Perheloma Roomassa, vol. 1

Perheloma Roomassa pääsiäisen paikkeilla – kiinnostaisiko ja olisiko se uhka vai mahdollisuus? Tällainen viesti napsahti puhelimeen alkuvuodesta esikoiselta ja hänen vaimoltaan. Kauaa ei tarvinnut miettiä. Reissu olisi perheen ensimmäinen ulkomaanmatka sitten koronaepidemian alun ja mukana tietenkin kaksivuotias lapsenlapsemme. 

Vaikka kevät on ollut pääkaupunkiseudulla melko lämmin ja valoisakin, juuri ennen reissuamme sää oli kolea, maisema täydellisen harmaa ja aurinkokin piileskeli pilviverhon takana.

Ehkä siksikin Rooman keväinen valo, lämpö ja vehreys värikkäine kukkineen hurmasivat heti.

Perheloma Roomassa
Roomaan saapuessa aurinko oli pilvessä, mutta lämpöä riitti päivällä. Lentokentältä suuntasimme ensin lähellä olevaan Ostiaan meren rannalle. Meillä oli aikaa lounastaa, sillä saisimme asunnon avaimet vasta illansuussa. Kuinka hyvältä tämä merellinen pasta maistuikaan kalaravintola Officina Culinariassa.

Matkasuunnitelmat olivat pääosin ”nuorison” vastuulla ja hyvin he homman hoitivatkin. Vuokrasimme AirBnB:n kautta ison asunnon, jossa oli useampi makuuhuone omilla kylppäreillään, iso olohuone, ruokailutila ja keittiö. Ja talon ympäri kiertyvä piha!

Piha puhkesi loman aikana kukkaan. Pihalla leikittiin piilosta, pelailtiin palloa, otettiin aurinkoa, chillailtiin, syötiin ja kasteltiin myös nurmikkoa ja kukkia. 

Tämä asumismuoto toimi hyvin pienen, vielä päiväunensa nukkuvan lapsen kanssa. Aamiaisen sai nautittua oman rytmin mukaan ja päikkäreiden aikaan lepäilimme tai lounastimme tai kävimme kaupungilla eri kokoonpanoilla. Välillä me isovanhemmat olimme lapsenvahteina, jotta vanhemmat saivat kahdenkeskistä aikaa. Ja välillä livahdimme mieheni kanssa omille teillemme.

Asuntojen vuokrahinnat kelluvat sesongin ja kysynnän mukaan. Tämä kuuden hengen huoneisto maksoi vuorokaudessa saman verran kuin olisi maksanut kahden hengen keskitason hotellihuone keskustassa.

Asunto sijaitsi kukkulalla 10 minuutin kävelymatkan päässä Vatikaanista ja keskustaan pääsi vartissa paikallisbussilla. Bussilippu maksaa 1,5 euroa.

Vuokrasimme myös auton, jotta liikkuminen lentokentältä asunnolle ja reissumme kaupungin ulkopuolelle sujuivat jouheammin. Autoilu Roomassa näyttää välillä kaaokselta, mutta sujuu hyvin, sillä kaikilla on tahto päästä eteenpäin. Ajotyyli on toki reipas ja maanteillä vauhti aikamoinen.

Perheloma Roomassa – mitä tehdä?

Suunnittelimme ohjelman väljästi. Koska jokainen meistä on käynyt Roomassa useasti ennenkin, emme tällä reissulla stressanneet nähtävyyksien näkemisestä.  Sikstuksen kappeli  ja Galleria Borghese  kiinnostivat kaikkia etukäteen. Kätevintä on ostaa liput etukäteen verkosta jo reilusti ennen matkaa, sillä esimerkiksi kappeliin olisi ollut yli kolmen tunnin jono. Sisäänpääsy museoon maksaa 17 euroa ja verkkolippulisä on 4 euroa.

Vaikka olimme lippuvarausten kanssa liikkeellä jo reilu kuukautta ennen matkaa, niin esimerkiksi Villa Borghese oli jo myyty loppuun matkapäivinämme.

Perhelomalla Roomassa
Sikstuksen- eli Sikstiiniläiskappelissa tuntee itsensä todellakin pieneksi. Kuvassa kappeliin johtavaa käytävää. Itse kappelissa ei saa kuvata eikä videoida. Mutta kun menet, niin istahda kappelin penkille ja katsele rauhassa Michelangelon maalaamia freskoja. Mitä tarinankerrontaa kuvissa onkaan!
Käytävän seinillä on muun muassa upeita gobeliineja. 
Kappelissa kannattaa katsella myös upeita mosaiikkilattioita.

Pienen lapsen kanssa liikkuminen on helppoa, sillä italialaiset rakastavat lapsia. He antavat tilaa, auttavat ja lirkuttelevat lasten kanssa. Tämän huomasi heti kun lounastimme lähiravintolassa. Oli sunnuntai ja jokaisessa pöydässä istui ystäväporukka lapsineen ja koirineen tai perhe lapsineen, isovanhempineen ja koirineen. Niin iloista, eläväistä ja kotoista. Kaikki keskustelivat, kukaan ei kirkunut eikä riidellyt.

Mennään puistoon

Ulkoilimme lähistöllä olleessa Monte Marion luonnonpuistossa, kuten moni muukin roomalainen näytti tekevän. Vastaan tuli juoksijoita, maastopyöräilijöitä, koiranulkoiluttajia jne.

Puistosta on upea näköala Roomaan ja Vatikaaniin.

Suuntaan jokaisella Rooman matkalla Villa Borghesen puistoon. Nyt siellä oli kevät puhkeamassa kukkaan, ihmiset istuivat piknikillä ja nauttivat keväisestä luonnosta.

Puistossa vuokrataan myös erilaisia polkupyöriä, joilla voi kierrellä varsin laajassa puistossa.

Lintujen laulu oli huumaavaa. Puiston reunalla on pieni eläintarha leikkipaikkoineen, jonne olimme ostaneet liput verkosta jo etukäteen.

Matkan pienimmällä oli keskusteluja eläinten kanssa, tässä vaihdetaan kuulumisia riikinkukon kanssa.

Upea paikka oli myös Orto Botanico di Roma eli kasvitieteellinen puutarha lähellä Trastevereä. Käyntimme aikaan siellä oli Hamami eli puiston japanilaisessa puutarhassa kasvavien kirsikkapuiden kukat olivat kauneimmillaan.

Japanilainen puutarha-alue oli kukoistuksessaan.
Kasvaisivatpa omatkin pihakukat näin upeina!

Puutarhassa oli myös pienempiä kiinnostava dinosaurusnäyttely ja perhospuutarha. Myös kukkaloisto oli uskomattoman kaunis.  Tämäkin puutarha on kukkulanrinteellä,  joten hyvät jalkineet kannattaa muistaa! Sisäänpääsy maksaa 10 euroa.

Kierroksen jälkeen on kiva suunnata Trasteveren kujille kahville tai syömään.

Kukkaloistoa riitti eri puolilla kaupunkia.

Kannattaa tirkistellä porttien raoista pihoille. Siellä voi olla näinkin kaunis piha. Kuvan liila Wisteria kukki runsaana lomamme aikaan.

Vaikka turistimatkailu nyt lisääntyy, niin vielä Roomassakin oli paljon vähemmän turisteja kuin muutama vuosi sitten. Aasialaiset ja itänaapurilaiset puuttuivat katukuvasta. Matkailijoita kuului kadulla kuuluvan puheen perusteella olevan Jenkeistä, Italiasta, Ranskasta ja Saksasta. Suomea en kuullut puhuttavan kadulla kertaakaan, vaikka lentokone olikin mennen tullen täynnä.

Matka-ajankohtanamme eli pääsiäisenä oli lentokoneessa ja museoissa, julkisessa liikenteessä, ravintoloissa ja kaupoissa vielä maskipakko. Sitä valvottiin esimerkiksi museoissa todella tarkkaan. Museoihin vaadittiin koronapassi, joka myös tarkastettiin sisäänpääsyssä.

Seuraavassa postauksessa hieman lisää reissusta.

Kivaa kevättä

Sini

Lue myös

Kevätloma Toscanassa – ja vieläpä häissä

Porukalle elämys Etelä-Ranskassa: Villa Chrisoleina

Kulttuuri

Kaksi paavia -näytelmä pitää otteessa

Turun Kaupunginteatterin Kaksi paavia -näytelmä perustuu tositapahtumiin. Oletko nähnyt Kaksi paavia -menestyselokuvan (2019), joka on nähtävissä Netflixissä?

Anthony McCarten oli kirjoittanut tekstin alun perin näytelmäksi. Kaksi paavia -näytelmä on Tampereen Työväen Teatterin ja Turun Kaupunginteatterin yhteistyötuotantoa. Sitä esitettiin viime syksynä Tampereen Työväen Teatterissa ja nyt näytelmää esitetään Turussa.

Juoni

Eletään vuotta 2013. Argentiinalainen kardinaali Begoglion on pyytänyt audienssia paavi Benedictus XVI:n luo, koska hän haluaa erota kardinaalin tehtävästä. Hän matkustaa Vatikaaniin viedäkseen eroilmoituksen paaville.

Vatikaanissa paavin ja kardinaalin välille syntyy mielenkiintoiset keskustelut. Kardinaali mm. syyttää paavia, ettei tämä ole toiminut riittävästi katolilaisessa kirkossa tapahtuneissa hyväksikäyttötapauksissa. Vuonna 2012 katolilainen kirkko oli joutunut isojen kysymysten ääreen: avioero, abortti, ehkäisy, homous ja naispappeus. Näistä kaikista paavilla ja kardinaalilla, slummipappina työskenneellä Begoglionilla on eri näkemykset. Lisää paineita syntyy myös kirkon piirissä tapahtuvasta rahanpesusta, lahjuksista ja menneisyyden virheistä.

Kaksi paavia -näyteilmä
Asko Sarkola istuvana paavina ja Esko Roine kardinaalina. Kuva Turun Kaupunginteatteri/Otto-Ville Väätäinen.

Istuva paavi Benedictus XVI ”pakenee” ongelmia Vatikaaniin. Näiden kahden kirkonmiehen näkemykset ongelmien hoitamisesta poikkeavat toisistaan. Keskustelujen myötä paavi Benedictus XVI päätyy siihen, ettei hän voi jatkaa enää tehtävässään. Hän haluaisi seuraajakseen kardinaali Begeglion, vaikka heidän taustansa ja ajattelunsa ovat erilaiset.

Onnistuuko saksalainen Benedictus XVI taivuttelemaan tangoa tanssivan kardinaalin? Kyllä. Lopulta Begeglionista tulee uusi paavi Franciscus, joka aloitti työnsä vuonna 2013 ja hän on edelleen virassaan.

Roine ja Sarkola

Turun ja Tampereen Kaksi paavia -näytelmä tuo kaksi konkaria lavalle: paaveina nähdään Asko Sarkola (väistyvä Benedictus XVI) ja Esko Roine (uusi paavi Franciscus). Näytelmän on ohjannut ja kääntänyt Tiina Puumalainen.

Sarkola ja Roine ovat aivan ilmiömäisiä, virtuooseja. Heidän työskentelyään on ilo seurata. Paavien keskustelukumppaneina nunnina nähdään Ulla Koivuranta ja Anne-Mari Alaspää.

Jos vain suinkin ehditte (ja saatte lippuja), menkää katsomaan. Kaksi paavia on teatteria parhaimmillaan. Tämän vuoksi kannattaa tehdä retki Turkuun.

Kaisa

Turussa menee myös Kysy siskoilta

Kulttuuri