Pesuainelaput, plussat ja miinukset

Pesuainelaput yrittävät vallata pesuainemarkkinoita. Joitakin pesuaineliuskoja markkinoidaan aika aggressiivisesti somessa ja messuilla. Vertailin eri firmojen markkinointiväittämiin ja listasin pesuainelappujen plussat ja miinukset – ja kumoan osan markkinointiväittämistä.

Plussat

Lappuja on helppo annostella. Yleensä yhteen koneelliseen laitetaan yksi pesuainelappu. Jos pyykki on kovin likaista, joitakin lappuja suositellaan kahta lappua. Jos taas pestävää pyykkiä on vajaa koneellinen, pesuainelappu puolitetaan.

Pesuainelappupakkaus ei paina paljon, eikä pakkauksesta jää muovijätettä (tosin sitä ei jää silloinkaan, jos käyttää jauhemaista pesuainetta).

Pesuainelappu tai sen osa on helppo ottaa vaikka matkoille mukaan, jos matkalla pitäisi pestä vaikkapa vaatteita.

Pesuainelappuja käytetään 1 / pesukoneellinen.

Miinukset

Monia pesuainelappuja markkinoidaan, että ne käyvät kaikille tekstiileille. Puppua, sanon minä. Minä en ainakaan pesisi kaikkea tuollaisilla lapuilla. Useimmissa pakkauksissa tai firmojen nettisivuilla ei löydy pesuainelappujen pH-arvoa. Aroille tekstiileille (mm. silkki, villa, akryyli) pesuaineen tulisi olla pH-arvoltaan neutraali. Jos pesuainelapun pH on neutraali, se sopisi aroille tekstiileille, mutta sitä vastoin esim. puuvillatuotteet eivät välttämättä puhdistu liian hellävaraisella pesuaineella.

Ja jos ajatellaan pestävien tuotteiden värejä, yksi pesuaine ei sovi kaikille väreille, vaikka pesuaine olisi lappumuodossa. Jos pesuainelappu sisältää valkaisuainetta ja sillä pestäisi värillisiä tuotteita, tuotteiden värit vaalenisivat jatkuvissa pesuissa. Jos pesuainelapussa ei ole valkaisevia aineita, valkoiset puuvillatuotteet eivät pysyisi hohtavan valkoisina.

Jotkut pesuainelappuja markkinoivat yritykset esittävät aivan virheellisiä hintavertailuja. Entäpä sitten pesuainelappujen hinta? Yksikin yritys oli laittanut nettikauppaansa, että yksi pesuainelappu maksaa 0,15 euroa / koneellinen ja nestemäiset 0,54 e / koneellinen ja jauhemaiset 0,25 e / koneellinen. Tein tarkastuslaskelman: Samaisen yrityksen pesuainelappupakkaus (16,49 e / 90 pesua) maksaa jatkuvana tilauksena 0,183 e / koneellinen ja kertatilauksena (29,99 e / 90 pesua) maksaa 0,333 e / koneellinen. Nettisivulle oli kirjoitettu, että käytettäessä nestemäisiä pesuaineita, hinnaksi tulee 0,54 e / koneellinen ja jauhemaisia pesuaineita käytettäessä 0,25 e / koneellinen. En tiedä, mistä yritys on tempaissut tuollaiset hinnat. Katsoin lähimarketin pesuaineiden normaaleja hintoja. Omo Sensitive -jauheen hinta oli 6,85 e / 36 pesua eli 0,19 e / koneelllinen. LV Color -neste 4,49 e / 18 pesua eli 0,249 e / koneellinen.

Mielestäni oikea tapa olisi vertailla kertatilaushintaa kauppojen nestemäisiin ja jauhemaisiin pesuaineisiin. 

Mielestäni miinukset ovat niin paljon painavampia kuin plussat, etten hevin siirry pesuainelappuihin. 

Pesuainelaput testissä

Olin ostanut pesuaineliinat Prismasta.

