Sosiaalinen media voi olla mahtava paikka – mutta myös hyvin masentava. Erityisesti Instagram vaikuttaa negatiivisesti monien itsetuntoon, ja fiilis on tuttu minullekin. Koska vaikutus ei kuitenkaan johdu kanavasta sinänsä vaan enemmänkin siitä, mitä siellä näemme, asian tilaa on onneksi mahdollista muuttaa. Heräsin tähän ihan todella jokin aika sitten, kun aloin kiinnittää huomiota somen, ja aivan erityisesti Instagramin, herättämiin negatiivisiin tunteisiin. Sen jälkeen olenkin alkanut tietoisesti kuratoida itselleni sellaista Instagram-feediä, joka ei tee hallaa itsetunnolleni — eikä toivoakseni myöskään maailmalle.

Asiaa analysoidessani totesin voivani tarkastella feedini luonnetta ja vaikutusta erityisesti kolmen kysymyksen kautta. Niiden avulla tajusin, millainen fiilis minulla oli sosiaalista mediaa (ja erityisesti Instagramia) käytettyäni, mistä se johtui — ja miten sen voisi korjata. Kysymykset olivat seuraavat:

Millaista naiskuvaa feedini ylläpitää?

Kun aloin analysoida kuvia, joita näen Instagramin avatessani, huomasin hyvin äkkiä, mistä homma kiikasti: sekä lähes kaikki seuraamani tilit että kaikki Explore-sivun kautta näkyvät kuvat esittivät hoikkia, mallin näköisiä naisia. Olin alkanut seurata monia näistä tileistä tyyli-inspiksen toivossa. Mutta jos kuvan ihminen on täysin eri näköinen kuin minä olen, ja täysin eri mitoissa, saanko heiltä tosiaan inspiraatiota? Vai alanko vain tuntea huonommuutta, kun en sovi samaan muottiin eivätkä vaatteet näytä päälläni yhtä hyvältä kuin mallien ihmisten päällä?

Inspiraatiota voi luonnollisesti saada monenlaisilta tyypeiltä, ja jos itsetunto sattuu olemaan rautaa, ainoastaan missimittaisten ihmisten näkeminen ei ehkä hirveästi hetkauta. Minä kuitenkin totesin kuvien vaikutuksen negatiiviseksi. Niinpä aloin tietoisesti etsiä uusia tyyppejä seurattavaksi. Ja kun tein niin, Instassa aukesi ihan uusi maailma!

Koska olen itse lyhyt ja kurvikas, päätin tietoisesti hakea tyyli-inspoa ihmisistä, jotka ovat suunnilleen samoissa mitoissa. (Muutamia suosikkejani: @asmallcloset, @spagrettystylejournal ja @callmeflowerchild.) Lisäksi käytin aikaa siihen, että etsin ja aloin seurata myös sellaisia tilejä, joita Instagram ei minulle heti kättelyssä tarjonnut. Muun maailman lailla Insta tuntuu suosivan laihoja valkoisia naisia muiden ihmisryhmien kustannuksella, joten algoritmille saattaa joutua erikseen opettamaan, että tahtoo nähdä myös esimerkiksi lihavia ihmisiä ja ruskeita ihmisiä. Muutaman tunnin päämäärätietoinen selailu, sen sijaan että katselisin vain kuvia joita minulle tarjotaan, on mullistanut instageimini ihan täysin. Nykyään löydän Explore-sivulta huomattavasti enemmän sellaista sisältöä, jota oikeasti tahdon nähdä, ja sovelluksen avatessa on siis nykyään täysin eri fiilis kuin ennen.

Houkutteleeko feedini minut shoppailemaan?

Toinen asia, johon aloin kiinnittää huomiota, oli somessa seuraamieni yritysten määrä. On usein kivaa seurata vastuullisia brändejä, jotka kommunikoivat tuotteistaan hyvin. Samalla yritysten seuraaminen luo kuitenkin helposti uusia tarpeita — tai siis ”tarpeita”. Yhtälö on hyvin yksinkertainen: mitä enemmän altistun kuville vaikkapa hienoista uusista vaatteista, sitä enemmän huomaan tahtovani hienoja uusia vaatteita. Vaikken tosiasiassa tarvitsisikaan yhtään mitään.

Niinpä päätin, etten tahdo tällaisia ulkoisten tahojen luomia, ylimääräisiä ja keinotekoisia tarpeita. Tarpeeton vaate on tarpeeton, vaikka sen ostaisikin vastuulliselta yritykseltä. En suinkaan sano, että kaikki ostaminen tai yritysten seuraaminen on pahasta, sillä näin asia ei tietenkään ole. Minulle henkilökohtaisesti on kuitenkin tärkeää pyrkiä kuluttamaan vähemmän. Niinpä on järjestöntä altistaa itsensä lukemattomille mainoksille (sillä let’s face it, mainoksiahan yritysten somepostaukset ovat), ja siksi lopetinkin esimerkiksi vaatefirmojen seuraamisen tykkänään. Jos tarvitsen jotakin uutta, osaan kyllä etsiä sopivan vastuullisen yrityksen.

Yritysten seuraamisen sijaan seuraankin mieluummin esimerkiksi Finnwatchin ja Eettisen kaupan puolesta ry:n kaltaisia toimijoita, jotka tutkivat tuotteiden valmistusprosessien eettisyyttä. Lisäksi esimerkiksi Anniina Nurmi ja Outi Pyy tarjoavat tileillään relevanttia tietoa vaatevalmistuksesta vastuullisuusnäkökulmasta. Jos siis ostopäätöksen aika tulee, perustan sen mielelläni tällaiselle tiedolle mainosten sijaan.

Miksen yksinkertaisesti hankkisi parempaa seurattavaa?

Some on, luojan kiitos, täynnä myös paljon sellaista sisältöä, joka ei liity mitenkään ulkonäköön tai yrityksiin. Tällaista sisältöä kuitenkin usein täytyy — ja kannattaa — aivan tietoisesti hakea, sillä se tuppaa hautautumaan julkkisten ja asukuvien alle. Itse olen valkannut fiidiini sopivassa suhteessa esimerkiksi kaunista taidetta, kirjavinkkejä ja monia tavallisten ihmisten ekoarkea esittelevä tilejä.

Suosittelen seurattavaksi myös esimerkiksi erilaisia järjestöjä, kuten jo aiemmin mainittuja Finnwatchia ja Eetti ry:tä, sekä esimerkiksi Suomen Greenpeacea. Monet ekotilit, kuten vaikkapa  Konkreettinen, näyttävät helppoja keinoja elää ympäristöystävällisemmin. Ja esimerkiksi Eläinsuojelukeskus Tuulispäätä seuraamalla pääsee seuraamaan paitsi ihania eläinvideoita myös tärkeää työtä eläinten puolesta.

Yhteinen nimittäjä näille kaikille: kun olen katsonut niiden tuottamaa sisältöä, en sulje somea masentuneena vaan inspiroituneena. Ja veikkaan, että meille kaikille tekisi hyvää pyrkiä samaan.

Millainen fiilis teillä on somesta?

Oletteko kiinnittäneet huomiota siihen, ketä seuraatte ja millaisia tunteita seuraamanne tilit herättävät?

*

Jos somen vaikutukset kiinnostavat, lue myös nämä:

3 tapaa saada aikaa somelta

Olisinko onnellisempi ilman somea?

Viikon somepaasto

*

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM