Lucia Berlin – Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

♥♥♥♥

A Manual for Cleaning Woman: Selected Stories (2015)

Aula & Co 2017

Suom. Kristiina Drews 

Viime kosketukseni novelleihin jätti turhautumisen tunteen, Jeffrey Eugenidesin novellikokoelma pursusi nimittäin tylsistyttävää keski-ikäisen valkoisen heteromiehen tuskaa ja olin hilkulla jättää koko kirjan kesken. Olikin siis aika sukeltaa uudelleen novellien maailmaan parempaa kokemusta metsästäessä!

Heti aluksi on mainittava, että Siivojan käsikirja alkaa vähän vaivaannuttavankin ylistävillä alkusanoilla sekä johdannolla, jotka on ehkä paras lukaista vasta sitten, kun on itse muodostanut kirjasta oman näkemyksensä. Itse luin ensin kirjan lopusta löytyvän lyhyen kirjoituksen Berlinin elämänvaiheista, sitten novellit ja vasta lopuksi alkuosuuden ja tämä järjestys toimi loistavasti.

Lucia Berlin (1936-2004) oli värikkään elämän elänyt yhdysvaltalainen kirjailija. Hän syntyi hyvin toimeentulevan perheen tyttäreksi, mutta joutui aikuisena elättämään neljä poikaansa jos jonkinlaisissa matalapalkkaisissa työtehtävissä, kuten siivoojana, sairaala-apulaisena ja opettajana. Berlin kärsi lapsuudesta asti kivuliaasta skolioosista ja suuren osan aikuisuudestaan alkoholismista, josta onnistui raitistumaan keski-ikäisenä. Berlinin kirjoituksia julkaistiin muutamissa kirjallisuuslehdissä jo hänen elinaikanaan, mutta maailmanlaajuiseen suosioon hänen novellinsa ponkaisivat postuumisti julkaistun Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia -teoksen jälkeen.

Jotkin kirjat imaisevat mukaansa ensimmäisiltä sivuilta, Berlinin novelleista vaikutuin hitaammin. Ensin kerronta vaikutti suhteellisen yksinkertaiselta ja pelkistetyltä ja ihmettelinkin aluksi kirjailijan saamaa valtaisaa hehkutusta. Muutaman novellin jälkeen huomasin yllättäen olevani koukussa näihin näennäisen arkisiin, suorapuheisiin tarinoihin, jotka onnistuivat muutaman sivun pituisinakin herättämään valtavan määrän tunteita. Monen novellin ytimessä ovat melankolian ja kaihon sävyttämät rankat elämänkohtalot, mutta pienet mustan huumorin pilkahdukset toivat keveyttä. Berlinin elämäntarinan luettua on selvää, että hän on saanut novelleihin inspiraation omista kokemuksistaan ja monet kuvaukset, kuten loistava novelli perheenäidin alkoholismista, on riipivän elämänmakuisesti kirjoitettu.

Berlin maalaa taitavasti novelliensa henkilöt tunnistettaviksi muutamalla tarkkaan valitulla lauseella ja vaikka tarinat henkivätkin mennyttä aikaa, ne eivät jätä etäisiksi, vaan vievät lukijan mukanaan pesupulverintuoksuiseen amerikkalaiseen pesulaan, Etelä-Amerikkaan meren rannalle ja pitkälle, alkoholinhuuruiselle matkalle kohti aamulla aikaisin avaavaa viinakauppaa.

Ihastuin myös  Berlinin tapaa luoda tarinoihin yllätysmomentteja, jotka useimmiten löysivät paikkansa aivan novellien lopusta. Nämä twistit toivat kertomukseen jonkun täysin uuden näkökulman tai käänsivät aiemmin luetun päälaelleen mieltä kutkuttavasti. Monet tarinat ja päähenkilöiden kohtalot jäivät myös mielenkiintoisesti auki, joka on mukavaa vaihtelua niille lukuisille romaaneille, joissa yleensä kerrotaan jokin juonenkaari tyhjentävästi alusta loppuun.

Suomeksi on ilmestynyt myös muut osat Siivojan käsikirja 2 – Tanssia ruusuilla ja Ilta paratiisissa, jotka päätyvät aivan varmasti lukulistalle!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *