Tag: lohtu

Ajattelin joskus, että itsemurha on äärimmäisen itsekäs teko. Miten se jättää paljon surua, kysymyksiä, traumoja tänne jääneille, poismennyttä kaipaaville ihmisille. Vasta sen jälkeen, kun olin itse niin pohjalla, että se ajatus puski jopa väkisin, tahtomattani tajuntaan, ymmärsin, että se ei ole useinkaan edes siinä hetkessä valinta.   Meillä on, kyllä, valinnanvapaus päättää omasta elämästämme – […]

Lupasin kirjoittaa teille siitä, kun olin 25.11. (eli pian kuukausi sitten) Urban Wellsin tiloissa Sisäinen lapsi -workshopissa. Tätä luotsasi ystäväni Marina Lavenius ja Lotta Kvist. Nyt kun tuosta tosiaan on kuukauden päivät, voisin vähän avata muistiinpanojani ja workshopin sisältöä teille. Ihan aluksi me teimme Marinan ohjaaman hypnoosiharjoituksen. En ole ennen kokeillut hypnoosia, mutta hyödyin siitä […]

Terapeuttini sanoi muutama viikko sitten minulle mieleenpainuvasti, että ilman auringonpaistetta ei myöskään ole varjoja. Meillä kaikilla on oma ”dark side” halusimme tai emme. Jotta meillä on valo, meillä on oltava myös se pimeys. Varjoisa puoli. Minusta ajatus on lohduttava. Pyrin itse aina näkemään ihmisissä valon. Vaakkumaton hyväuskoisuus kanssaihmisiin saattaa joskus tehdä sen, että se sumentaa […]

Heräsin eilen siihen, että en kuullut vasemmalla korvalla mitään. Tai jos kuulin, tuntui, kun kahta kattilankantta olisi pamautettu yhteen. Kurkku tuntui karhealta ja silmät oli kirveltävän väsyneet ja turvoksissa. Mun silmät ei turpoa oikeastaan huonoista yöunista eikä rankasta itkemisestäkään. Mutta tämä turvotus tuntui ja näkyi. Ja näkyy. Olin nukkunut tätä edeltävänä yönä jotain 12 h. […]

Tänään oivalsin jälleen uutta tärkeää itsestäni. Ja vielä tyttöjen päivänä. Melkoinen sattuma jälleen…   Nukuin koko viime yön nähden painajaisia. Mutta, sentään nukuin aikalailla taukoamatta ja herätyskellon soidessa tuntui, että unta olisi vieläkin riittänyt. Hyvä niin. Aamu oli kuitenkin oudon kankea. Hidas. Vaikea. Ajatuskulku oli pysähtynyttä ja katkeilevaa. Tiesin, että tuollaisella menolla tulen myöhästymään terapiasta. […]

Pieni blogipaussi johtunee siitä, että vointini on ollut aika hyvä. Tai oikeastaan, koko tämän sairausjaksoni aikana.. paras mahdollinen. Olenkin kulkenut ”pää pilvissä” ja nauttinut tuosta. Siitä läikehtivästä onnentunteesta vatsassa, se on tunne siitä, että on elossa. Olen nauttinut jälleen työnteosta, saan intoa ja iloa asioista, mistä joskus ennenkin, en ole ollut voimakkaissa dissosiaatiotiloissa, jne. Tottakai noissakin pilvissä […]

Noniin. Nyt päästään sen aiheen äärelle, mistä ehdin eilen jo hiukan muutaman sanan kirjoittaakin. Eli siitä, miltä tuntuu olla masentunut ja miltä tuntuu olla masentuneen läheinen. Ja millaisia ristiriitoja tämä yhtälö (voi) aiheuttaa keskinäisessä kommunikaatiossa tai toisen ymmärtämisessä. Itse olen molempia. Masentunut, ja masentuneen läheinen. Kenties tärkein ydinasia koko tämän tekstin pohjalle muistutukseksi (useinkin toistamani […]

Minulla oli täysin selvät sävelet mistä aion tänään kirjoittaa, kunnes saavuin tänne sivustolle ja mua alkoi turhauttaa tämä Lilyn ulkoasu tällä hetkellä. Se on häirinnyt jo jonkin aikaa, ja tuntuu, että mainokset vaan lisääntyy. Nuo pomppivat, pienet (rumat sellaiset), joita tulee ihan joka puolelta sotkemaan sivun visuaalista ilmettä sai minut harkitsemaan blogini siirtämistä muualle. Ikävä […]