Huntdown – roisto sulle, mulle palkka

maxresdefault.jpg

 

Mitä tulee kun yhdistetään B-luokan cyberpunk-estetiikkaa ja vanhan liiton 2D-räiskintä? No Huntdown kutakuinkin. Pelissä ohjataan yhtä kolmesta palkkionmetsästäjästä ja moninaisuuden hengessä valittavina on nainen, mies ja cyborgi. Hahmojen osalta eroa tekee lähinnä perusaset sekä hitaasti palautuva erikoisase. Pelissä kuitenkin viholliset pudottavat erilaisia aseita vaikka kuinka, joten peruspyssyä käytetään lopulta verrattain vähän ja kaikki hoitavat kyllä homman.

 

Tehtävät on jaettu eri jengiläisten eri tason pomojen metsästämiseen ja kentän lopuksi pääsee sitten aina koittamaan taitojaan pomoa vastaan. Haastetta pelissä riittää ja henki on yllättävän hellässä. Kaksinpelissä toisen pelaajan voi kuitenkin herättää henkiin aikarajan kuluessa kuolemasta, ja kuollut kaveri herää henkiin myös checkpointtien kohdalla. Haasteesta huolimatta peli etenee varsin mukavasti eteenpäin emmekä ainakaan me jääneet kovin pitkäksi aikaa jumiin mihinkään kohtaan, vaikka jotkut kohdat ottivat useita yrityksiä.

 

Huntdown-1.png

 

Vaikka pelissä pelataan palkkionmestästäjiä, niin palkkioita ei kuitenkaan pääse mitenkään käyttämään vaan toimivat taustatarinana. Itse tarina taas on sitä itseään, B-luokan meininkiä eikä sitä kovin vakavasti voi ottaa eikä siitä kauheasti mieleen jää läpäisyn jälkeen. Mikään maailman syvällisin ja monipuolisin peli Huntdown ei ole, mutta tyylikkäät retrografiikat ja reipas meininki jaksavat kantaa loppuun saakka. Sitä on helppo suositella retroräiskintöjen ystäville ja pelissä riittää tahtottavaa useaksi illaksi, eli varsin sopivasti tämän lajityypin edustajalle.

 

Arvosana: 4/5

 

Kulttuuri Suosittelen

Heave Ho – käsi kädessä rotkoon

Pää ja kädet. Mitäpä muuta sitä tarvitsee, kun tarkoitus on kiipeillä esteradalla eteenpäin. Heave Ho on typerääkin typerämpi peli, jossa hassun näköiset, oudosti ölisevät möllit heiluvat edes takaisin ja yrittävät heijata itseään seuraavalle tasanteelle. Kontrollit ovat varsin yksinkertaiset, eli sekä oikea että vasen käsi voi pitää kiinni jostain ja tietenkin päästää irti. Tatilla sitten heijataan ”vartalon”painopistettä puolelta toiselle, jotta oma hahmo pikku hiljaa liikkuu oikeaan suuntaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Kun soppaan lisää täydet neljä pelaajaa, niin sekoilu on taattu. Pelaajat joutuvat tekemään hurjia ihmisliaaneja hahmoistaan ja yleensä riittää, että joku kämmii, niin homma on siinä. Hahmot syntyvät kuitenkin heti uudelleen kenttään, mutta välillä meno voi olla hieman turhauttavaa, jos samaa kohtaa jankkaa pitkään.

Peli on parhaimmillaan todella hauska. Ölisevät otukset tippuilevat, tarttuvat toisiinsa ja ihan melkein onnistuvat menemään oikeaan paikkaan. Pahimmillaan peli on puuduttavasti jumissa, kun onnistuminen on kiinni todella pienestä heittokulman korjauksesta.

Mitään kauhean syvällistä kokemusta Heave Ho ei tarjoa. Kentissä on mahdollista kerätä ”kultamuna”, josta saa bonuspisteitä, mutta muuten meno on varsin suoraviivaista. Tai käyräviivaista, koska suoraa reittiä ei koskaan mennä maaliin. Kolmella tai neljällä pelaajalla varustettuna peli viihdyttää kuitenkin yhden tai kaksi iltaa oikein mainiosti eikä rupea kyllästyttämään. Jos kaipaa jotain pientä välipalapeliä ja pieni kaaoottisuus ei häiritse, niin Heave Hota voi suositella.

 

3½/5

heave-ho2-697x393.jpg

 

Kulttuuri Testit Suosittelen