Sutinaa ja säätöä sai nauramaan
Sutinaa ja säätöä -farssikomedia viihdytti ja nauratti. Ohjaaja Sari Siikander porukoineen sai homman toimimaan.
Mainos / lippu saatu / Helsingin Kaupunginteatteri
Sandy Rustinin kirjoittama Sutinaa ja säätöä -farssi (vai farssikomedia vai komediaalinen farssi?) on niittänyt mainetta Broadwaylla – eikä ihme, sillä näytelmän juoni on hauska, sopivan kepeä ja viihdyttävä.
Näytelmä sijoittuu 1920-luvun Englantiin. Sylvia (Pihla Penttinen) on viettämässä romanttista yötä huvilalla salarakkaansa Beaun (Sauli Suonpää) kanssa. Se on heidän jokavuotinen perinteensä: yksi romanttinen yö kerran vuodessa. Yön päätteeksi Sylvia lähettää sähkeen sekä Beaun vaimolle Marjorielle, joka on myös Sylvian käly, ja miehelleen Clarkelle. Käly (Emilia Sinisalo) ja Sylvian aviomies (Heikki Ranta) tulevat huvilalle selvittämään tilannetta. Eikä tässä vielä kaikki: huvilalle tulevat myös Beaun toinen salarakas Dierdren (Ella Lymi) ja Dierdren entinen aviomies Richard (Mikko Virtanen). Siitähän se soppa syntyykin. Suhteiden kiemurat paljastuvat.
Pihla Penttinen oli aivan huikea komedienne.
Farssin tärkeimpiä elementtejä on rytmi. Se vaatii ohjaajalta ja näyttelijöiltä rytmitajua – ja sitähän Helsingin Kaupunginteatterin esityksessä oli. Sari Siikanderista, komediennesta, on sukeutunut hyvä ohjaaja.
Näyttelijät esittävät roolinsa 1920-luvun henkisesti, ylinäytellen. Näyttelijöiden ilmeillä on suuri merkitys. Tämä tyylilaji sopii hyvin tähän näytelmään.
Loistava roolitus
Pihla Penttinen on loistava, suorastaan herkullinen kaikkine ilmeineen ja eleineen. Samoin Emilia Sinisalon roolisuoritus oli ihan mahtavaa katsottavaa. Mikko Virtasen Richardin muutos ”tappajasta” vähä nössykäksi oli hauskaa seurattavaa.
Näyttelijöiden ilmeet olivat kuin suoraan 1920-luvulta. Kuvassa Pihla Penttinen ja Emili Sinisalo. Kuva Helsingin Kaupunginteatteri, kuvaaja Otto-Ville Väätäinen.
Peter Ahlqvistin runsas lavastus oli virkistävä poikkeus nykyisin suosittuun pelkistettyyn linjaan. Lavastuksessa oli paljon yksityiskohtia katsojien tutkittavaksi jo ennen esitystä. Elina Kolehmaisenpukusuunnittelu kunnioitti onnistuneesti 1920-henkeä, samoin Jutta Kainulaisen naamioinnin suunnittelu. En voinut olla tuijottamatta Pihla Penttisen ja Emilia Sinisalon hienosti korostettuja silmiä ja onnistuneita kampauksia.
Sutinaa ja säätöä sai katsojan hyvälle tuulelle, ja sellaistahan me tarvitsemme tällaisina haastavina aikoina. Hyvin toteutettu viihde tekee hyvää.
Mikko Virtanen muuttuu näytelmän aikana karskista ”tappajasta” nössykäksi. Kuva Helsingin Kaupunginteatteri, kuvaaja Otto-Ville Väätäinen.
Jos kaipaat kevyttä katsottavaa tai pikkujouluun sopivaa esitystä, Sutinaa ja säätöä on kuin tehty tällaiseen.
Kaisa
Lue myös nämä arviot:
