Venla Pystynen & Linda-Maria Roine – Mercedes Bentso: Ei koira muttei mieskään

♥♥♥♥

Johnny Kniga 2019

Räppäri Linda-Marian Roineen kirja Mercedes Bentso – Ei koira muttei mieskään päätyi lukulistalleni, koska halusin lukea pitkästä aikaa omaelämäkerran. En yleensä oikein fanita suurmiehiä tai -naisia niin, että olisin kiinnostunut viettämän tunteja heidän elämänkertojensa äärellä, olen aina ollut enemmän kiinnostunut ihan tavallisten ihmisten tarinoista (täten esimerkiksi Michelle Obamankin hehkutettu kirja on jäänyt lukematta). Roine oli etukäteen tuttu kasvo lehtien haastatteluista, mutten ollut sen suuremmin perehtynyt hänen tarinaansa tai musiikkiinsa, eikä kirjalle siten ollut sen suurempia odotuksia.

Ei koira muttei mieskään oli raskas ja vavahduttava lukukokemus. Roineen elämäntarina on täynnä toinen toistaan hirvittävämpiä kokemuksia, eikä tarvitse olla kovin herkkä lukija menettääkseen yöunensa kirjan äärellä. Artisti on kokenut jos jonkinlaista syrjimistä, raakaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä lapsuudesta aikuisuuteen, ja on nähdäkseni ihme, että hän on selvinnyt tästä kaikesta hengissä.

Luin viime joulukuussa loistavan Huumeasema Zoon enkä täten voinut olla vertaamatta nyt lukemaani kirjaa siihen. Roineen omaelämäkerta otti vielä tiukemman otteen sydämestä varmaankin siksi, etten voinut ottaa siihen samanlaista etäisyyttä, kuin 70-luvun Saksaan sijoittuvaan kirjaan. Oma etuoikeutettu elämäni mäjähtikin erityisen kovaa päin kasvoja, koska kirjassa kuvatuista kuvottavista tapahtumista ei ole kovinkaan monta vuotta, artisti on suurinpiirtein kanssani samaa ikäluokkaa ja elää samassa kaupungissa.

Näen kirjan ytimessä olevan monenkertaisen toiseuden, Roine nimittäin saa kokea jatkuvasti olevansa toinen, erilainen ja erikoinen. Romaniyhteisö ei voi koskaan hyväksyä häntä seksuaalisen suuntautumisen vuoksi, lisäksi hän on pelkästää sukupuolensa takia aina huonompi ja heikompi, kuin mies. Kuvaavaa on, että kirjan nimi on Roineen entisen poikaystävän luonnehdinta naisen asemasta, nainen on arvoasteikossa koiran yläpuolella, mutta aina miehen alapuolella. Päästyään kuiville ja pois huumepiireistä toiseuden varjo seuraa häntä edelleen, poliittisissa ympyröissä Roinetta katsotaan vinoon, koska hän ei osaa puhua politiikasta ja feminismistä riittävän akateemisesti.

Kirjassa on loistava rytmi, raskaan rehellisesti kirjoitetut kappaleet lomittuvat samasta elämänkokemuksesta tehtyihin taitaviin lyriikoihin. Lyhyet kappaleet, välillä vain muutaman sivun pituiset, ovat lukijan pelastus, koska tällöin kirjaa on helpompi kahlata eteenpäin vähän kerrallaan.

Toivoisin sydämestäni tämän kirjan päätyvän suht etuoikeutetun elämän eläneiden ihmisten luettavaksi, varsinkin sellaisten, jotka kannattavat näkemystä, että päihdeongelmaisten tulisi vain ”ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä töihin”. Roineen elämäntarina tekee näkyväksi sen, miten suomalainenkaan yhteiskunta ei pysty tarjoamaan kaikille yhdenvertaisia lähtökohtia ja kuinka lapsuuden haasteisiin, esimerkiksi koulukiusaamiseen puuttuminen, voi ehkäistä aikuisuuden vakavia mielenterveys- ja päihdeongelmia. Tämä on myös tarina, jonka jokaisen vaikeuksissa olevan nuoren tai päihdeongelmaisten aikuisten kanssa työskentelevän  ammattilaisen tulisi lukea, jotta he muistaisivat tarkastella myös sitä, mistä paha olo ja tuhoisa käyttäytyminen kumpuaa.

kulttuuri kirjat
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *