Naiselo

3.10.2022 naiselo

Teatterivinkkejä

Tänä syksynä Helsingin Kaupunginteatteri tarjoaa meille katsojille monipuolista ohjelmaa. Priscilla-musikaali vetää täysiä katsomoita illasta toiseen. Tässä postauksessa lisää teatterivinkkejä, jotta voit poimia sinua kiinnostavat katsottavat.

Vaarallisia suhteita

Christopher Hamptonin Vaarallisia suhteita -klassikkonäytelmää on saanut aivan uuden otteen ja tyylin Leea Klemolan ja Rosa-Maria Perän käsittelyssä.

Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa esitettävässä versiossa tapahtumat sijoittuvat teatteriin, jossa juonitellaan ja taistellaan vallasta aivan uskomattomalla tavalla. Näytelmän teatterin sponsorina on kirkko, joten tuleva näytelmä pohjautuu Vanhaan testamenttiin. Riitta Havukaisen esittämä Raili Wahlman on mestariluokan juonittelija, joka haluaa valita Saatanaksi Rauno de Tourvellin (Antti Virmavirta). Eihän se tietenkään niin helposti käy, joten Railin on otettava kaikki keinot käyttöön sekä Raunoa että teatterinjohtaja Ritva Mertasta (Merja Larivaara) vastaan.

teatterivinkkejä vaarallisia suhteita — Helsingin Kaupunginteatteri – Vaarallisia suhteita – Kuvassa Riitta Havukainen, Eija Vilpas ja Merja Larivaara – Kuva Harri Hinkka

Anna-Elina Lyytikäisen ohjauksessa näyttelijät saavat panna kaikkensa peliin. Jeesusta näyttelevä näyttelijä Seppo Volanen (Mikko Virtanen) saa kävellä selibaattikoppinsa seinillä ja muutenkin näyttää kovaa kuntoaan.

Näytelmän suvereenit tähdet ovat Merja Larivaara ja Riitta Havukainen.

Näytelmän alussa vähän ”nikottelin” tekstin kanssa, mutta sitten raamatullisen ja kaksimielisyyden sekoittamiseen tottui, ja teksti alkoi naurattaa. Tosin kurtistelin kulmiani kiroilulle, joka oli mielestäni jo itsetarkoitus, ei vain tehokeino.

Vaarallisia suhteita on hulvaton, viihdyttävä ja jopa provosoiva.

Minä valitsin sinut

Laura Lehtolan ja Milja Sarkolan Minä valitsin sinut näytelmä alkaa 2000-luvun alkupuolelta, jolloin kirjailijanalku Saara (Wenla Reimaluoto) saa kimppakämppäkaverikseen hillityn, maalta muuttaneen opiskelijan Elisan (Misa Lommi). Vähitellen nuoret naiset rakastuvat toisiinsa.

Näytelmässä peilataan 2000-luvun alun suhdetta samaa sukupuolta olevien pariutumiseen. Siitä ei puhuta, ei tulla ”kaapista”, vaan kaikesta pitää vaieta.

Vuosien saatossa Saarasta ja Elisasta tulee pari. Saara synnyttää lapsen. Parin arjen pyörityksestä huolehtii enenevässä määrin Elisa, kun Saara taas on boheemi taitelijasielu.

Näytelmässä vuosikymmenet vaihtuvat. Vuosien kuluessa yhteiskunnan asenteet ovat tulleet salliviksi. Saman sukupuolen parit ovat arkea.

teatterivinkkejä minä valitsin sinut — Helsingin Kaupunginteatteri – Minä valitsin sinut – Kuvassa Misa Lommi ja Wenla Reimaluoto – Kuva Ilkka Saastamoinen

Mutta mitä tapahtuu, kun tutkija Antti (Pyry Nikkilä) haluaa haastatella Saaraa?

Näytelmän jälkeen oli mielenkiintoista muistella, miten asenteet tosiaan ovat muuttuneet parissakymmenessä vuodessa.

Milja Sarkolan ohjaama näytelmä on teatteria parhaimmillaan: taitavasti tehty. Se saa katsojan ajattelemaan omia asenteitaan ja suhtautumistaan samaa sukupuolta olevien rakkauteen.

