Stuart Turton – Evelynin seitsemän kuolemaa
♥♥♥♥
Alkuteos The seven deaths of Evelyn Hardcastle (2018)
Otava 2020
Suom. Jaakko Kankaanpää
Apteekkari Sebastian Bell herää hengästyneenä keskeltä metsää muistinsa menettäneenä mielessään vain yksi nimi, Anna. Hän tajuaa välittömästi olevansa kuolemanvaarassa ja kuulee myös jonkun toisen henkilön juoksevan lähietäisyydellä karkuun, kunnes takaa-ajo päättyy laukaukseen. Tuntemattomaksi jäänyt avunantaja sujauttaa Bellin taskuun kompassin, jonka seurauksena hän löytää tiensä Blackheathin kartanoon. Kartanon vieraat eivät tunnu olevan kiinnostuneita metsän tapahtumista, vaan keskittyvät valmistautumaan illan loisteliaisiin juhliin, jotka on järjestetty Hardcastlen perheen tyttären Evelynin kunniaksi.
Vähitellen käy ilmi, että kartanossa ja sen vieraissa on jotakin pahasti vialla ja Bellin mielessä elääkin täysin toinen henkilö, jolle on annettu tehtäväksi ratkaista Evelynin illalla tapahtuva traaginen murha. Jotta tämä ei olisi tarpeeksi hirvittävää, kaikki vieraat, Evelyn mukaan lukien, heräävät henkiin joka ikinen aamu seuraavien kahdeksan päivän ajan jos murhaa ei saada selvitettyä. Mutta kehen kartanon vieraista voi luottaa ja ketkä ovat valmiita puukottamaan selkään heti silmän välttäessä? Kuka ihme haluaisi murhata nuoren ja sievän Evelynin? Ja ennen kaikkea, kuka on vastuussa koko murhamysteerin järjestämisestä?
Evelynin seitsemän kuolemaa on niin omaperäisen nerokas, että on selvää sen kirjoittamisen vaatineen poikkeuksellista älykkyyttä. Kirja ampaisee liikkeelle sellaisella intensiteetillä, taustojaan kummemmin selittelemättä, ettei lukijan auta kuin yrittää pitää hatustaan kiinni ja pysytellä kyydissä. Tunnelma on hengästyttävän jännittävä; vaikka kirja ei taukoamatta mässäile verellä, tunne siitä, että mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa pitää ottessaan niin, että pelkäsin iltalenkillä omaa varjoanikin…
Turton tuntee selvästi perinteisen dekkarigenren viljellen jo Agatha Christien ajoilta tuttuja teemoja, kuten aatelissuvun synkkiä salaisuuksia maalaiskartanon toimiessa tarinan puitteena. Ainutlaatuisen Evelynin seitsemästä kuolemasta tekee kuitenkin se, että kirjailijalla on rohkeutta myös poiketa totutuista genren suuntaviivoista tuomalla juoneen kutkuttavia yliluonnollisia elementtejä, joista suurinta roolia näyttelevät loistavasti toteutetut sielunvaellus- ja aikamatkustusteemat.
Evelynin seitsemän kuolemaa vaatii lukijalta tiukkaa keskittymistä, koska siinä esiintyy valtava määrä juonen seuraamisen kannalta tärkeitä henkilöhahmoja ja pienenpieniä tapahtumia, jonka seurauksena jouduinkin useampaan otteeseen selailemaan sivuja takaisinpäin. Oman ominaisen haasteensa tekee se, että päähenkilö vaeltaa jopa kahdeksassa eri isännässä yhden päivän ajan ja tämä yksi päivä katkeaa jokaisen isännän kohdalla useampaan eri pätkään (jokainen kerta kun isäntä nukahtaa/menettää tajuntansa, päähenkilön sielu vaeltaa joko seuraavaan tai edelliseen hahmoon).
Mikään helposti läpikahlattu dekkari tämä siis ei todellakaan ole, mutta Turton tekee hyvää työtä kerratessaan jatkuvasti henkilöitä, heidän vuorovaikutussuhteitaan ja muita oleellisia tapahtumia. Kirjassa on myös seuraamisen helpottamiseksi laadittu ihastuttava kartanoalueen kartta ja juhlien kutsuvieraslista.
Tämä oli siis kaiken kaikkiaan vaikuttava kokonaisuus ja lukisin mielelläni myös jatkossa dekkareita, joissa käytetään hyväksi yliluonnollisia elementtejä! Lisää arvosteluja löydät tuttuun tapaan allaolevan avainsanan takaa.
