Toinen tasavalta -näytelmä sai kantaesityksensä Kansallisteatterin suurella näyttämöllä. Esa Leskisen kirjoittama näytelmä kertoo Suomen poliittiset tilanteet vuodesta 1944 aina 1980-luvulle.

Lippu saatu markkinointitarkoituksessa / Kansallisteatteri

Toinen tasavalta on dokumenttiteatteria. Esa Leskinen on tehnyt valtavan taustatyön kahlatessaan läpi mm. Eduskunnan ja Urho Kekkosen arkistoja, tutkimuskirjallisuutta, muistelmia, lehtiä jne. kirjoittaessaan näytelmän käsikirjoitusta. Käsiohjelman lopussa oleva esityksen lähdeluettelo on mittava.

Näytelmässä kurkistetaan vallan kabinetteihin, kuullaan kansanedustajien puheita, seurataan Tšekkoslovakian miehittämistä ja miten virallinen Suomi suhtautui asiaan. Tärkeässä roolissa on myös Kekkosen nousu vallan huipulle ja hänen suhteensa neuvostoliittolaisiin johtohenkilöihin. Hyvinvointivaltion perusteita luodaan säätämällä useita lakeja, jotka vieläkin vaikuttavat elämäämme.

Kekkonen (oik., Janne Reinikainen) ja Nikita Hruštšov (vas., Valtteri Simonen) neuvottelevat, tulkkia esittää Katariina Kaitue. Kuva Mitro Härkönen.

Valtaosa näytelmän ajanjaksosta kuvastaa aikaa, jolloin päättäjät olivat miehiä ja suhteet Neuvostoliittoon sisälsivät kosteita tapaamisia. Näytelmässä nähdään myös, miten Neuvostoliitto yritti vetää naruista, kuka pääsee valtaan Suomessa.

Vuosiluvut, tapahtumat ja lakien voimaantulot vyöryvät napakalla tahdilla niin, että katsojan on syytä olla valppaana. Onneksi näyttämön taustalle heijastettiin vuosilukuja, tietoa ja henkilöiden nimiä. Näin katsojat pysyivät hyvin seuraamaan tapahtumia.

Näyttelijät urakoivat useissa rooleissa. Ohjaajana Esa Leskinen on valinnut kuhunkin rooliin hyvät tekijät.  Jukka Puotila näyttelee mm. J. K. Paasikiveä, Mauno Koivistoa ja Jan-Magnus Janssonia. Puotilan imitaattorinkyvyt pääsevät oikeuksiinsa. Loistavana näyttelijänä hän saa kunkin roolihahmon habituksenkin muuttumaan. Vesa Vierikko vanhana Kekkosena onnistuu hyvin. Janne Reinikaisen herättää henkiin nuoren Kekkosen. 

Jukka Puotila pääsee hyödyntämään imitointikykyjään mm. Mauno Koiviston roolissa. Kuva Mitro Härkönen.

Ihailen näyttelijöiden kykyä heittäytyä roolista toiseen muutaman minuutin välein ja toistamaan tekstin niin kuin on käsikirjoituksessa. On harvinaista, että kuiskaajaa tarvitaan kolme kertaa esityksen aikana. Ensi-illassa kävi näin. Koska Toinen tasavalta on dokumenttiteatteria, näyttelijä ei voi ”panna omiaan”, jos hänelle tulee hetkellinen unohdus.

Pukusuunnittelusta vastasi Tarja Simone. Vaatteet kuvastivat onnistuneesti kutakin aikakautta. Esimerkiksi Kekkosen puvut olivat kuin suoraan Kekkosen vaatekaapista. Naamioinnin suunnittelusta vastannut Petra Kuntsi oli hienosti perehtynyt kunkin henkilön kampauksiin. Kati Lukka vastasi onnistuneesta lavastuksesta.

Esityksessä hyödynnetään onnistuneesti videokuvaa. Lavalla näkyy välillä myös kuvaajat. Kuva Mitro Härkönen.

Jussi Tuurnan musiikki siivitti ja lisäsi tunnelmaa näytelmään.

Olen arvostellut usein nykyistä suuntausta käyttää videoklippejä näytelmissä. Tässä näytelmässä se kuitenkin puolsi paikkansa ja jopa selvästi auttoi pysymään kärryillä.

Toinen tasavalta on näytelmä, joka on yleissivistävä, mutta myös viihdyttävä. Erinomainen tapa perehtyä Suomen historiaan ja poliittiseen tilanteeseen.

Kaisa

Toinen tasavalta -näytelmän esitykset näet ohjelmistokalenterista

Lue, mitä kirjoitin Kansallisteatterin Muistopäivä-näytelmästä