Molemmat pääosan esittäjät Wenla Reimaluoto ja Misa Lommi näyttelevät uskottavasti. Elisan vanhempia näyttelevät Kaisa Torkkel ja Unto Nuora ovat hykerryttäviä.

Kultalampi

Kultalampi on tuttu elokuvana, mutta nyt sen voi nähdä Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä.

Ethel (Heidi Herala) ja Norman (Juhani Laitala) ovat olleet pitkään naimisissa. Normanin muisti ei ole enää entisensä. Mies viihtyy vain sisätiloissa. Perheen aikuinen tytär (Emilia Sinisalo) ei ole naimisissa, vaan miesystävät vaihtuvat. Vanhempien ja tyttären välit ovat hieman etäiset.

teatterivinkkejä kultalampi — Helsingin Kaupunginteatteri – Kultalampi – Kuvassa Heidi Herala ja Juhani Laitala – Kuva Robert Seger

Ethel ja Norman viettävät kesää Kultalammella. Siellä on tarkoitus juhlia Normanin 80-vuotissyntymäpäivää, jonne odotetaan myös tytärtä ja hänen uutta miesystäväänsä (Sauli Suonpää). Mukana on myös miesystävän Bill jr -poika (katsomassani esityksessä Kuura Rossi).

Syntymäpäivän jälkeen tytär kysyy, saisiko Bill jr viettää kesää Ethelin ja Normanin luona. Billin myötä Norman saa taas elämästä kiinni. Nuori poika saa Normanin jälleen innostumaan kalastuksesta. Myös suhde tyttäreen saa uuden suunnan.

Heidi Herala on omiaan toimeliaana Ethelinä. Juhani Laitalan vähäeleistä ja koskettavaa näyttelemistä on ilo seurata.

Kaisa

Helsingin Kaupunginteatterin sivuille pääset täältä

Avainsanat: kulttuuri, teatteri

Kulttuuri Teatteri

30.9.2022 naiselo

Talvitakki ostoslistalla? Lue, mihin kannattaa kiinnittää huomiota

On taas aika kaivaa esille talvitakki. Onko se vielä käyttökelpoinen vai tarvitsetko uuden takin täydennykseksi? Harva pärjää yhdellä takilla Suomen talvessa, kun säät voivat vaihdella paukkupakkasista vesisateisiin. Lisäksi tietysti on eri tilanteita, joihin tarvitsemme takkeja: ulkoiluun, työmatkoille ja ”herrasteluun”.

Talvitakki on suhteellisen kallis ostos. Sen vuoksi kannattaa miettiä, millainen talvitakki olisi sinulle paras hankinta.

Ylellisen näköiset villakangastakit ovat nyt muotia. Minuakin ne houkuttelevat. Mieli tekisi uutta villakangastakkia, sellaista väljää, ehkä hieman ylisuurelta vaikuttavaa. Pohdin tarkkaan, miten paljon sellaiselle takille todellisuudessa on tarvetta, kun täällä Helsingissä talvet muistuttavat lähinnä marraskuuta: kosteaa ja pimeää. Harkitsen siis vielä. Suurin osa takeistani on untuvatakkeja, eripituisia ja -paksuisia. Ne ovat näissä Helsingin säissä niin järkeviä.

Talvitakki villakangastakit — En ”pelkää” vaaleaa väriä, sillä yhtä hyvinhän se tummakin likaantuu. Suojaan uudet vaatteet tekstiilisuojalla, jotta lika ei tarttuisi vaatteeseen.

Mieti näitä

Jos olet ostamassa uutta takkia, mieti tarkkaan, mitä takilta odotat. Jos käytät jatkuvasti olkalaukkua tai reppua, ei kannata haksahtaa pehmeäpintaiseen, villakankaiseen takkiin. Sellaisen takin pinta ei pysy siistinä pitkään.

Kun istuin kuluttajariitalautakunnassa käsittelemässä kuluttajien reklamaatioita, tarkastelimme tarkkaan takkien kulumajälkiä. Jos jäljet olivat paikallisesti esimerkiksi olkapäillä, selässä tai lantion kohdalla, päättelimme asiakkaan käyttäneen jatkuvasti olkalaukkua tai reppua. Silloin emme suositelleet hyvitystä, koska tuotetta oli käytetty väärin.

Harvasidoksinen villakangastakki ei ole arkipäivän ja vesisateisen päivän takki, vaan sopii lähinnä ”edustustilaisuuksiin”, jolloin ei kanneta painavia kasseja olalla tai istuta pitkiä aikoja turvavöissä.

Talvitakki pitkä nukka — Pehmeäpintainen villakangas ei pysy pitkään siistinä, jos jatkuvasti kantaa olkalaukkua tai reppua.

Muistan joskus menneisyydestä työkaverin, joka osti kauniin, pörröistä villakangasta olevan ulsterin. Kuukauden kuluttua hän oli jo tyytymätön takkiinsa hämmästellen takin laatua: takin pörröisyys oli kärsinyt vasemman olkapään kohdalta niin pahoin, että nukka oli kadonnut ja jäljellä oli vain harvasidoksinen, kalju kangas. Hän päivitteli tilannetta minulle. Totesin vain, ettei takin laadussa ollut mitään vikaa. Sitä vastoin käyttötavassa oli: työkaverini kantoi superpainavaa laukkuaan (joka oli kooltaan lähinnä viikonloppulaukun kokoa) aina vasemmalla olalla. Vähemmästäkin pehmeä villakangas menee piloille.

Talvitakki toppis — Toppatakki, jossa on tiivis kangas, kestää villakangasta paremmin ulkoista hankausta.

Jos käytät jatkuvasti painavaa olkalaukkua tai reppua, älä sellaisina päivinä käytä villakangastakkia. Ota silloin käyttöön vaikkapa tekokuitukankaasta tehty toppatakki. Muista kuitenkin, että satiinisidoksiin kankaisiin syntyy helposti vaurioita, jos laukussa tai repussa on solkia, jotka voivat raapia takin kangasta. Näin ollen tiiviistä, mattapintaisesta kankaasta tehdyt takit ovat parempia kuin satiinisidoksiset.

Untuvaa vai vanua?

Oletko päätymässä toppatakkiin? Mieti, haluatko untuva- vai vanutäytteen. Molemmissa on hyvät puolensa. Untuvatakin päällyskankaan tulee olla riittävän tiivis, jotta untuvat eivät tule ulos. Olen huomannut, että halvemmissa untuvatakeissa tämä voi olla todellinen ongelma – ja kevytuntuvatakeissa se vielä lisää korostuu, kun takin painoa on yritetty minimoida. Sellaiseen ei kannata haksahtaa. Siitä tulee vain paha mieli, kun auton istuimessa, takin alla olevissa vaatteissa yms. on jatkuvasti untuvia. Laadukkaissa kevytuntuvatakeissa ei ole tätä ongelmaa.

Muista myös, että kaikki untuvana mainostettujen takkien sisuksissa enemmistö voi olla muuta kuin untuvaa, esimerkiksi rikottua ja revittyä höyhentä. Mielestäni tämä on huijausta! Tsekkaa ostotilanteessa, miltä takki tuntuu, kun painat takin sisä- ja ulkopuolelta sormia vastakkain. Jos sisuksissa tuntuu paljon kovaa, siellä ei ole kuin nimeksi untuvaa. Untuvassa ei nimittäin ole mitään kovaa, se on kuin kuin poutapilvi tai hattara.

Moni karttaa untuvavaatteita niiden ”hankalan” hoitamisen vuoksi. Aivan turhaan. Ei untuvatuotetta ole sen hankalampi pestä ja kuivata kuin vanutäytteistäkään (lue lisää untuvatuotteen pesusta). Tässäkin laatu palkitsee, sillä laadukkaissa takeissa untuvat on laitettu pusseihin, jotta untuvat asettuisivat pesun jälkeenkin oikeille paikoille eivätkä valahtaisi helmaan.

Vanutäytteisen takin sisus yleensä pysyy hyvin paikallaan, koska vanukin on ”kiinnitetty” paikoilleen. Vanutäytteisenkin takin päällyskangas ei voi olla millainen tahansa. Liian ohuen päällyskankaan läpi myös vanu voi puskea läpi. Sellaisia valituksia olen nähnyt lukuisia.

Jäikö vielä jokin asia askarruttamaan? Kysy, niin vastaan sinulle.

Kaisa

Pese oikein untuvatakki

Avainsanat: pukeutuminen, tyyli

Muoti Ostokset