Scott Lynch – Locke Lamoran valheet

♥♥♥♥

Alkuteos The Lies of Locke Lamora (2006)

WSOY 2007

”Locke Lamoran perussääntö on seuraava: hyvän huijauksen suunnitteleminen vie kolme kuukautta, harjoitteleminen kestää kolme viikkoa, ja uhrin luottamus joko saavutetaan tai menetetään lopullisesti kolmessa sekunnissa.”

Olen lukenut rennolla otteella Harry Pottereita uudelleen viime syksystä alkaen, mutta uusista fantasiatuttavuuksista on vierähtänyt jo aikaa. Viimeisin blogista löytyvä arvostelu Cassandra Claren Luukaupunki on vuoden takaa, joten oli aikakin sukeltaa pitkästä aikaa vieraisiin maailmoihin! Tänä vuonna olen myös päättänyt ottaa härkää sarvista ja käydä Goodreadsin to read-listaani läpi vanhimmista alkaen ja Locke Lamoran valheet on roikkunut siellä jo kolmisen vuotta. Kirja aloittaa fantasiasarjan, josta on ilmestynyt tähän mennessä kolme osaa.

Pieni hylätty orpopoika Locke Lamora päätyy sinne, minne niin moni kaltaisensa epätasa-arvoisessa Camorrin kaupungissa, Varkaantekijäksi kutsutun miehen hoteisiin. Varkaantekijä takaa suojan ja ruoan kymmenille vanhempansa menettäneille lapsille, mutta ehtona on, että he oppivat varastamisen taidon ja tuovat päivittäisen saaliinsa herransa pussiin. Locke Lamora tekee kuitenkin jo pian saavuttuaan ison virheen ja Varkaantekijä päättää myydä Lamoran eteenpäin Perelandron temppelin papille Kahlitulle, joka hänkään ei ole aivan sitä miltä näyttää.

Kahlittu jatkaa Lamoran kouluttamista ja vuosien jälkeen, mieheksi kasvettuaan hänestä on kuoriutunut Camorrin taitavin herrasmiesroisto. Capa Barsavi on johtanut Camorrin alamaailmaa rautaisin ottein jo kymmeniä vuosia, mutta nyt pimeissä sopukoissa kuhisee: huhut Barsavin haastavasta Harmaasta Kuninkaasta muuttuvat vähitellen todeksi ja myös Locke Lamora joutuu tahtomattaan sekaantumaan veriseen valtataisteluun…

Lynchin luoma maailma on valtavan moniulotteinen, omaperäinen ja ennen kaikkea uskottava, eikä kirjan todella uskoisi olevan tekijänsä esikoisteos. Fantasiassa juuri uskottavuus on tärkeää, koska vaikka genreen voi sisältyä kaikenlaista hullua, yliluonnollista ja maagista, tulee kuviteltujen maailmojen lainalaisuuksien kuitenkin tuntua todelliselta. Lynch kuvaa taiten niin makrotason yhteiskuntarakenteet, kuten luokkaerot, politiikan ja talousjärjestelmän, kuin vaatetuksen, ruoan ja tavatkin niin, että saatoin hyvinkin kuvitella käveleväni Locke Lamoran jalanjäljissä Camorrin kaupungissa. Camorr kaupunkina taas muistuttaa ihastuttavasti Venetsiaa, samoin hahmojen nimet ja osa termeistä on selvästi saanut inspiraationsa italian kielestä.

Lamoran enemmän tai vähemmän onnistuneesti etenevät mestarihuijaukset ja muut juonenkäänteet on rakennettu kerrassaan hykerryttävästi pakottaen lukijan kääntämään aina uuden sivun nähdäkseen, selviävätkö herrasmiesroistot taas uudesta kiperästä pulmasta. Tarina liikkuu taitavasti nykyhetken lisäksi myös Lamoran lapsuudessa tuoden siihen lisää syvyyttä.

Miinuksena Locke Lamoran valheissa on ehdottomasti kartan puuttuminen. Maantieteeseen liittyvä mielikuvitukseni on kerrassaan surkea ja ajoittain oli hyvin hankala hahmottaa sekä Camorrin kaupunkia että laajempaa kirjan maailmaa (myöhemmin bongasin kartan kirjailijan nettisivuilta, mutta se ei paljoa lämmittänyt, koska paikan nimet olivat englanniksi). Samoin herkkänä lukijana vaivasi väkivaltaisten kohtauksien runsaus, useamman hyvin raa’an yhteenoton olisin mielelläni jättänyt kokonaan lukematta. Keveyttä verenvuodatuksen väliin tuo onneksi kuitenkin Lamoran ja kumppaneiden veijarimainen musta huumori, jota he eivät unohda vaikeammissakaan tilanteissa.

Herrasmiesroistot-sarjaa ei ole suomennettu tätä esikoista pidemmälle, joten vaikka Lamoran seurasta nautinkin, epäilen ettei mielenkiintoni riitä kahlaamaan yli viisisataisia jatko-osia englanniksi. Lisää fantasiaa löydät allaolevan avainsanan takaa!

kulttuuri kirjat
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *