Walter Tevis – Musta kuningatar
♥♥♥
Alkuteos The Queen’s Gambit (1983)
Tammi 2021
Suom. Anja Leppänen
”Jokin tuossa miehessä ja hartaudessa, jolla hän pelasi salaperäistä peliään, auttoi häntä pitämään tiukasti kiinni siitä mitä hän halusi. – En minä halua olla toisten kanssa, hän sanoi. – Haluan tietää, mitä peliä te pelaatte. Mies katsoi häntä tarkemmin. Sitten hän kohautti olkapäitään. – Sen nimi on shakki.”
Walter Tevis (1928-1984) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja englanninkielen professori. Hän julkaisi elämänsä aikana kuusi romaania, joista kolmen pohjalta on tehty myös elokuva. Netflix-sarjana viime vuonna ilmestynyt Musta kuningatar jäi hänen toiseksi viimeiseksi romaanikseen.
Kahdeksanvuotiaan Beth Harmonin elämä muuttuu radikaalisti, kun hänen äitinsä kuolee auto-onnettomuudessa ja tyttö päätyy Methuenin orpokotiin. Beth kokee pienestä asti olevansa outo lintu muiden joukossa, mutta eräänä päivänä hän löytää tarkoituksensa koulun kellarista: siellä Beth pääsee ensimmäisen kerran kokeilemaan shakinpeluuta orpokodin talonmiehen opastamana. Pian käy ilmi tytön ilmiömäinen taituruus lajissa ja shakista muodostuukin hänen elämänsä keskipiste. Mestaruuksien kahmiminen ei kuitenkaan pysty parantamaan Bethin mielen haavoja, joiden kanssa hän joutuu kamppailemaan yhä tiukemmin.
Musta kuningatar on hieno, riipivä, nuoren tytön ja naisen kasvutarina. Tevis kirjoitti romaanin 60-vuotiaana, lähes neljäkymmentä vuotta sitten, ja on hämmästyttävää miten hyvin hän pystyi asettumaan hylätyn nuoren tytön maailmaan. Romaanin kautta otetaan kantaa myös (edelleen) miehiseen shakkimaailmaan, jossa naiset ovat vähemmistössä.
Kirja kertoo intohimosta shakkiin mutta on ennen kaikkea kertomus yksinäisyydestä, sinnikkyydestä ja selviytymisestä. Rakastuin Bethin hahmoon välittömästi, tarinassa piipahtavat lukuisat sivuhenkilöt täydentävät myös juonta loistavasti. Vaikka juoni on eräänlainen ryysyistä rikkauksiin-tyyppinen, Tevis välttää taitavasti suurimmat kliseet eikä esimerkiksi rakenna tarinaansa perinteistä hyvä-paha-jakoa. Bethin päihdeongelman kehittyminen lapsuudesta aikuisuuteen on myös valtavan hyvin kirjoitettu, ei varmaan vähiten siksi, että myös kirjailija itse kärsi alkoholismista.
Ihailin sitä, miten shakkia ei käytetä vain halpana keinona syventää ohimennen Bethin hahmoa, vaan kirjassa todella pelataan shakkia, kymmeniä sivuja. Tämä oli itselleni toisaalta ainoa (iso) kompastuskivi, en pystynyt peliä tuntemattomana seuraamaan siirtojen kulkua juuri ollenkaan. Tässä mielessä TV-sarja varmaan vetää pidemmän korren, mutta shakkia ymmärtävälle Musta kuningatar saattaa hipoa täydellisyyttä.
Seuraavaksi suunnitelmana on postata jonkinlainen kooste tämän vuoden luetuista, mutta sitä ennen toivotan rentouttavaa ja kirjarikasta joulunaikaa! (Psst! Jos tartut kirjaan pyhinä pitkän tauon jälkeen, löydät täältä vinkkejä lukuharrastuksen elvyttämiseen!)