Marko Annala – Paasto
♥♥♥♥
Like 2018
”Aion unohtaa jumalanpalveluselämän, jättää kasteeni uudistamatta, paastot ja kirkkopyhät viettämättä, siirtää Raamatun yöpöydältä kirjahyllyn takimmaiseen nurkkaan, lopettaa ruuan siunaamisen ja jättää ristinmerkin tekemättä joka kerta kun kuulen hälytysajoneuvon äänen. Aion jättää taakseni Isän, Pojan ja Pyhän hengen.”
Näin Mokoma-bändin laulajana tunnetuksi tulleen Marko Annalan vilaukselta viime vuoden kirjamessuilla, kun hän oli kertomassa uudesta Paasto-kirjastaan. En jäänyt tuolloin kuuntelemaan, mutta myöhemmin luin siitä ylistäviä kehuja. Paasto on Annalan toinen teos, Tiiliskivi-palkinnon voittanut, autofiktiivinen esikoisteos Värityskirja on ilmestynyt vuonna 2017.
Matias Törmä on neljäkymppinen tamperelainen mies, jolla on näennäisesti kaikki asiat kunnossa – pitkä parisuhde, työ ortodoksikirkon palveluksessa tutkijana ja myös tuttu ja turvallinen asema kirkon jäsenenä. Eräänä päivänä Matias tunnustaa puolisolleen ettei ole enää vuosiin kokenut yhteyttä Jumalaan. Mutta mitä maailmalla on tarjottavana keski-ikäiselle miehelle, joka on rakentanut koko elämänsä, jopa osittain parisuhteensakin, uskonnon ympärille? Uskonkriisin ohella Matias joutuu käsittelemään hänet kasvattaneen isoäitinsä lähestyvää kuolemaa. Matias löytää isoäitinsä tavaroiden joukosta tämän vanhoja vihkoita, kirjeitä Jumalalle, joiden kautta Matias pääsee tutustumaan isoäitinsä elämän tapahtumiin.
Pelkäsin Paaston olevan teemansa puolesta kamalan raskasta luettavaa, mutta vaikka se käsittelikin suurta aihetta, sulava kerronta ja sopivanpituiset, keveät luvut tekevät teoksesta hyvinkin nopealukuisen. Annala paljastui äärimmäisen taitavaksi kirjoittajaksi, jonka huomasi juurikin siitä, että sanat ja lauseet imaisivat mukaansa, juoksuttivat eteenpäin ja yllättäen kirja loppuikin. Paasto onkin kielellisesti ehdottomasti yksi parhaista kotimaisista romaaneista, mitä olen lähivuosina lukenut!
Paastoa ei tarvi ateistinkaan kavahtaa, sillä vaikka Matiaksen kriisinpaikkana onkin jumalasuhde tai pikemminkin sen puuttuminen, hänen elämäänsä voi samastua jokainen, joka on kohdannut hetken, jolloin jokin tavallinen ja rutinoitunut ei enää palvelekaan tarkoitustaan ja on aika tehdä loikkaus tuntemattomaan.
Yhden sydämen Paasto menetti siinä, etten ihan tavoittanut Matiaksen ja hänen kohtaamansa nuoren naisen Tessan erikoislaatuista suhdetta ja erityisesti Tessan hahmoa jonkinlaisena ”maallisena enkelinä”. Eniten pidinkin Matiaksen oman henkisen matkan kuvauksesta kohti uskonnon ulkopuolista ja omannäköistään elämää. Matiaksen hahmo on puhallettu niin taitavasti henkiin, että hän tuntui kirjan loputtua oikealta ihmiseltä, jonka kulkua olisin seurannut likeltä. Ihastuin myös kirjan jaksottamiseen ortodoksisen kirkon paaston viettämisen mukaisiin lukuihin. Marko Annala ei todella ole vain lahjakas muusikko vaan myös pesunkestävä, taitava kirjailija.
***
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja.