Onko sinulla kokemusta pesuainelapuista? Mitä mieltä olet niistä? Laitapa vaikka viestiä sähköpostitse osoitteeseen ka***@*******ta.fi.

Kaisa

Luo myös, miten saippuakuplat voivat olla ongelmallisia

Kuulakärkikynän jälki lähti helposti

Muoti Testit Raha Ostokset

Hildur toimii hyvin myös näyttämöllä

Helsingin Kaupunginteatterin Hildur pohjautuu Satu Rämön suosittuun Islantiin sijoittuvaan dekkariin. Kaupunginteatterin työryhmä oli saanut dekkarin toimimaan myös näyttämöllä.

Mainos / lippu saatu / Helsingin Kaupunginteatteri

Satu Rämön Hildur-dekkari sai ilmestyttyään suuren suosion (lue kirja-arvioni Hildurista. Tämän jälkeen Satu Rämö on jatkanut Hildur-kirjasarjaa, ja jokainen kirja on keikkunut suosituimpien listoilla. Hildur on nyt pinnalla: viime vuonna Turun Kaupunginteatterissa esitettiin toinen versio Hildurista ja alkuviikosta televisiossa alkoi Hildur-sarja.

Helsingin Kaupunginteatterin Hildur on syntynyt Satu Rasilan dramatisoimana. Pohjana on ollut Satu Rämön ensimmäinen kirja.

Hildurina Elena Leeve (oik.) ja Jakobina Paavo Kinnunen onnistuvat rooleissaan. Kuva Helsingin Kaupunginteatteri / Mitro Härkönen.

Jos et ole lukenut Hildur-dekkaria tai olet unohtanut juonen, tässä näytelmän juonen pääpiirteet. Hildur Rúnarsdóttir (Elena Leeve) asuu Ísafjörðurissa, pikkuruisessa kylässä, jossa kaikki tuntevat toisensa eikä siellä tapahdu mitään, kunnes alkaa tapahtua. Paikkakunnan poliisilaitos saa suomalaisen vahvistuksen, kun neulomista harrastava Jakob (Paavo Kinnunen) tulee sinne harjoittelijaksi.

Ísafjörðurin rauhaa horjuttaa lasten pahoinpitelyt, pedofiliepäilyt ja murhat. Hildur ja Jakob alkavat selvittää tapauksia. Samalla Hildur kipuilee parikymmentä vuotta sitten kadonneiden pikkusiskostensa tapausten vuoksi. Jakob vuorostaan kärsii poikansa huoltajuuskiista.

Vaikka aiheet ovat tummasävyisiä, näytelmässä on myös huumoria. Jakobin lentopelkokohtausta ei voinut katsoa vakavana. Näytelmän huumori on pientä sanallista heittelyä, jossa on kuitenkin lämmin pohjavire.

Elena Leeve on todentuntuinen Hildur, napakymppi valinta. Elena Leeven läsnäolo huokuu katsomoon. Samoin Paavo Kinnunen soljahti täysin sympaattisen Jakobin neulepaitoihin. Ohjaaja Tuomas Parkkinen on onnistunut roolituksessa. Pelkistetty lavastus toimi hyvin, kivikasa oli hyvä idea. Lavastuksesta vastasi Antti Mattila.

Hildur ei ole totinen dekkarinäytelmä, vaan siinä on sopivasti myös huumoria. Kuvassa Elena Leeve. Kuva Helsingin Kaupunginteatteri / Mitro Härkönen.

Kun on lukenut Hildur-kirjat, sitä luo tietyt mielikuvat paikoista ja tapahtumista.  Etukäteen mietin, miten ne on saatu toteutettua näyttämöllä. Toni Haarasen aallokko- ym. videot toivat fiilikset Islannin rannoista. Loppusilaus oli tehty valoilla, joista vastasi Petteri Heiskanen.

Hildur oli kaiken kaikkiin onnistunut kokonaisuus, josta dekkarien ystävä voi nauttia.

Kaisa

Esityskalenterin löydät Helsingin Kaupunginteaterin sivulta

Kulttuuri Teatteri