. Siksi nykyään suosin tylsää, ajatonta ja yksinkertaista. Vaatteen ei pitäisi alkaa muutamassa vuodessa näyttää väärällä tavalla vanhentuneelta.

Silti, laadukkainkaan vaate tuskin kestää 60 vuotta ilman pientä patinaa. Vuosien käyttö näkyi mummin takin pinnassa pinttyneenä likana ja tahroina. Takin napit repsottivat nekin. En ole koskaan ennen huoltanut nupukkinahkaisia (itsehän luulin,että se on mokkaa) vaatteita tai kenkiä, joten olin vähän epävarma siitä, miten takki kannattaisi puhdistaa.

Mutta ei hätää! Vaatteiden huoltamiseen erikoistuneella Arkivé Atelierilla, jota olen hehkuttanut esimerkiksi kenkähuollosta kirjoittaessani, on myös huoltopalvelu nahka- ja neuletuotteille. Postitin takin Arkiven toimistolle, jossa se putsattiin ja repsottavat napit kiristettiin. Sain takin mukana myös huolto-ohjeet tulevaisuutta varten. Aivan kaikki pinttyneet tahrat eivät irronneet (ei mikään ihme!), mutta takista tuli yleisilmeeltään paljon siistimpi. Peukku tälle palvelulle!

Kun viime aikoina onnistumisen tunteet ovat olleet vähän kiven alla, olen metsästänyt niitä huoltamalla vaatteita, pyörää, kotia… Esimerkiksi sain pinttyneet tahrat irti muutamasta lempparivaatteesta, mikä on ehkä tyydyttävintä koskaan. Ehkä nämä ansaitsivatkin ihan omat vinkkinsä Instagramin puolella!

Mikä on sinun vaatekaappisi vanhin vaate?

Muoti Vastuullisuus