Auttaako painopeitto unen laatuun?

Heräilyä kerran tai kaksi kertaa yössä? Tuntuuko tutulta? Jostain syystä heräily kesken unien on vaivannut jo monta viikkoa. Kun meille tarjoutui mahdollisuus testata kotimaisen Tikkiteamin painopeittoa, emme epäröineet, vaan tartuimme tilaisuuteen. Lue, mitä mieltä olimme painopeitosta.

Painopeitosta on tullut hitti. Olemme lukeneet monen tutun ja tuntemattoman kokemuksia tällaisista useita kiloja painavista peitoista. Jotenkin alkoi kiinnostaa tuollaisen testaus.

Mikä ihmeen painopeitto?

Tikkiteamin TT-painopeitoissa on 180 taskua, joissa on therapygrain-rakeita. Ne takaavat tasaisen painontunteen vartaloa vasten.

Painopeiton sanotaan aktivoivan mielihyvähormonin tuotantoa. Se rauhoittaa ja olo tuntuu turvalliselta.

Painopeitot sopivat sekä lapsille että aikuisille. Joissakin päiväkodeissa painopeittoja käytetään rauhoittamaan levottomia lapsia nukkumaan.

TT-painopeitossa on 180 lokeroa, joiden sisällä on elintarvikelaatuisia rakeita, jotka on saatu kierrätetyistä panttipulloista.

Painoluokat

Kun vaasalaisen Tikkiteamin painopeitot saapuivat, tajusimme peittojen painon. Ne nimittäin painavat PALJON. Sinin peitto 7 kiloa ja Kaisan 9 kiloa!

Tietysti meidän olisi pitänyt paneutua niihin painosuosituksiin ennen kuin kerroimme peittojen painotoiveet. Kaisalle ehkä olisi pitänyt olla joko 5 kilon tai 7 kilon peitto, koska hän painaa alle 60 kiloa.

Tikkiteamin sivuilla peitoille annetaan tällaiset suositukset:

5 kg / 30-60 kg
7 kg / 40-80 kg
9 kg / 50-100 kg
12 kg / 80-130 kg
15 kg / 90- >160 kg

Pesu

Tikkiteam antaa peitoille 60-asteisen pesuohjeen. Olen huomannut, että joissakin toisten yritysten painopeitoille annetaan vain 40-asteinen pesu. Se tuntuu oudolta, sillä mielestäni kaikki vuodetekstiilit (paitsi silkkilakanat) tulisi kestää 60-asteinen pesu, jotta mahdolliset pölypunkit kuolevat.

9 kilon tai sitä painavammat peitot voi puolittaa pesun ajaksi, koska puolivälissä on vetoketju.

9 kiloa ja sitä painavammat peitot voi pestä kahdessa erässä, koska keskellä peittoa on vetoketju.
TT-painopeiton voi pestä 60-asteisessa konepesussa.

Miltä tuntui?

Kaisa:

Ensimmäinen ”haaste” oli saada painava peitto pussilakanan sisään. Testiviikkojen aikana siitäkin tuli helppoa, kun ei yrittänytkään nostaa peittoa yläpäästä, jotta peitto laskeutuisi pussilakanan sisällä.

Ensimmäisenä yönä tuntui oudolta, kun peitto painoi paljon. Tuli mieleen lapsuuden paksut, puuvillavanutäytteiset, painavat peitot.

Ensimmäisenä iltana peiton alla tuntui kuin olisi ollut pesässä, turvassa.

Totutteluun meni noin viikko. Sen jälkeen peitto tuntui ”omalta”.

Koska tunne ja fakta voivat olla eri asioita, tutkin akviivisuusmittarini tilastoja ennen painopeiton kokeilua ja muutaman kokeiluviikon jälkeen.

Ennen painopeiton kokeilua rauhallisen unen määrä vaihteli 75-80 %:n välillä ja olin heräillyt 1-2 kertaa yöllä, vaikkakaan en jäänyt pitkäksi aikaa pyöriskelemään unettomana.

Ennen painopeittoa, Kaisan yöuni oli normaalisti liian lyhyt ja rauhalllisen unen määrä enintään 80 %.

Kun olin käyttänyt painopeittoa pari viikkoa, rauhallisen unen määrä oli 85-93 %, viimeisimpien öiden kohdalla se pysytteli 90 %:ssa – eikä heräilyjä ollut enää joka yö. Lisäksi nukuin aikaisempaa pidempiä unia.

Kun Kaisa oli käyttänyt painopeittoa neljä viikkoa, rauhallisen unen määrä 93 %.

Aika selkeä muutos aikaisempaan!

Sini:

Kun lakanan saa paikoilleen, se myös pysyy hyvin. Seitsemän kilon peitto tuntui alkuun sekin painavalta. Olen hyväuninen, mutta nukun ”vauhdikkaasti” eli pyörin kuin väkkärä pitkin yötä. Tosin en itse siihen herää, vieruskaveri kylläkin.

Ensimmäisenä testiyönä olin ollut illalla jumpassa ja jalat olivat hieman levottomat. Yleensä rentoudun jumpan jälkeen lepuuttamalla jalkoja ylöspäin. Tällä kertaa unohdin sen ja se kostautuikin tuntemuksena, ettei nesteet päässeet pois jaloista peiton painon vuoksi vaan vatkasin jalkoja levottomasti. Mietin jo mihin sitä taas on lupautunut….

Seuraavana iltana lepuutin jalat kunnolla ja aamulla heräsin hyvin nukkuneena, jalatkin vetreinä.

Peiton käytto vaatii jonkin verran totuttelua, sillä tähän saakka olen käyttänyt kevyttä untuvapeittoa. Painopeitto painaa ja sen alla ei tee mieli kääntyillä turhia tai kieputella peittoa rullalle polvien väliin tms. Parhaiten painovaikutus tuntuu koko kropassa, kun nukkuu selällään.

Muutos: Nukuin rauhallisemmin ja heräilemättä aamuun saakka. Petikaverin mielestä myös mylläsin sängyssä yön aikana vähemmän eli hänenkin unensa rauhoittui hieman. Perhesovun kannalta ei ihan vähäpätöinen asia sekään!

Mitä maksaa?

Mielestämme on hienoa, että Tikkiteamin tuotteet ovat suomalaisia, tehdään Vaasassa. Lisäksi yhtiön verkkokaupasta voi tilata painopeiton testikäyttöön. 2 viikon kokeilu maksaa 50 euroa + rahti. Jos asiakas päättää pitää peiton, tuo maksu hyvitetään ostohinnasta. 7 kilon peitto maksaa 289 e ja 9 kilon 329 e.

Vaikuttaako paljolta? Toisaalta on muistettava, miten tärkeää uni on. Eihän sitä jaksa päivän haasteita, jos ei nuku hyvin. Jos ajatellaan, että peittoa voi käyttää 10 vuotta, hinta per yö ei ole juuri mitään.

Sini ja Kaisa

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran 1.3.2020

Tikkiteamin verkkokauppaan

Hyvinvointi

Kirjavinkit: Viihdettä, muistelmia, asiaa – 15 mielenkiintoista kirjaa


Koronan aikana olen lukenut tai kuunnellut tavallista enemmän kirjoja, koska iltamenoja on ollut vähemmän kuin normaalina aikana. Olen aika ”armoton” lukija: jätän kirjan säälimättä kesken, jos se ei lähde lentoon, ja tartun toiseen kirjaan.
Kaikista koronan aikana lukemistani kirjoista yritin poimia tähän postaukseen mahdollisimman monipuolisen kattauksen. 

Muistelmat

Liisa Talvitien kirjoittama Heidi Herala Teatteria koko elämä (Tammi) piirtää kivan kepeällä tavalla näyttelijä Heidi Heralan elämää lapsuudesta tähän vuoteen. Työn lisäksi kirjassa on paljon myös yksityiselämän vaiheita, tarinoita Heidin vanhemmista Marja Korhosesta ja Helge Heralasta. Mielenkiintoinen ja helppolukuinen kirja.

Riitta Uosukaisen Yhdessä Intohimosuhteesta hoivasuhteeseen (Tammi) kertoo avoimesti, miten elämä muuttuu, kun puoliso sairastuu Alzheimeriin ja miten elämä muuttuu puhemieskauden jälkeen. Kirjasta ilmenee, ettei Riitta Uosukainen ole luovuttaja. ”Periksi ei anneta” ja kaikesta selvitään. Meille kaikille, joilla on tai on ollut lähipiirissä muistisairas, tämä voi olla eräänlaista vertaistukea.

Erin Carlsonin Meryl Streep Valkokankaan kuningatar (Minerva) on kuin tehty kaikille Meryl Streep -faneille. Teos valottaa Meryl Streepin henkilökuvaa, miten hänestä tuli arvostettu ja suosittu näyttelijä, miten hän valitsee roolinsa ja miten hän luo roolihenkilönsä. Todella mielenkiintoinen kirja meille kaikille Meryl Streep -faneille.

Tove Jansson on nyt hyvin ajankohtainen Muumien juhlavuoden ja Tove-elokuvan vuoksi. Tuula Karjalaisen Tove Jansson -kirja (Tammi) kertoo Toven pitkästä ja värikkäästä elämästä Muumilaakson ”äitinä”, taitelijana ja miten hän eläessään vaikutti aikalaistensa asenteisiin. Kirja sopii onpa lukija/kuulija nähnyt Tove-elokuvan tai ei ole nähnyt. Tämän jälkeen ainakin minä olen vielä enemmän Tove Jansson -fani.

Marjatta Sarpanevan Timo Sarpaneva Taide ja elämä (Tammi) kertoo Marjatan ja Timon suhteesta, kipupisteistä ja tietysti myös taiteesta. Kirjan kuvitus on kaunista katsella. Suosittelen ostamaan tämän perinteisenä kirjana eikä vain kuuntelemaan äänikirjana, koska silloin jää niin paljon pois, kun ei näe kuvia.

Televisiosta tutun Ella Kannisen Minun Italiani Pieniä tarinoita amoresta Zuccheroon -kirja (Tammi) on rakennettu hauskasti: italialaista elämänmenoa valotetaan aakkosjärjestyksessä. Pienet, arkiset tarinat, kivat kuvat ja muutamat ruokaohjeet saavat lukijan kaipaamaan Italiaan. Ella Kannisen tapa kertoa tarinoita on soljuva. Kiva kirja meille, jotka kaipaamme Italiaan. Viihdyttävä kirja.

Alex Schulmanin Polta nämä kirjeet (Otava) keskittyy kolmeen sukupolveen ja kolmeen aikajanaan. Yhteistä on yksi salaisuus. Alex Schulman avaa sukunsa salaisuutta ja dramaattisia suhteita karulla tavalla. Kirja on hyvin vaikuttava, ehkä tämän vuoden vaikuttavin kirja, jonka olen lukenut.

Tietoa

Maria Petterssonin Historian jännät naiset -kirja (Atena Kustannus) oli minulle positiivinen yllätys, kun latasin sen äänikirjan vain mielijohteesta. Kirja on täynnä pieniä tarinoita uskomattomista naisista merirosvoista tiedenaisiin. Eri vuosisadoilla eläneiden naisten elämäntarinat tempaavat mukaansa.

Martat Kodinhoitokirja Innostu ja onnistu kotona (Gummerus) on todellinen tietopankki siivoamisesta, pyykinpesusta, lajittelusta, kierrätyksestä ja kasvien hoitamisesta. Kirja sopii esimerkiksi nuorille aikuisille, jotka ovat muuttaneet ensimmäiseen omaan kotiinsa ja miksei myös muillekin, jos tuntee itsensä epävarmaksi kodinhoidossa.

Jenna Kiuru, Maria Manninen ja Johanna Valkola ovat kirjoittaneet Arkivé Atelier Huolla vaatteet, kengät, asusteet -kirjan (Gummerus), jossa paljon tietoa vaatehuollosta. Kirjan taitto on kaunis, mutta pieni tekstityyppi vaatii hyvän valaistuksen ja hyvän näön. Kirja onkin omiaan vaatefriikille, joka haluaa pitää hyvää huolta vaatteistaan ja kengistään.

Sanna Wikström ja Reija Könönen ovat koonneet Lempeyden kirjan (Otava) sopii kaikille, jotka voivat joskus kuohahtaa tai jotka eivät osaa olla itselleen riittävän lempeitä. Omien rajojen ja tunteiden tunteminen ja käsittely on tärkeää. Kirjan taitto ja kuvat tukevat sanomaa.

Viihdettä

Alkuvuodesta ilmestyi Tuula Niemisen Juorutoimittajan päiväkirjasta (Tammi) on varsinainen tirkistelyopus. Kirja on täynnä pieniä tarinoita julkkiksista, eivätkä kaikki ole todellakaan suotuisassa valossa. Viihdetoimittajan työn raadollisuus tulee hyvin esille, ”syväkurkut” kertovat vinkkejä, kilpailu toisen iltapäivälehden toimittajan kanssa jne. Tuula Nieminen ”oksentaa” myös toimituksen sisäisiä hankauksia. Toisaalta hämmästelin, miksi tämä kirja on pitänyt kirjoittaa 10 vuotta sen jälkeen, kun Nieminen on jäänyt eläkkeelle.

Miika Nousiaisen uusin Pintaremontti-kirja (Otava) on riemastuttava tarina Samista, jotka etsii elämänsä naista jopa keinoja kaihtamatta. Hänellä on taito sotkea ihmissuhteet ja sotkeutua milloin mihinkin soppaan. Oiva lahja Miika Nousiaisen kuivakasta huumorista pitävälle.

Kun korona alkoi, kuuntelin Kate Quinnin kirjoittaman Metsästäjätär-kirjan, joka vie kuulijan toisen maailmansodan ajoista nykyaikaan. Kirjan keskushenkilöitä ovat Die Jägerin, SS-upseerin nuori rakastajatar. Nina Neuvostoliiton peloton yöpommittaja, sotarikollisia jahtaava Ian  ja nuori Jordan. Miten heidän elämänsä kietoutuvat toisiinsa ja miten historialla on pitkät varjot selviävät vähitellen. Kirja tempasi mukaansa niin, että en olisi malttanut säädellä kuunteluani.

Antti Holman Kaikki elämästä(ni) -kirjan kuuntelin Holman itsensä lukemana. Se oli hyvä valinta. Kirja on hersyvän hauska. Kun kuuntelin tätä lenkillä, pyrskähtelin vähän väliä nauramaan ääneen. Todellista pään nollausta.

Kaisa

Tässä vielä aikaisemmin julkaistu Jorma Uotisen kirjan esittely

Täältä löydät muutaman hyötykirjan esittelyt

Kulttuuri