♥♥♥

Alkuteos Olive Kitteridge (2008)

Tammi 2020

Suom. Kristiina Rikman

Amerikkalaiskirjailija Elizabeth Stroutin Olive Kitteridge voitti vuonna 2009 arvostetun Pulitzer-palkinnon, joka myönnetään yhdysvaltalaiselle kaunokirjalliselle teokselle. Odotukseni olivat korkealla, sillä ne muutamat lukemani Pulitzerin saaneet kirjat ovat ehdottomasti palkintonsa ansainneet: Anthony Doerrin toiseen maailmansotaan sijoittuva Kaikki se valo jota emme näe ihastutti niin, että matkustin kirjan perässä ranskalaiseen Saint Malon kaupunkiin, Jeffrey Eugenidesin Middlesex taas on yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani.

Olive Kitteridge on Crosbyn pikkukaupungissa asuva eläkkeelle jäänyt matematiikanopettaja. Hän on koskettanut opettajanuransa aikana monen kaupunkilaisen elämää, eikä hänen suorasukainen olemuksensa ole jättänyt ketään kylmäksi. Toisten näkemykset eivät tosin voisi Olivea vähempää kiinnostaa, ja myös hänellä itsellään on jos jonkinlaisia mielipiteitä naapureistaan ja elämänmenosta ylipäätään. Vaikkei Olive juuri käytä aikaansa haaveiluun, kaikkein eniten hän ehkä toivoisi, ettei mikään sen suuremmin muuttuisi. Mutta jos joku on elämässä vääjäämätöntä, on se nimenomaan muutos.

Strout luo kiinnostavan ja paikoin koskettavankin kudelman pienen kaupungin asukkaiden tragedioista, rakkauksista ja mutkikkaista keskinäisistä suhteista. Romaani on rakennettu omaperäisesti niin, että Olive Kitteridge esiintyy jokaisessa romaanin luvussa, välillä pääroolissa, välillä vain muiden kaupunkilaisten tarinoissa vilahtaen.

Olive oli kaikessa kompleksisuudessaan hirvittävän hyvin rakennettu hahmo ja häneen keskittyvät osuudet olivatkin romaanin parasta antia. Hän on samanaikaisesti hirvittävän ärsyttävä ja äksy, mutta toisaalta myös kovan kuorensa alla haavoittuvainen ja siten myös sympatiaa herättävä, kenties yksi parhaista vähään aikaan lukemistani päähenkilöistä. Olen vakaasti sitä mieltä, että tarvitsemme lisää tarinoita kaikenlaisista naisista sekä kirjoissa että valkokankaalla, myös Oliven kaltaisista hankalista iäkkäistä rouvista. Pidin myös Oliven ja hänen miehensä Henryn kolhiintuneen mutta arkisen kiintymyksen täyttämän parisuhteen kuvauksesta.

Saamansa Pulitzer-palkinnon lisäksi odotin rakastuvani romaaniin, koska luin siitä valtavan määrän positiivisia arvosteluja muista kirjablogeista. Mutta vaikka sivu toisensa jälkeen kääntyikin eikä lukeminen varsinaisesti tökkinyt, jäi syvin ihastumisen tunne kuitenkin uupumaan, enkä oikein osannut heti paikantaa mistä se johtui.

Ehkä jollain lailla luvut muistuttivat liikaa toisiaan, jokaisen tarinan keskiössä oli nimittäin Oliven tai jonkin toisen kaupunkilaisen mennyt tai paraikaa päälläoleva tragedia, joka jätettiin ikään kuin ilmaan leijumaan synkkänä pilvenä, vailla ratkaisua. Siten kirjan tunnelma jäi joistain koskettavan kauniista hetkistä huolimatta raskaaksi ja ahdistavaksi, joka ei nyt tässä hetkessä ollut sitä mitä olisin kaivannut. Osa tarinoista, kuten Oliven ja tämän miehen kidnappaus tai yhden asukkaan pojan osoittautuminen murhaajaksi tuntuivat myös jotenkin turhan raflaavilta, koska romaani sijoittui kuitenkin amerikkalaiseen pikkukylään.

Ihmettelin myös joitain juonenaukkoja. Esimerkiksi novellin Nälkä pääroolia näyttelevä Harmon ei jää vaimolleen kiinni pettämisestä, vaikka hän on käynyt jo pidemmän aikaa jokaikinen sunnuntaiaamu samassa kylässä asuvan nuorikkonsa luona. Samoin en ymmärtänyt sitä, miksi ohimenevä kohtaaminen anorektisen teini-ikäisen tytön kanssa oli tälle keski-ikäiselle miehelle niin valtavan vavisuttavan käänteentekevä. Teinkin lukemisen aikana jatkuvasti jonkinlaista aaltoliikettä; välillä imauduin jonkin luvun kyytiin, toisaalla jäin etäälle siksi, ettei lukemani tuntunut riittävän todelta. Olisin ehkä lopulta halunnut lukea vain Oliveen itseensä keskittyvän elämänkertatyyppisen tarinan.

Vaikken välttämättä lue Olive Kitteridgestä julkaistua jatko-osaa (englanniksi Olive, Again), aion aivan varmasti katsoa kuitenkin tästä ensimmäisestä tehdyn tv-sarjan, vähintään siksi, että sitä tähdittää loistava Frances McDormand. Sarja löytyy sekä Yle Areenasta että HBO:lta, trailerin näet täältä.