Paljon onnea vaan! Miten onnellinen voikaan 6-vuotissynttärisankari olla saamastaan huomiosta, vohveleiden tarjoamisesta päiväkodissa, onnittelulaulusta ja tietysti kaverisynttäreistä päiväkotikavereille!

Pieni tyttösemme täytti siis tänään jo kuusi vuotta, ja synttäreitä juhlittiin peräti yhdeksän parhaan päiväkotikaverin kanssa! Tähän asti olemme pitäneet periaatteena, että vieraiden määrä on ikävuodet plus yksi, mutta sovimme yhteisesti, että kutsumme nyt juhliin kaikki päiväkotiryhmän tytöt ja vielä kolme muuta parasta kaveria päiväkodista.

Haimme tällä kertaa juhlaväen juhliin suoraan päiväkodista, jotta juhlat eivät venyisi liian myöhään illalla, ja kaikki pääsisivät nukkumaan ajoissa. Juhlien kokonaiskesto oli reilut kaksi tuntia, mikä oli melko hyvä aika. Puolitoista tuntia on alkanut tuntua tämän ikäisille hieman lyhyeltä, mutta kahden tunnin jälkeen osa väestä alkaa jo väsähtää.

Ruoat oli siis katettu pöytään, kun vieraat saapuivat, ja ne noudattivat samaa hyväksi havaittua kaavaa kuin aiemmin: tomaatti-juustopizzaa ja porkkanatikkuja. Tyttö itse toivoi pöytään myös retiisejä, jotka eivät tosin olleet kovin suuri suksee, ja Rouva viipaloi vadille myös vesimelonia. 

Ja retiisejä lukuunottamatta ruoat maistuivat todella hyvin! Jopa ne vieraat, jotka ilmoittivat etukäteen, etteivät tykkää tällaisesta pizzasta, söivät lopulta useamman palan.

Tunnistitko muuten koristeet? Ne ovat samoja kennopaperipalloja, joita olemme käyttäneet jo vuoden 2012 nimijuhlista lähtien. Viimeksi ne olivat käytössä kaksi vuotta sitten pojan nimijuhlissa, mutta unohdin ne silloin anoppilaan, joten ne eivät päässeet mukaan viime vuoden synttäreille.

Askartelimme tytön kanssa ikkunaan kukkia silkkipaperista, ja ne näkyivät hauskasti rullaverhojen läpi.

Riippuu varmasti paljon juhlavieraista, kuinka paljon järjestettyä ohjelmaa tarvitaan. Koska tunnen tämän tyttöporukan erittäin hyvin, tiedän, että heille ohjattu toiminta sopii paremmin kuin kaksi tuntia vapaata leikkiä. Tällä kertaa ohjelmassa oli alkudisko, pullonpyöritys lahjojen avaamisjärjestyksen määrittämiseen, aarrejahti kartan kanssa, silmäniskumurhaaja sekä loppudisko. Oli siinä ja siinä, olisiko yksi leikki pitänyt olla lisää.

Kakuksi tyttö toivoi tänä vuonna pavlovaa, joka täytettiin ja koristeltiin marjoilla ja marengeilla.

Marengit on värjätty sinisiksi mustikkamehulla kuten kaksi vuotta sitten Frozen-kakussa.

Koko kakku meni, ja kaikki olivat tyytyväisiä. Muita herkkuja tai karkkeja ei aarrepussin kahden pienen tikkarin lisäksi tarjottu, eikä niiden perään kukaan kysellytkään.

Nyt isi ja äiti ovat sekä erittäin tyytyväisiä että vähän väsyneitä. On se nimittäin melko intensiivistä pitää kymmenen (noin) kuusivuotiasta ja yksi taapero juhlamielellä 2,5 tunnin ajan. Mutta kun kaikki menee ilman suurempia draamoja, voi paukutella henkseleitä onnistuneista juhlista.

Onneksi seuraaviin kaverisynttäreihin on silti vielä vuosi aikaa. Parin vuoden päästä näitä pidetäänkin sitten kaksin kappalein vain muutaman viikon välein.