Herbjørg Wassmo – Dinan kirja

♥♥

Alkuteos Dinas Bok (1989)

Otava 2002

Norjalaiskirjailija  Herbjørg Wassmon esikoisteos Lasi maitoa, kiitos jätti minuun aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen. Luin sen noin 19-vuotiaana, pumpulissa kasvaneena yliopisto-opiskelijana ja järkytyin teoksen karmaisevasta mutta totuuteen pohjautuvasta teemasta, Itä-Euroopan köyhiin tyttöihin kohdistuvasta seksikaupasta. Liettualaisen Doritin raadollista kohtaloa käsittelevän teoksen jälkeen olen vuosien varrella vilkuillut usempaan otteeseen Wassmon vuonna 1989 kirjoittamaa Dinan kirjaa, joka on käännetty yli 20 kielelle ja josta on tehty myös vuonna 2002 samanniminen elokuva (joka harmi kyllä, on englanninkielinen).

Eletään 1800-luvun puolivälin Norjassa. Vallesmannin tyttären Dinan lapsuus muuttuu perustavanlaatuisesti, kun hän aiheuttaa äitinsä tapaturmaisen kuoleman. Tämän jälkeen hänen isänsä ei pysty enää kohtaamaan tyttöä ja päättää viimein päästä tästä eroon naittamalla hänet 16-vuotiaana yli puolet vanhemmalle naapuripitäjän kievarin isännälle.

Tuore aviomies Jacob ei voi aavistaakaan, minkälaisen nuorikon hän on saanut, Dina ei nimittäin noudata ollenkaan vallitsevan yhteisön normeja eikä varsinkaan käyttäydy siten, miten nuoren naisen olisi sopivaa. Dina on itsepäinen ja villi eikä hänen tahtoaan pysty kukaan kahlitsemaan. Vaikka Dina ei kumartele ketään eikä mitään, hän kasvaa vähitellen kestikievarin emännäksi ja erityisen suuren roolin yhteisössä hän saa, kun hänen aviomiehensä menehtyy reen pudotessa läheiseen rotkoon.

Dinan kirja oli teoriassa kaikkea sitä mitä rakastan; historiallista fiktiota yhdistettynä voimakkaaseen ja poikkeuksellisen elämän eläneeseen naispäähenkilöön. En kuitenkaan pitänyt ollenkaan Wassmon omintakeisesta kirjoitustyylistä lyhyine päälauseineen ja huudahduksineen. Hahmojen välinen dialogi oli ajoittain myös jotenkin teatraalisen kummallista.

Wassmo tekee tarinallisesti mielenkiintoisen ratkaisun kirjoittamalla ilman minä-kertojaa ja lukija pääseekin kurkistamaan Dinan päänsisäiseen maailmaan vain ajoittaisilla kursivoiduilla katkelmilla, jotka ovat suhteellisen korulauseisia ja välillä aika harhaisiakin. Kenties kirjailijan tarkoitus olikin jättää lukija samaan positioon kuin tarinan sivuhenkilöt, arvuuttelemaan arvaamattoman Dinan seuraavaa päähänpistoa. Olisin kaivannut kuitenkin juonelta jotenkin ryhdikkäämpää otetta sekä suhteessa päähenkilöön, että ylipäätään rönsyilevään, sivuhenkilöitä pursuilevaan juoneen. Mietin myös jotenkin koko kirjan ajan sitä, oliko Dinan kohtalo uskottava. Hän käyttäytyi suurimman osan kirjasta niin täysin vastoin aikansa naisille asetettuja normeja, että pohdin, olisiko hänen kohtalonsa kuitenkin ollut 1800-luvun Norjassa ennemminkin jonkintyyppinen kuritushuone, kuin arvostettu kievarinpitäjä.

Tarinassa Dina opettelee lukemaan äidiltään perimänsä raamatun avulla ja jokainen kirjan kappale alkaa lyhyellä raamatunpätkällä. En kuitenkaan onnistunut kertaakaan kappaleiden aikana pitämään mielessä raamatuntekstin ydintä eikä sekään siten tuonut oikein minkäänlaista syvyyttä tarinaan. Jos jollekin Dinan kirjaa kuitenkin suosittelisin, niin ehkä jonkinsortin Norja-faneille, sen verran monipuolisesti Wassmo kirjassaan kuvaa upeaa norjalaista luontoa vuonoineen ja tuntureineen.

***

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot.

Kommentit (2)
  1. Edith / Sivusuhteita.fi
    21.10.2019, 19:14

    Ooh! Kävin katsomassa tämän elokuvan ehkä vuonna 2002 vauvakinossa esikoiseni kanssa. Oli melko epäselvä vauvakino-elokuva, mutta todella vaikuttava teos. Kiitos vinkistä!

    1. Mä taas haluaisin katsoa sen elokuvan jos toimisi itselläni paremmin, kuin tää kirja. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *