(kuvassa lukuseurani herra B.)

♥♥♥♥

Kirjapaja 2018

”Yhtenä aamuna heräsin ja kummastelin oloani. Musta kivipaasi oli nostettu päältäni pois. En ollut ihan ehjä, ruumiini oli painunut lyttyyn ja mieleni oli haavoja täynnä. Mutta tiesin, että voisin palautua, että haavoja voitaisiin ommella.”

Luin keväällä vapaaehtoista lapsettomuutta käsittelevän mainion tietokirjan, Vauvattomuusbuumin. Vanhemmuuteen  ja lapsettomuuteen liittyvät kysymykset risteilevät tällä hetkellä päässäni ja halusinkin pohtia vanhemmuutta myös toisesta näkökulmasta, jonka lisäksi mielenterveyteen liittyvä problematiikka kiinnostaa muuten. Tämä lisäksi Äiti aallokossa – Kun vauvan mukana tulikin masennus hurmasi heti kirjaston hyllyssä ulkonäöllään, kirja on visuaalisesti todella kaunis, sekä kanneltaan että sisällöllisesti.

Teos jakautuu kolmeen teemaan, raskauden aikaiseen masennukseen, synnytyksen jälkeiseen masennukseen sekä edellisiä harvinaisempaan lapsivuodepsykoosiin. Johdannossa kerrotaan, että viimeisimmästä suomen kielisestä vastaavasta kirjasta on jo kymmenisen vuotta aikaa, joten tekijät kokivat, että on aika kirjoittaa uusi.

Kirja on todella helppolukuinen, riittävän ytimekäs ja jaoteltu selkeästi eri osiin. Jokainen luku alkaa tieto-osuudella, joita seuraavat sairastuneiden äitien omat kirjoitukset. Omakohtaiset tekstit koskettivat syvältä, niin riipiviä kertomukset totaalisesta väsymyksestä, epäonnistumisen tunteesta ja mielenterveyden rakoilusta olivat. Erityisen hurjia olivat lapsivuodepsykoosin sairastaneiden tarinat, joissa mieli oli järkkynyt niin, että se vaati suljettua osastohoitoa. Niin surullisia kuin kokemukset olivatkin, oli upeaa lukea, miten oikea-aikainen ja -tyypinen ammattiapu oli mahdollistanut kaikista näistä sairauksista paranemisen. Elintärkeä rooli äitien paranemistarinoissa oli myös tietenkin puolisoilla, ystävillä ja muilla perheenjäsenillä. Huomionarvoista on toki se, että moniin äiteihin sairastuminen oli jättänyt jäljen niin, ettei vointi välttämättä ollut vielä kirjoitushetkellä parantunut sairastumista edeltäväksi.

Kirjan tarinat saivat myös pohtimaan naisen asemaa historiallisesti laajemmin, erityisesti sitä, kuinka paljon äitejä on jäänyt vuosisatojen ajan ilman apua, joka on vaikuttanut sekä heidän että myös heidän lastensa elämään musertavasti ja kenties aiheuttaen ylisukupolvista kärsimystä. Kuten muidenkin vakavien mielenterveysongelmien kohdalla, pidän myös aika varmana sitä, että esimerkiksi lapsivuodepsykoosiin sairastuneita naisia on menneinä aikoina paremman tiedon ja hoidon puutteessa suljettu vastentahtoisesti, kenties loppuelämäkseenkin erityyppisiin eristäytyneisiin laitoksiin, kuten Suomessa Seilin saarelle. Seilin saaresta kiinnostuneille lukuvinkkinä muuten Katja Kallion Yön kantaja!

Jos taas olet kiinnostunut länsimaisesta mielenterveyden historiasta, suosittelen lämpimästi professori Petteri Pietikäisen kirjoittamaa tietokirjaa Hulluuden historia! Vaikka mielenterveyspalvelut eivät ole yhdessäkään maailman maassa vielä riittävän hyvällä tolalla, Pietikäisen ansiokkaan teoksen jälkeen on hippasen verran onnellisempi mm. siitä, että mielenterveyden häiriötä sairastavia ei kohdella enää kuin eläimiä tai rikollisia (esimerkiksi pyrkimällä pelottelemaan luultuja demoneita pois mitä mielikuvituksellisimmilla kidutuslaitteilla…).

Tämä on kirja, joka jokaisen vanhempien kanssa työskentelevien ammattilaisten tulisi lukea. Kirja toimii myös vertaistukena ja tärkeänä tietolähteenä masennukseen ja lapsivuodepsykoosiin sairastuneille ja toki myös heidän läheisilleen. Erityisen hienoa on, että kirjan lopussa annetaan myös neuvoja avun hakemiseen, jonka lisäksi siitä löytyy synnytyksen jälkeiseen masennukseen liittyvä kysely.

Muiden tietokirjojen arvosteluita löydät allaolevan avainsanan takaa!

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia .