Tag: masennus

”Mikään mitä teen ei ravista mua hereille Asiat on hyvin, vaikken sitä ansaitseSinä olet siinä, kaikkihan on kunnossaEnkä kerro mistään, kun en tahdo loukataMissä kohtaa muutuin hyvästä niin huonoksiKenen mukaan jäikään minun oma tahtoni?” Kuva: Anu Rantonen

Kuva: Anu Rantonen

Kylmenevät päivät ja pimenevät illat havahduttaa minut pohtimaan jälleen ajankulua. Kevättalvesta on kohta ikuisuus. Olen sairastanut virallisesti jostain helmikuusta saakka. 8 kk. Minulle pitkä aika, mutta näissä asioissa kai aika lyhyt aika… Tiukasti muistissa on vieläkin ne päivät, kun istun vuodeosaston ruokalassa, pyöritän lusikkaa lautasella, en edes tiedä mitä yritän syödä, kun en jaksa keskittyä […]

Lukiessani eilen aamulla Cheekistä ja siitä, kun hän kertoi kaikelle kansalle sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä – minulle tuli hyvä mieli. Eikä hyvä mieli tullut suinkaan sen takia, että olisin Jaren puolesta vahingoniloinen, päinvastoin. Mutta, kaikenlaiset psyykkiset ongelmat ja sairaudet ovat vaan edelleenkin tabu, ja näihin liittyy huomattavaa stigmaa, niin mielestäni on äärimmäisen rohkeaa antaa sairaudelle kasvot (ja […]

Oivalluksia, oivalluksia… Niitä teen sairastumiseni myötä päivittäin. Oivalluksia itsestä, oivalluksia muista, oivalluksia menneistä, oivalluksia menneiden vaikutuksista tähän päivään, oivalluksia elämän varrella tapahtuneista jatkumoista ja tavoista toimia, syitä ja seurauksia.. Vähän kaikenlaista. Lähes joka päivä syttyy lamppu ja oivallan jotain uutta. Kirjoitan ajatuksiani koko ajan ylös. Se on minulle tärkeä väline purkaa ja jäsentää ajatuksia. Oivallukseni […]

Kirjoitin viime postauksessa siitä, miten työ on ollut minulla motivaattori toimintaan. Miten se on pistänyt suorittamaan. Eikä pelkästään työ, vaan ylipäänsä elämässä kaikki. Olen touhottanut tukka putkella paikasta a paikkaan b. Mutta jatkaakseni parilla ajatuksella vielä tuota työnäkökulmaa, niin työ on ollut minulle myös pakopaikka ahdistavilta ajatuksilta ja ehkä itseni kohtaamiselta. Olen mielelläni haalinut paljon […]

Olen tehnyt aikamoisen havainnon lähipäivien aikana; suoritan sairauttani. Ikäänkuin päämääränä olisi pelkästään töihinpaluu ja arkeenpaluu. En niinkään mieti sitä, että tämä sairastuminen on merkittävä, pysähtymisen paikka, matka, joka täytyy tehdä ennenkaikkea itseni takia, ei muiden. Tottakai haluan palata arkeen ja töihin itsenikin takia, sehän on itsestäänselvää. Mutta jotenkin sitä miettii, että tämä aika valuu kuin […]

Olen työni puolesta päässyt tutustumaan (ja jopa ystävystymään) mielenkiintoisten sekä inspiroivien ihmisten kanssa, ja yksi niistä on upea Karita Tykkä. Karita on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lähettiläs, LCF Life Coach, ruokakirjailija ja 5-vuotiaan Luca-pojan äiti. Hän ehdotti minulle tapaamista, (johon tottakai suostuin) ja tänään hän sitten saapui meille. Teekupposen ääressä juttu luisti ja onhan Karitalle helppo ja luonteva puhua. […]

Olen tänään pohtinut tätä masennustani, tilannettani vähän lisää toiselta kantilta (aivan kuin sitä ei tulisi pohdittua joka päivä). Moni ajattelee, että ”nyt kun sä hymyilet taas ja nyt kun sä naurat taas, sähän olet terve”. Tai, en tiedä ajatteleeko kirjaimellisesti ihan noin, mutta masentuneelle luodaan tietyt ”odotukset” tai ”raamit”, joiden sisään masennus ja masentunut kuuluu. […]

Masennus… ja että miltä se juuri nyt tuntuu? Tällä hetkellä siltä, että olen helvetin voimaton, totaalisen uupunut, loputtoman väsynyt ja hirvittävän vetämätön kaiken aikaa. En saa yhteyttä omiin tunteisiini, olen ikäänkuin elävä kuollut. Kuljen automaattiohjauksella. Ympäristö tuntuu vieraalta. Katson kaikkea kuin seinän toiselta puolelta, lasin takaa, jonkun kuplan sisältä, mistä en pääse ulos, vaikka taistellen […]