Havaintoja auringosta
Ensimmäiseksi: oli ilma sateella kuinka happirikas tahansa, aurinkoisella kelillä vaan on mukavampi ulkoilla!
Kuntoilija yrittää mahduttaa itsensä tuplana lenkkeilykuvaan..
Muut havainnot:
Juokseminen (lue: ”juokseminen”) ei olekaan niin kamalaa, saatan jopa oppia melkein juoksemaan ennen 26.5.
Henki kulki erinomaisen hyvin ja vuodenaikaan nähden varsin kevyellä lääkityksellä (mahtavuutta!!).
Seuraavalle lenkille kannattaa laittaa jalkaan housut, jotka eivät valu – ehdottomasti kuitenkin kapealahkeiset housut.
Hupullinen takki hidastaa menoa vastatuulessa.
Kanta-astujan on hankala käyttää päkiöitä etenemiseen.
Juokseminen on yllättävän ei-tylsää (tosin lenkkiseura ei olisi hullumpi asia).
Kaikki muut matkalla tavatut lenkkeilijät olivat liikkeellä rattaiden kanssa tai olivat keski-iän ylittäneitä miehiä (ja kaikki ajoneuvoilla vastaantulevat moikkailivat aivan kaikkia lenkkeilijöitä, myös minua – pikkukylän kivuuksia).
Kun hölkötellessä ajattelee vatsalihaksia ja selkälihaksia, niitä myös käyttää juoksuun.
Kävelyaskelten jälkeen tekee mieli mennä kovempaa ja tällä kertaa hölkkäaskel etenikin viime kertaista reippaammin!
On hirmu kätevää asettaa tavoitteita – ”juoksen vielä tuon sinisen talon luokse.. juoksenpa vielä tuon liikennemerkin kohdalle.. ja jospa kuitekin jatkaisin vielä seuraavaan mutkaan” – ja kas, niinhän se melkein koko lenkki meni juoksuaskelin reippaan kävelemisen sijaan.
Iltalenkin asfalttiosuus
Matkaa kertyi noin 5,5 km tällä kertaa, kevyt iltalenkki siis. Aika aika tasan 40 min.