Nyt laitetaan kahvakuula heilumaan! Kahvakuulatreeni on tehokasta ja hauskaa. Kun osaat hyvin muutaman perusliikkeen, saat tehtyä nopeasti koko kropan treenin vaikka omalla pihalla.
Hyvä lihaskunto on oleellinen asia terveyden ja toimintakyvyn kannalta, ja sen vahvistaminen auttaa myös painonhallinnassa. Kahvakuulalla on helppo saada lihaksille riittävää kuormitusta. Kun moni kahvakuulaliike nostaa myös sykettä, kahvakuulatreenillä saa töihin lihasten lisäksi hengitys- ja verenkiertoelimistön. Kaiken lisäksi kahvakuula on kotijumppavälineenä mainio siksi, että se vie hyvin vähän tilaa ja on siksi helppo säilyttää.
Kahvakuulan on tarkoitus olla selkeästi painava. Jos kuula on hyvin kevyt, heilautusliikkeitä on vaikea oppia tekemään oikein, sillä kevyttä kuulaa pystyy nostelemaan vaikka pelkillä käsillä koko kropan sijaan. Painavalla kuulalla yhtä liikettä ei tarvitse toistaa kovin monta kertaa, mutta treeni on silti tehokas. Kannattaa siis valita ainakin kahdeksan kilon painoinen kuula. Heilautusliikkeissä toimii painavampikin, joten kuulia voi olla kaksi: 12 – 16 -kiloinen heilautuksiin ja kahdeksankiloinen muihin liikkeisiin.
Lihaskunnon vahvistaminen on aivan erityisen tärkeää meille naisille, sillä hormonitoiminnan takia menetämme iän myötä lihasmassaa selvästi miehiä nopeammin. Tämä näkyy erityisesti vaihdevuosien jälkeen, jolloin lihaskunnon vahvistaminen kannattaa viimeistään ottaa säännölliseen ohjelmaan. Hyvä lihaskunto ja riittävä lihasmassa suojaavat monelta ikävältä kohtalolta – helppo henkivakuutus siis!
Joko Porvoon museon Iris-näyttely on tuttu? Vanhassa kaupungissa ns. Holmin talossa ja viereisessä vanhalla raatihuoneella esitellään Iris-astioita ja -huonekaluja. Samalla kannattaa katsastaa myös varakkaan kauppiaan Holmin kotia.
AB Iris
Vuonna 1897 Porvoossa aloitti toimintansa AB Iris. Se erikoistui laatuhuonekalujen valmistamiseen sekä sisustussuunnitteluun. Yrityksen innoittajana oli englantilainen Arts and Crafts -liike.
Porvoon museon näyttelyyn on koottu Louis Sparren suunnittelemia huonekalua ja A.W. Finchin keramiikkaa.
Louis Sparre suunnitteli vuonna 1902 oluttehtailija Mårten Ekblomin takkanurkkaukseen sohvan, jossa yhdistyi istuminen ja säilytyskaluste. Istuinten alla on vetolaatikot.Sparre hyödynsi saarnipuussa olevien syiden kuviointia. Louis Sparrella oli Libertyn edustus. Sieltä hankittiin valta-osan Iris-huonekalujen verhoilukankaista.
Iris-tehdas tunnettiin punasavisista, pelkistetyistä käyttöesineistään.
Wikipedian mukaan tehtaan perusti Italiassa vuonna 1863 syntynyt, ruotsalainen kreivi Pehr Louis Sparre, joka oli taidemaalari ja muotoilija. Hän teki merkittävän uran Suomessa nimenomaan jugendin ja kansallisromantiikan parissa.
Iris-astiat ovat tällä hetkellä haluttuja keräilyesineitä. Lasiteväreissä oli punasaven vastavärejä sinistä ja vihreää.
Alussa Aktiebolaget Iris valmisti huonekaluja, mutta keramiikka tuli aika lailla alkumetreillä tuotantoon. Siitä vastasi Suomeen muuttanut belgialaisenglantilainen taidemaalari, taiteilija Alfred William Finch.
Finch uudisti keramiikkasektoria tuomalla käyttöesineitä taidekeramiikkakokoelmiin. Saviesineissä oli jugend-henkisiä koristeita. Lasitukset olivat sinisen, vihreän ja punaisen eri vivahteita.
Iris-tehdas käytti Porvoon maaperästä löytyvää punasavea.
Iriksen kaakeliuunituotanto alkoi 1899. Uunien kaakelit olivat Finchin käsialaa (vasemmalla). Sparre käytti huonekaluissa mielenkiintoisia yksityiskohtia (oikealla alhaalla).
Wikipedian mukaan Iris-tehdas oli Suomen ensimmäinen taideteollinen yritys.
Tehtaan tuotanto sai valtavasti huomiota Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900.
Kaikesta arvostuksesta huolimatta tehtaalla oli useita ongelmia, ja Louis Sparre oli uupunut. Yritys jätti konkurssihakemuksen ja sen tarina oli loppu vuonna 1902.
Tehtaan lyhyt toiminta on ehkä syynä siihen, että nykyisin Iris-keramiikkaesineet ovat kysyttyjä. Niitä etsitään kirppiksistä ja vanhojen tavaroiden liikkeistä.
Iris-tehtaan tuoleissa näkyy jugend-henkisyys.
Iris-näyttely on Porvoon museon Holmin talossa ja vanhan Raatihuoneen toisessa kerroksessa 1.4.2024 saakka.
Holmin kauppiasperheen koti
Porvoossa oli suuri tulipalo kesällä 1760. Tämän jälkeen muutamat porvarit rakennuttivat talonsa tiilestä. Näin teki myös vanhempi Johan Holm, joka rakennutti talonsa Raatihuoneentorin laidalle.
Holmin talon seurustelusalonki eli förmaaki oli kodin tärkein huone, jonka kalusteet olivat muodikkaimmat. Salonki oli ennen kaikkea rouvan oleskelutila.
Perheen koti oli talon toisessa kerroksessa. Alakerta oli pyhitetty Holmin liikeasioille.
Isännän työtila eli herrainhuone, jossa isäntä otti vastaan miespuoliset vieraat. Kirjoituspöydän edessä on puuterituoli (vasemmalla ylhäällä). Uuni on tehty todennäköisesti Ruotsissa. Uunin edessä 1700-luvun puolivälissä tehty keinutuoli (oikealla).
Talo toimii nykyisin Porvoon museona. Toisessa kerroksessa on Holmin perheen Sali, förmaaki eli seurustelusalonki, herrainhuone, makuuhuone ja keittiökamari. Huoneiden kalusteet ja esineet ovat tuon ajan hengen mukaisia.
Keittiökamarissa säilytettiin taloustavaroita (vasemmalla). Oikealla oleva ”laatikko” on sokerileikkuri. Hienonnettu sokeri putosi lippaan lpohjalla olevaan vetolaatikkoon (ylhäällä oikealla). Keittiökamarissa tehtiin muutakin kuin valmistettiin ruokaa. Siellä myös kehrättiin ja nukuttiin (alhaalla).
