Richard Osman – Torstain murhakerho

♥♥♥♥

Alkuteos The Thursday Murder Club (2020)

Otava 2021

Suom. Arto Schroderus

”Hänellä ei oikeastaan olisi saanut olla niitä kansioita, mutta kukapa niistä olisi tiennyt. Kun on tarpeeksi ikää, voi oikeastaan tehdä mitä lystää. Kukaan ei nuhtele, paitsi lääkäri ja omat lapset.”

Olen kärsinyt  lähiaikoina pienimuotoisesta lukujumista, kesälomalla on ollut myös paljon muuta ajateltavaa ja tehtävää (viime päivinä asiaa ei ole auttanut myöskään Netflixin Too Hot to Handlen uusin tuotantokausi…). Muutin lukutavoitettanikin viime vuosien 60 kirjasta neljäänkymmeneen, vaikka nyt tuntuu että tämänkin vauhdin ylläpitämisessä saa pitää kiirettä. Ajattelin brittiläisen tv-persoona Richard Osmanin uutuusdekkarin Torstain murhakerhon auttavan jumin selättämiseen, sillä kirja on keikkunut brittien bestseller-listojen kärjessä jopa yli neljäkymmentä viikkoa.

Vehreällä maaseudulla sijaitsevassa Coopers Chasen luksusvanhainkodissa kokoontuu vähän erilainen vapaa-ajan kerho, Torstain murhakerho. Kerhossa mukana olevat neljä iäkästä ystävystä saavat olla keskenään aivan häiriöttä, sillä huonevaraus on tehty nimellä Japanilainen ooppera – vapaata keskustelua. Murhakerhossa on ollut tapana käydä läpi vanhoja, ratkaisemattomia rikoksia, kunnes käsillä on aivan tuore murhatapaus: paikallinen urakoitsija löytyy kotoaan kuolleena. Rikosta lähtee selvittämään paikallinen poliisi, jolla ei ole aavistustakaan, miten hyödyllisiksi nokkelien eläkeläisten omat tutkimukset osoittautuvat.

Torstain murhakerho on lähes täydellinen cozy crime-romaani, jossa kaikkein nautittavinta on timanttinen henkilögalleria. Nurisin Vihaisen lesken arvostelussa miten väsyttävää on vanhusten kirjoittaminen mukahuvittaviksi ryyppäämisen ja yksiulotteisen riettauden keinoin. Osman taas kuvaa iäkkäät hahmonsa paljon hienovaraisemmin ja hauskemmin, juuri sillä taitavuudelle, miten ihan kaikenikäiset kirjojen hahmot tulisi kirjoittaa.

Jonkunkaltaisena salaisena agenttina työskennellyt älykäs Elizabeth, psykiatri ja pilatesfanaatikko Ibrahim, entinen ammattiyhdistysliikejyrä Ron sekä kaikkien rakastama, herttainen Joyce ovat toinen toistaan charmikkaampia harmaahapsia. Itse murhamysteeri ei olekaan lopulta kirjan kiinnostavin osuus, vaan ihastuttavien henkilöhahmojen elämäntarinat ja edestottamuksien seuraaminen on sen parasta antia. Matkustaisinkin milloin tahansa Coopers Chaseen ratkomaan murhamysteereitä viinilasillisen ääressä!

Dekkari on ajoittain kepeä, muttei tyhjänpäiväinen; Osman tarkastelee ohimennen myös vanhuuden kipukohtia, pelkoa oman kehon ja mielen rapistumisesta ja lähimmäisten menettämisestä, koskettavasti ja lämpimästi. Cozy crimessa ei lajityypillisesti lennä verta ja suolenpätkiä, vaan juoni rakentuu salapoliisityön ja ympäröivän yhteisön kuvauksen varaan. Genrensä mukaisesti Torstain murhakerho etenee myös rauhallisesti, ehkä vähän liiankin. Hidastempoisuutta aiheuttaa erityisesti se, että samaa mysteeriä selvittävät sekä poliisi että vanhainkodin asukkaat.

Kaiken kaikkiaan mainio, hyvän mielen dekkari, jota suosittelen ihan kaikenlaisille lukijoille! Kirja sopii lyhyiden kappaleidensa vuoksi myös tilanteisiin, jossa ehtii lukea vain muutaman sivun kerrallaan. Lisää cozy crimea löydät alla olevan avainsanan takaa!

Kommentit (2)
  1. Olipa kiva lukea sinun arviosi, kiitos. Itse jätin tämän kesken. Oli hidas ja työläs, en pysynyt perässä ja havahduin pohtivani, muistinko edetessäni mitään aiemmista tapahtumista. Tätä oli kehuttu kovasti, ja tartuin innoissani kirjaan. Sitten petyin. Ehkä vielä tartun uudelleen tähän…?

    Minna

    1. Moikka! Koin myös pienen uuvahtamisen puolenvälin paikkeilla mutta loppuratkaisut oli ihan kiitettävän omaperäisiä ja langat vedettiin hyvin yhteen niin, että palkitsi kyllä lukijansa. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *